Ulkosuomalaisuuden huomaan parhaiten silloin, kun Suomessa on meneillään joku koko maata yhdistävä juhlapyhä, kuten nyt juhannus. Saksassa juhannusta ei mitenkään laajasti juhlita ja täällä nyt muutenkin on vielä täysi tohina päällä. Meillä on koululaisilla vielä kaksi kokonaista viikkoa koulua jäljellä eli kesälomaakin vasta odotellaan saapuvaksi.
Huomenna päiväkodissa juhlitaan kuitenkin juhannusta (Johannisfest). Päiväkotimme on Waldorf-pegagogiikkaa noudattava, joten siellä vietetään paljon sellaisia juhlia, joita koko Saksa ei juhli. Huomenna aamulla kuopus saa päähänsä kukin koristellun seppeleen (=iltapuhde minulle!) ja ennen päiväkotiin menoa polkaistaan yhdessä kauppaan ja ostetaan korin täytteeksi punaisia marjoja ja hedelmiä yhteiseen juhlapöytään vietäväksi.
Juhannus on itselle Suomen juhlapyhistä yksi mieluisimpia, onhan se perinteisesti ollut iloisen yhdessäolon aikaa. Aikaa nauttia mökkeilystä tai muuten vaan (luonnon) rauhasta. Valoisasta leppeästä kesäyöstä. Nyt Saksassa asuessa emme kuitenkaan pääse Suomessa juhannukseen viettoon yhtenäkään kesänä. Täällä ei milloinkaan koulujen lomat ala ennen kesäkuun loppua. Tänä vuonna onneksi saamme vähän maistaa ”juhannus- ja mökkifiilistä” sillä ensi viikonloppuna on Kölnin Suomi-koulun perinteinen perheleiri. Noin 20 suomalaista tai osittain suomalaista perhettä kokoontuu yhteen Hellenthalin Jugendherbergeriin (olisikohan retkeilymaja/leirikeskus osuvin suomennos) viettämään viikonloppua. Luvassa hyvää seuraa, yhteistä aikaa, leirinuotiota, grillausta ja saappaanheittoa 🙂 Melkein siis kuin suomalainen mökkijuhannus, väkeä vaan on hieman enemmän.
Hyvää juhannusta kaikille sinne Suomeen!
Vastaa