Tiistait ovat nykyään lempipäiviäni. Minulla on avoimen yliopiston luennot tiistai-iltaisin. Olen ottanut tavaksi lähteä Helsinkiin kolme tuntia aiemmalla bussivuorolla ja hyödyntää mahdollisuuden tutkia Helsinkiä kaikessa rauhassa pieni pala kerrallaan.
Johanneksen kirkko on sumusta huolimatta, vai juuri siksi, vaikuttava näky.
Eilen oli yksi tällainen päivä. Oli sumuista ja sateista, joten päätin ensimmäiseksi suunnata sisätiloihin ja kauan to do – listalla roikkuneeseen Kiasmaan. Olinhan hankkinut sen museokortinkin juuri näitä helppoja museopiipahduksia varten.
Kiasmassa 24.3. asti esillä oleva ”meno-paluu – nykytaidetta Itämeren alueelta” – näyttely kiinnosti ja suuntasin ensimmäiseksi sitä tutkimaan. Ihan mielenkiintoinen se olikin, mutta aika nopeasti nähty. Täytyy myöntää etten ole suuri nykytaiteen ystävä, vaikka poikkeuksia tietenkin löytyy.
Tihkusateesta huolimatta päätin lähteä kaduille katselemaan kaupunkivilinää ja ihastelemaan kauniita fasadeja. Otin suunnaksi itselleni tuntemattoman Ullanlinnan alueen ja pinnalla olevan hipsterien kansoittaman Punavuoren. Kadunnimet ovat minulle tuttuja vain lapsena palatun Monopolyn kautta.
Tai jos rehellisiä ollaan, Punavuoreen minut vei nopealla googlehaulla löytynyt kivan näköinen kahvila, Brooklyn Cafe, jossa voisin istua siemailemassa kahvia kofeiinipuutteeseen.
Brooklyn Cafe toimii myös antikvariaattina.
Ja taas pitää todeta, että pienistä päähänpistoista tulee usein kohokohtia. Sumuun hautautunut Helsinki näytti kauniilta ja levolliselta. Sain hetken kuvitella olevani melkein 20 vuotta nuorempi, kun istuin kahvikuppi edessä tenttikirjaa lukien. Elin hetken punavuorelaisessa hipsterikuplassa.
Tunti hipsterikuplassa virkisti mieltä varmasti enemmän kuin moni pidempi matka. Näin pienellä vaivalla pääsi irti arkitodellisuudesta. Vaikka aluksi nikottelin hiemanmielessäni 4,40€ maksaneen erikoiskahvin hintaa, tulin lopulta siihen tulokseen, että ei se kallis ollut. Tilaus hoitui englanniksi (joka oli itselleni hauska yllätys), tunnelma oli rento ja muut asiakkaat lähipöydässä keskustelivat ruotsiksi. Se oli todellinen hetken irtiotto normiarjestani.
Illalla luentojen jälkeen oli kiva palata kotiin ja muuntautua takaisin kehyskunnan puutaloidyllissä asuvaksi perheenäidiksi.
Ja ensi viikolla taidan irtautua taas arjesta ja suunnitelmissa on Design museo ja yksisarviskuvallaan näyteikkunassa houkutellut Venn.
Punavuori on kyllä ihana. Asuin siellä melkein viisitoista vuotta sitten – silloin aikana ennen lapsia. Tykkään edelleen käydä siellä joskus kävelyllä, koska tykkään alueen tunnelmasta. Helsinki on kyllä muutenkin ihana ja kaunis, vaikka käynkin keskustassa melkein joka päivä (siellä töissä).
Mä haaveilen vähän tällä hetkellä muuttamisesta Helsinkiin, mutta kolmilapsisena perheenä se ei oikein ole järkevää. Että pitää tyytyä vain piipahduksiin siellä.
Voi ei noita harmaita lumikasoja! Mutta muuten Helsinki on ihana, museot on minusta aina kivoja ja tuossa kahvilassakin olen istunut jollain lomareissullani. Niiden baagelit on aika hyviä, joten kannattaa kokeilla!
Ja täytyy nyt samalla kertoa, että lueskelin tänään Mosel-postauksiasi, sillä suunnittelemme sinne ulkoilureissua täältä Belgiasta. Löytyi hyviä vinkkejä majoituskaupungin valintaan, kiitos!
Voin vaan kuvitella, miten kivalta tuolla näyttää sitten keväämmällä ja kesällä ilman noita harmaita lumikasoja. Ehdottmasti haluan kokiella kahvilan bagelit ja miut jossain vaiheessa, näyttivät kyllä hyviltä. Mä olen vasta nyt tajunnut mitne plajon Helsingissä on mielenkiintoisia museoita. Viime viikolla kävin kansallismuseossa, joka oli tosi mielenkiintoinen kohde. Itselleni oikeastaan Ateneum ja luonnontieteellinen museo ovat entuudestaan tuttuja, muuten ihan uutta kaikki. Kiva kuulla, että sait vinkkejä Moslein jutuistani. Mosel on kyllä niin ihana alue!
Oi Helsinki saa aina sydämeni läpättämään – vaikka sitten vähän harmaassa asussaan. Ulkosuomalaisena ja Helsingissä opiskeluaikoina asuneena on aina kiva lukea matkajuttuja Suomen pääkaupungista ja sen ”uusista” paikoista. Niistä tulee kiva fiilis ja ideoita voi hyödyntää vaikka ensi kesän Suomen-matkalla 🙂
Minä tykästyin Helsinkiin oikeastaan vasta viime kesänä, kun ehdin viettämään siellä pari päivää Suomen lomalla. Helsinki vaatii mun mielestä aikaa, että siihen pääsee käsiksi. Ei ole ihan helppo kaupunki näyttämään parhiata puoliaan ensi vilkaisulla. Nyt paluumuuton jälkeen aion ottaa kaiken irti Helsingin suht läheisestä sijainnista ja vierailla siellä mahdollisimman usein.
Tihkusateesta huolimatta päätin lähteä kaduille katselemaan kaupunkivilinää ja ihastelemaan kauniita fasadeja. Otin suunnaksi itselleni tuntemattoman Ullanlinnan alueen ja pinnalla olevan hipsterien kansoittaman Punavuoren. Kadunnimet ovat minulle tuttuja vain lapsena palatun Monopolyn kautta.
Vastaa