Saksan kielen oppimisesta ja opiskelusta aikuisena

En osannut saksaa sanaakaan ennen muuttoamme.

Kielitaidon puuttuminen ei estänyt meitä muuttamasta, mutta toki arjessa pärjääminen mietitytti ja jännitti. Enemmän kyllä lasten kuin omasta puolestani. Tiesimme kuitenkin saavamme apua muutossa miehen työpaikan kautta ja tiesimme myös lähellämme asuvan muita suomalaisia, joihin voisi myös tukeutua alun ongelmatilanteissa. Ja jos ei koskaan uskalla astua pois omalta mukavuusalueeltaan, niin paljon jää kokematta.

Ennen muuttoa viimeiset kuukaudet keskityin elämän järjestämiseen muilta osin ja päätin aloittaa kielen opettelemisen uuteen asuinmaahan asettumisen jälkeen. Siskoni osaa jonkun verran saksaa ja hän kirjoitti minulle muistilapulle pari tärkeää lausetta saksaksi. Nämä lauseet opettelin ulkoa ja ihan hyvään alkuun niillä pääsikin. Osasin siis kertoa nimeni ja sen, että olemme Suomesta kotoisin. Ja kohteliaasti tiedustella, josko vastapuoli osaisi englantia. Helpotuksekseni englannin kielellä tulikin hyvin toimeen. Ehkä vähän liiankin hyvin, sillä motivaatiota saksan kielen opettelemiseen ei ole ollut riittävästi. Tokihan sitä on tämän kolmen vuoden aikana tullut opeteltua ja on opittukin, mutta edelleenkään kielitaitotasoni ei ole kovin hyvä. Siihen nähden, että olen aloittanut nollasta, voinen olla tyytyväinen, että selviydyn arkipäivän tilanteista (esimerkiksi yhteydenpito päiväkotiin ja kouluun, lääkärikäynnit) täysin saksaksi. Lasten kielitaidon kehittymisestä voit lukea täältä: https://lempipaikkojani.fi/lasten-kaksikielisyydesta/

Myös oma käsitykseni kielitaidostani on matkan varrella muuttunut vaativampaan suuntaan.

Alussa olin ylpeä itsestäni, kun sain edes jonkun sanan suustani ulos ja tulin joten kuten ymmärretyksi. Virheistä en voinut välittää, oli vain uskallettava avata suunsa, jotta asiat sai hoidettua. Tämä ei todellakaan ollut helppoa ujolle suomalaiselle, joka on aina jännittänyt vieraiden kielien puhumista ja pelännyt tekevänsä virheitä. Syvällä on ollut ajatus siitä, ettei voi sanoa mitään, jos ei osaa täydellisesti.  Kun aloittaa puhumaan nollasta, on tavallaan helpompi aloittaa. Mutta mitä enemmän olen (kirjoista ja netin opetusohjelmista) opetellut kieltä, sen vaikeammaksi sen käyttäminen muodostuu. Nykyään omat kielioppivirheet harmittavat paljon enemmän ja omia taitojaan häpeää. Mitä enemmän saksaa opin, sitä vähemmän koen sitä osaavani!

Deutsch Perfekt -lehti sopii mainiosti vähän kieltä osaavalle oppimisen tueksi.

Sain vinkin tästä lehtisarjasta maahanmuuttajien kielikurssin vetäjältä. Kyseisellä kurssilla koitin käydä vuosi sitten, mutta aikatauluongelmien vuoksi se sitten jäi. Lehtitilaus laitettiin kuitenkin vetämään ja se oli hyvä päätös. Deutsch Perfekt -lehdessä on helppoja tai keskitasoisia artikkeleita eri aihepiireistä. Artikkeleiden vieressä on aina pieni sanasto ymmärtämistä helpottamaan. Olen tykännyt lehdestä, koska siitä saa samalla hyviä matkavinkkejä ja muutenkin tietoa saksalaisista tavoista, kulttuurista, yrityksistä jne. Jokaisessa lehdessä on myös kielioppiosio ja tehtäviä.

Edellä mainitun kielilehden lisäksi tulee toki luettua paikallislehtiä ja kaikenlaisia tiedotteita tulee kotiin päiväkodista ja koulusta joka viikko.

Alussa niitä tuli luettua sanakirjan kanssa! Samaten lukuisat vanhempainillat voi ottaa myös hyvänä kieliharjoituksena. Saksan televisiota tulee edelleen katseltua todella harvakseltaan, vaikka se olisikin kielitaidon kannalta hyvä asia. Me olemme asettaneet tekstitykset päälle ja se todellakin helpottaa ohjelmien seuraamista. Samalle oppii sanoja paremmin kun sekä kuulee, että näkee ne kirjoitettuna. Alussa tuli seurattua lasten kanssa lastenohjelmia ja niistä aikuinenkin oppii kieltä. Aihepiirit ovat ainakin tarpeeksi yksinkertaisia ja toistoa on paljon 😀 Samoin pakollista saksan kielen harjoitusta tulee lasten koulutehtävissä auttaessa.

Internetin kautta on todella hyvät mahdollisuudet oppia kieltä.

