Istuin kaikessa rauhassa tietokoneen ääressä, kun ovisummeri soi. Nostan kuulokkeen ja alhaalta kerrotaan minulle olevan paketti. Avaan tietysti oven ja oletan siellä olevan postia tulossa. Ovelleni ilmestyy kuitenkin kohtelias herrasmies pienen viinipullon kera ja tarjoaa ilmaista maistiaispulloa esitteen kera. Otan sen vastaan, vaikka tunnistankin heti esitteen viiniä välittävän ketjun lehdeksi. Samalla lupaudun siihen, että minulle saa soittaa parin viikon päästä ja kysellä kiinnostuksestani viinitilaukseen. Mikäs siinä, kyllä ilmainen viini aina kelpaa ja saanpahan sitten harjoitella saksan puhumista ja kohteliasta kieltäytymistä parin viikon päästä.
Alkoholin tarjoilu on asia, josta ei voi Saksassa välttyä. Täällä ilmaista alkoholia maistatetaan vähän joka paikassa. Niin kadulla kuin ruokakaupoissa. Puhumattakaan viinimyymälöistä, joissa nyt luonnollisesti saa tuotteita maistaa ennen ostopäätöstä. Alkoholin avulla myös saa ihan vapaasti houkutella uusia asiakkaita. Ei ole mitenkään harvinaista, että pankilla on olut- tai glühweinständi asiakastilaisuudessa. Mutta, että sitä kotiovellekin asti kannetaan viiniä maistettavaksi, tämä oli itselleni uutta.
Todella uutta. Kun illalla ehdin tutustumaan ovensuussa saamaani esitteeseen tarkemmin, selviää paremmin mistä oli kyse. Kyseinen yritys järjestää siis viinin maistelua (ja myyntiä) kotona. Sovittuna aikana he saapuvat kotiisi viinivalikoiman kanssa ja kodin rauhassa saaa sitten niistä mieleistään valita. Johan on. Viininmyyntiä kotikutsuilla. Sehän olisi mahtavaa vaihtelua Tuppereille ja muille. Mitä enempi asiakas maistelee, sitä varmimmin tilaustakin laitetaan tulemaan. Enpä taida uskaltaa kokeilla.
Eihän tarjottua alkoholia ole mikään pakko juoda, ja olenkin huomannut, ettei ilmainen alkoholi saksalaisia juurikaan hetkauta. Marketeissa olevissa maistatuksissa ei välttämättä ole yhtään asiakasta. Olen myös todistanut alkuillasta ollutta ilmaista rommitarjoilua kaupungin keskustassa ilman kiinnostuneita. Kun alkoholi on halpaa ja sitä on aina saatavilla, siitä katoaa suurin hohto. Ei tietenkään kaikilta. En yhtään epäile, etteikö saksalaistenkin parista löydy alkoholin liikakäyttäjiä. Saatavuus ei ainakaan ole este. Ja jos kesken loppuu, niin aina voi tilata lisää vaikkapa keskellä yötä kotiinkuljetuksella lähimmästä pitseriasta.
Omaakin alkoholinkulutusta on tullut mietittyä. Ja on sitä joku kysynytkin. Että tuleeko juotua enemmän, kun alkoholi on halpaa ja sitä saa mistä vaan. Vastaus on, etten usko. Juon nykyään enemmän viiniä kuin ennen, mutta vastavuoroisesti en juo lainkaan siideriä, jota join ennen Suomessa. Eikä minulle edelleenkään ole mikään ongelma laittaa pulloon korkkia päälle yhden tai kahden lasin jälkeen. Tai joskus vasta kolmen.
Ja ajatella, välillä sen viinilasillisen avulla voi myös tehdä hyvää. Esimerkiksi tukea lapsensa koulua. Koulujen juhlissa (rahankeruutilaisuuksissa) on yleensä myytävänä bratwurstin ja itse leivottujen kakkujen lisäksi myös alkoholijuomia. Viimeksi eilen illalla nautin 2€ punaviinilasillisen esikoiseni Gymnasiumin syyskonsertissa. Ja oli muuten upea konsertti. 2,5 tuntia erilaista korkeatasoista musisointia ja laulua. Joukossa myös lasten ja nuorten itsensä säveltämiä kappaleita. Ei hävinnyt juurikaan Kölnin filharmonialle. Ei etenkään, kun Sektiä ja viiniä sai täälläkin puoliajalla nauttia.
Vastaa