Facebookissa kiertää arkikuvahaaste: 7 päivää, 7 kuvaa, ei ihmisiä, eläimiä tai rakennuksia. Somessa tulee helposti kerrottua lähinnä elämän kohokohdista ja näin matkablogina tietysti niistä matkoista. Suurin osa elämästämme on kuitenkin sitä ihan tavallista arkea. Ulkomailla eläminenkin. Halusin toteuttaa saman haasteen myös täällä blogissa. Siispä olkaa hyvät, arkeani Saksassa seitsemän kuvan verran!
Olkoon tässä arkikuvani numero 1. Rahka-kaura-spelttisämpylöitä.
Leivon näitä melkein aina, kun lasten kavereita on kylässä. Kuten tänään. Tähän mennessä jokainen saksalaislapsi on ihastunut näihin sämpylöihin. Saas nähdä mitä tämän päivän vieras sanoo.
Resepti pohjautuu tähän Valion ohjeeseen. https://www.valio.fi/reseptit/rahka-kaurasampylat/ Tosin käytän kaurahiutaleita 3 dl, vehnäjauhoja noin 5 dl ja 1 dl täysjyväspelttijauhoja. Ja öljyä juoksevan oivariinin sijasta.
Saksassa asuville vinkiksi, että kaurahiutaleiden pitää olla pehmeitä eli zarte. Volkorn dinkelmehl on tuo täysjyväspelttijauho. Sen tilalta voi toki laittaa muutakin täysjyväjauhoa tai jättää laittamatta. Ja sen verran saksalaiset jauhot eroavat suomalaisista, että niitä kannattaa laittaa vähän vähemmän eli taikina pitää jättää vähän löydemmäksi ja nostatusaika saattaa olla pidempi kuin Suomessa olisi. Ja näitä tietysti syödään saksalaiseen tapaan useimmiten marmeladilla tai nutellalla. Maistuvat tietysti myös voilla, juustolla, kinkulla, maapähkinävoilla tai hunajallakin päällystettynä.
Ja P.S. tämän päiväinen vieraskin piti näistä sämpylöistä. 5-vuotias vieraamme söi niitä het viisi!
Kuva 2/7. Yksikään päivä ei lähde liikkeelle ilman kahta mukillista kahvia.
Mutta mitä ihmettä tuolla ulkona on!?! Just kun jo ihastelin ja hehkutin ekoja lumikelloja ja krookuksia.
Arkikuvahaaste 3/7.Kevään ensimmäiset kukat nousevat helmikuussa.
Ei säikyttänyt toissaöinen lumisade krookuksia. Kavereita sen sijaan oli kasvanut vaan lisää! Tänään paistoi myös aurinko ja tuntui jo ihan keväältä.
Kuvahaaste 4/7. Maanantaisin haetaan roskat, jotka viedään odottamaan kadunvarteen.
Vuoroviikoin sekajäte, biojäte, paperi/pahvi ja tämä luvassa näkyvä ”gelbe sack”. Näihin keltaisiin säkkeihin tulee kaikki kierrätyskelpoinen muovi- ja pakkausjäte, nestekartonki ja metalli. Meilläkin taloyhtiön jätekatoksessa siis tosiaan biojäte, paperi+pahvi ja sit tämä Gelbe Sack ja kadun toisella puolella lasinkeräykset, kaupungin vaate- ja kenkäkeräys sekä paristot. Ei paljon helpompaa kierrätys voisi olla. Meitä on 5 henkeä ja viikossa kertyy sekajätettä yksi pikkuruinen pussi!
Itselleni oli yllätys kuinka paljon kysymyksiä ja kommentteja tämä kuva kierrätysroskapusseista sai aikaan. Ja hyviä kysymyksiä tulikin:
Eivätkö linnut revi noita pusseja rikki?
Eivät. Nämä pussit ovat toki kadun varressa vain yhden yön. Kertaakaan en ole nähnyt lintuje repivät pusseja rikki. Itsekin kyllä muistan kuinka Suomessa asuessa sman tien linnut (varikset?) tulivat levittelemään roskapussin sisällön ympäriinsä, jos pussin erehtyi laittamaan ulos ovenpieleen odottamaan roskikseen vientiä. Saksassa luultavasti linnuilla riittää muutakin ruokaa, joten roskat eivät niin kiinnosta.
Missä noitä kaikkia mahtuu säilyttämään?
