Ikävintä ulkosuomalaisuudessa

Ulkosuomalaisuus on tuonut elämääni valtavasti hyviä asioita, mutta luonnollisesti kolikolla on myös toinen puoli. Usein tulee korostettua vain ulkomailla asumisen hyviä puolia, joten on reilua vastapainoksi muistuttaa myös huonoista puolista. Aiemmasta postauksestani PARASTA Ulkosuomalaisuudessa voit käydä lukemassa mietteitäni parhaista puolista ja tässä esittelen nyt muutamia ulkosuomalaisuuden varjopuolia.

Läheisten ikävä

Kun asuu toisessa maassa kuin suku ja ystävät, on ikävä väistämättä läsnä. Et niin helposti pysty osallistumaan läheisten tärkeisiin hetkiin. Et ole syntymäpäivillä tai juhlimassa muita elämän tärkeitä virstaanpylväitä. Parhaasi mukaan pyrit osallistumaan näihin, mutta mitenkään ei kaikkiin voi päästä mukaan. Ja mitä kauempana Suomesta tai mitä hankalampien kulkuyhteyksien päässä asut, sen varmimmin et tule matkustaneeksi Suomeen joka välissä. Et ehkä edes joka vuosi. Me asumme toki melko lähellä Suomea, mutta näin viiden hengen perheenä on matkustaminen Suomeen silti melko kallista. Toinen meidän matkojamme rajoittava tekijä on lasten koulunkäynti. Saksassa on koulunkäyntipakko ja ilman erittäin pätevää syytä ei voi olla pois koulusta kuin loma-aikoina.

Lomat on pakko viettää Suomessa

Lomista tuli mieleen seuraava huono puoli ulkomailla asumisesta. Nimittäin se, että lomista suurin osaa tulee vietettyä Suomessa. Monet ulkosuomalaiset kokevat, että lomat on pakko viettää Suomessa. Eihän se tietenkään pakko ole Suomeen joka lomalla mennä, mutta edellä mainittu läheisten ikävä on aika oleellinen syy toistuviin lomiin Suomessa. Sukukin saattaa edellyttää sitä ja voit saada osaksesi jopa syyllistämistä. Ja jos lomia ei paljoa ole, tulee helposti käytännössä vietettyä kaikki tai ainakin merkittävä osa vuoden lomistaan Suomessa. Me olemme ottaneet tavaksi viettää kaikesta huolimatta ainakin kerran vuodessa lomaa muualla kuin Suomessa. Nimittäin vaikka loma Suomessa onkin mahtavaa ja tärkeää ihmissuhteiden kannalta, ei se ole lomaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Loma Suomessa on ennemminkin sukulointia.

Osa ystävyyssuhteista loppuu

Vaikka itse pyrkisitkin matkustamaan Suomeen aina, kun mahdollista, et mitenkään pysty/ehdi tapaamaan kaikkia niitä ihmisiä joita haluaisit. Väistämättä osa ystävyyssuhteista hiipuu olemattomiin yhteisen ajan puutteessa. Jopa loppuu kokonaan. Ulkosuomalaisuus voi myös kasvattaa  erilleen ystävistä. Saat uusia kokemuksia, joissa Suomessa asuvat ystäväsi eivät ole läsnä. Ehkä myös muutut niiden myötä uuteen suuntaan. Yhtälailla ystäväsi Suomessa elävät omaa elämäänsä eteenpäin ja olet ulkopuolinen heidän arjestaan. Tätä nyt tietysti voisi tapahtua muutenkin. Ystäviä menee ja tulee läpi elämän elämäntilanteista riippuen. Sanoisin silti, että parhaimmat ystävät säilyvät ulkomailla asumisesta huolimatta. Ja toisaalta harvoissa jälleennäkemisissä panostetaan yhdessä oloon aivan eri tasolla.

Huomaat kodistasi tulleen majoituskeskus ja itsestäsi turistiopas.

On valtavan ihanaa, jos ja kun ystäviä ja sukulaisia tulee luoksesi kylään myös ulkomaille. Meille itsellemme ei ole liikaa tunkua ollut ja mielelläni majoittaisin luonamme useamminkin vieraita Suomesta. Tiedän kuitenkin tapauksia, joissa ulkomailla asuva kokee olevansa hyväksikäytetty ilmaisen majapaikan ja opaspalveluiden tarjoaja. Ulkomaille muuton jälkeen saattaa käydä niinkin, että puolitutut kumminkaimatkin ovat tuppautumassa kylään ja odottavat täysihoitopalveluita.

Olet ilman tukiverkkoa

Vaikka suku ja ystävät luonasi ulkomailla vierailisivatkin, olet silti siellä pääsääntöisesti omillasi ilman tukiverkkoja. Tämä on ehkä lapsiperheiden kohdalla yksi merkittävimmistä ulkomailla asumisen haittapuolista. Eikä vain satunnaisen hoitoavun takia, vaan ylipäätään myös lasten ja isovanhempien suhteiden takia. Mutta ei sitä kieltäminenkään, etteikö olisi kivempaa voida tarvittaessa pyytää läheinen lapsille hoitoavuksi. Ei ole myöskään ketään, kelle hädän hetkellä soittaa. Ulkomailla asuessa pitää rakentaa tukiverkkonsa tyhjästä uudestaan. Tämä koskee erityisesti heitä, keillä ei sukua samassa maassa ole. Jos on muuttanut ulkomaille puolison perässä, niin luultavasti on puolison puolelta sukua ja ystäviä jo valmiina.

Tunnet itsesi tyhmäksi ja hölmöksi

Tukiverkon lisäksi ulkomailla huomaat, ettet osaa ja tiedä miten toimia erilaisissa tilanteissa. Saat tunteä itsesi kielipuoleksi hölmäksi, jopa tyhmäksi, joka ei tiedä miten toimitaan. On raskasta hoitaa ja selvittää asioita vieraassa ympäristössä, vieraalla kielellä. Tähän auttaa nöyrtyminen ja avun pyytämiseen tottuminen. Suomalainen ”yksin on jokaisen pärjättävä” mentaliteetti on heitettävä romukoppaan. Kolmen lapsen äitinä pitää vielä lisätä se harmi, kun et pysty täysin kommunikoimaan lastesi opettajien ja päiväkodin henkilökunnan kanssa. Jäät väkisinkin hieman ulkopuoliseksi monissa tilanteissa. Et pysty täysin samaistumaan lastesi kokemuksiin, sillä lapsesi kasvavat erilaisen kulttuurin keskuudessa kuin itse kasvoit. Lapsesi oppivat ja omaksuvat uusia perinteitä ja tapoja ja osaavat maan kieltäkin itseäsi paremmin.

Tämä kaikki on kuitenkin loppu viimein käännettävissä voimavaraksi. Vaikka aivan varmasti ulkomailla asuessasi tunnet välillä suunnatonta ikävää, pohjatonta yksinäisyyttä, turhautumista, pelkoa, ehkä epätoivoakin, kasvaa sinusta näiden tunteiden ja tilanteiden takia entistä ehompi ja vahvempi ihminen. Kuten aiemmin parhaita puolia käsitellessäni kirjoitin, tuo ulkosuomalaisuus mahdollisuuden kasvuun ja kehittymiseen.

Olen kasvanut ulkomaille muuttamisen jälkeen ihmisenä. Olen oppinut nöyrtymään ja pyytämään apua. Ja ennen kaikkea olen oppinut vastaanottamaan sitä. On mielestäni avartavaa olla avuton ja muista riippuvainen. Olla se, joka ei tiedä miten asiat toimivat. Olla se, joka tarvitsee apua. Kohdata uusia asioita. Oppia uutta. Huomata kuinka hyviä ihmisiä maailma on täynnä ja laittaa vuorostaan hyvä kiertämään. Meille kaikille tekisi hyvää astua kielitaidottoman saappaisiin edes kerran.