Nämä säkit haetaan kerran neljässä viikossa ja kieltämättä niiden säilyttäminen on oma ongelmansa. Meidän perheessä näitä kierrätyssäkkejä kertyy 4-5 kappaletta kuukaudessa! Meidän taloyhtiössä asia on järjestetty niin, että pihalla on omat varastonsa näille. Täyttyvää pussia pidämme kotona ruokakomerossa. Sinne samaan komeroon mahtuu keräämään myös lasit, paperin, panttipullot jne. Toisaalta esim biojätteen vien biojäteastiaan päivittäin ja paperit ja lasitkin on helppo kierrättää usein, koska kierrätyspisteet ovat niin lähellä.
Mitä Saksassa sekajätteille tehdään, kaatopaikka vai poltto?
Saksassa sekäjäte poltetaan.
Kuva 5/7. Pyykkitupa saksalaisittain.
Pyykinpesukoneen liittäminen omaan asuntoon ja pyykin kuivaaminen on kielletty (kosteussyistä), joten taloyhtiömme alakerrasta löytyy pesutupa. Siellä on kaikkien omat pesukoneet ja pyykkinarut
Aluksi ihmetytti, mutta sittemmin olen todennut eri käteväksi. Ei tarvitse katsella kuivuviä pyykkejä asunnossaan. Tai pelätä vesivahinkoa.
Miksi omat eikä yhteiskäyttöinen kone?
Ideana tietysti on, että jokainen maksaa oman pyykinpesunsa kulut. Kuivausrumpu sen sijaan on yhteiskäyttöön hankittu, mutta käyttäjä siirtää johdon omaan pistorasiaansa eli jokainen maksaa kuivausrummun sähkön itse. Meillä tosin on oma (aiemmin hankittu) kuivausrumpu kellarivarastossa. Aina välillä on pakko rummuttaa vaatteet kuivaksi, kun eihän tuolla pyykkituvassa tietenkään mitään koneellista ilmanvaihtoa ole. Välillä ilmankosteus on niin suuri, ettei pyykit tahdo kuivua…
En ollut varma, kuinka yleinen käytäntö tämä on, mutta sain vahvistusta muilta Saksassa asuvilta suomalaisilta. Hekin ovat vastaaviin pyykkitupiin törmänneet. Eli tämä ei ole mikään poikkeus vaan ihan tavallista ainakin vähän vanhemmissa taloyhtiöissä.
Kuva 6/7 eilen oli päiväkodissa eskarilaisten turvallisuus- ja liikennekasvatuksen toinen osio yhdessä vanhemman kanssa.
Poliisi tulee pitämään koulutuksen ja kertoo lapsille esimerkiksi miltä rosvot näyttävät (yllätys yllätys -eivät huppupäisiltä miehiltä, vaan ihan tavallisilta ja normaaleilta ihmisiltä – miehiltä ja naisilta), mitä tehdä, jos vieras aikuinen lähestyy, mitä tehdä, jos eksyy ja miten kuljetaan turvallisesti liikenteessä. Suojatien ja kadun ylittämistä harjoitellaan myös käytännössä poliisin johdolla. Erittäin tärkeä aihe!
Toisena päivänä samoja asioita käydään läpi yhdessä vanhempien kanssa. Tämä tietysti keskellä päivää ja jos vanhempi ei osallistu, niin lapsi ei läpäise koulutusta eikä saa poliisin virallista leimaa korttiinsa! Vanhemman sijasta lapsen kanssa voi toki olla isovanhempikin paikalla.
Poliisin järjestämä liikennekasvatus jatkuu seuraavan kerran ekaluokalla ja sitten pyöräilyopetuksena neljännellä ja kuudennella luokilla. Vasta tuon neljännen luokan pyöräkurssin jälkeen saa lapset ajaa täällä yksin pyörillä esim kouluun. Sitä ennen on kuljettava jalkaisin. Pyörällä kouluun saa kulkea vain aikuisen saattamana.
Kuva 7/7 eli viimeinen haastekuva! Pankkiautomaatti.
Tätä automaattia tulee käytettyä, jos ei nyt joka viikko, niin ainakin melkein. Saksa on edelleen käteisen rahan luvattu maa. Pankkiautomaatista tuli mieleen sekin, miten jännitti aikanaan ekan kerran nostaa rahaa saksalaisesta pankkiautomaatista. Mitäs, jos en osaakaan ja automaatti nielaisee kortin. Onneksi automaatin kielen sai valittua myös englanniksi. On se arki ulkomailla joskus sitten niin jännää 😀
Vastaa