Itse olen tykännyt eniten deutsche welle sivustosta ja olen siellä tehnytkin tuota linkin takaa löytyvää interaktiivista kielikurssia. Suosittelen Nicos Weg -kielikurssia lämpimästi muillekin, jotka haluavat opetella kieltä omaan tahtiinsa kotoa käsin. Siellä on myös mahdollista testata kielitaitoansa. Ihan alussa tein myös Rosetta Stone -ohjelmaa, mutta kylästyin nopeasti sen todella hitaaseen etenemiseen.

Kotioloissa kielen opettelun voi käyttää myös palkittua suomalaista WordDive -sovellusta. Itse tykkäsin, että siitä oli paljon apua sanavaraston laajetamiseen ja oikeinkirjoituksen oppimiseen. Kielioppia siitä ei saksan kielen osalta vielä löydy ja se onkin menetelmän haittapuoli. Suosittelen silti lämpimästi. Lisää kokemuksiani WordDivestä voit lukea täältä.

Tässä osuva artikkeli Deutsch Perfekt -lehdestä. Minun mielestäni kieltä voi oppia myös verkon ja Appien välityksellä.
Kieltä oppii parhaiten käyttämällä sitä rohkeasti arjessa.

Vaikka saksan kieliopista olen edelleen melko pihalla, olen arjen tilanteiden kautta (toisia matkimalla) oppinut sellaista käytännöllistä keskustelukieltä, jota ei niin vain kirjoista lukemalla opikaan. Osaan sujuvasti lukuisia arjessa toistuvia fraaseja ja tervehdyksiä ja hallitsen lapsiperheiden tarvitseman sanaston hyvin. Keskustelemaan täällä kyllä pääsee aina halutessaan, vaikka hississä 🙂

Kielioppisääntöjä ei oikein opi kuin esimerkiksi oppikirjasta.

Comments

4 vastausta artikkeliin “Saksan kielen oppimisesta ja opiskelusta aikuisena”

  1. Millamaija / Avaruusponi avatar

    Voi että. Olet jo noinkin pitkällä kielen kanssa. Mulla vasta neljä kuukautta venäjän omaa opiskelua takana. Ei oo helppoa ei 😀

    1. jujukas avatar
      jujukas

      Mulla onkin takana jo reilut 3 vuotta 😀 Että siihen nähden voisin osata paremminkin. Venäjä on taatusti haastavampi kieli, kun ekaksi täytyy opetella uudenlaiset kirjaimet. Kovasti tsemppiä opiskeluun!

  2. Virpi avatar
    Virpi

    Mä kuuntelen radiota ja sitten ”Wer wird Millionär” maanantaisin RTL:ltä on ihan loistava tv-ohjelma – Günther Jauch! Muutenkin visailuohjelmista oppii hyvin – dubbaukset ärsyttää sen verran, että niitä ei tule katseltua…

    Mä oon käynyt A1-C1 täällä Saksassa kursseilla ja ilman niitä olisin ihan kielipuoli. Täällä Baijerissa ei sitten pärjää englannilla ja siksi on ollut pakko opetella saksaa, vaikkakin esim. naapureistamme liki jokainen osaa englantia – tämähän selvisi toki vasta kun olimme asuneet täällä liki 1,5 vuotta, eli ihan hyvä asia näin 🙂 Mutta siis todellakin ihan keskustassakin voi kaupan kassa ilmoitta, että ei osaa englantia, mikä ei välttämättä pidä paikkaansa, mutta kun täällä opitaan jo koulussa se, että virheitä EI sallita, niin nää ei uskalla englantia käyttää virheiden pelossa…

    Haastetta täällä Baijerissa tuo sitten baijerin kieli, mutta sitäkin oppii ymmärtämään, hitaasti tosin (paitsi tyttöni, joka puhuu baijeria kun päiväkodin tädit ovat baijerilaisia).

    Sinänsä sattui tänään hauska tapaus kun yksi Frouva oletti, että meillä on Suomessa englanti virallisena virastokielenä (Amtsprache – miten sen nyt suomentaisi…), koska puhumme niin hyvää englantia (keskustelimme saksaksi) ja hämmästyi kun korjasin, että meillä on sekä suomi että ruotsi. Sitten totesi, että ”ainakin Ruotsissa on näin, kun hekin puhuvat niin hyvää englantia”. Oli pakko palauttaa tämänkin asian suhteen maanpinnalle ja viedä keskustelu tuohon dubbaukseen – siinä se syy pohjoismaalaisten ”hyvään” kielitaitoon! Muita kieliä kuule kokoajan televisiosta! Täti mietti hetken ja totesi, että oma tytär oli sanonut täsmälleen samaa kun katselee leffoja englanniksi internetistä – voisivatkohan nämä edes lähettää se originellin ääniraidan telkkaohjelmien mukana, näin insinöörinä tiedän, että teknisesti se on ollut mahdollista jo pienen tovin, miksei siis tehdä niin…? Siis että olisi kaksi ääniraitaa, joista voisi sitten itse valita (onni on Netflix! Missä valitaan ääniraita englanniksi ja tekstitys saksaksi).

    1. Jonna / Lempipaikkojani avatar

      Voi, tämä mahtava kommenttisi Virpi onkin jäänyt aivan huomaamatta minulta. Pahoittelen. Tosiaan tuo ohjelmien dubbaus vaikuttaa kyllä saksalaisten englannin kielen tasoon ihan varmasti. Itse katson muuten monesti elokuvia (DVD:ltä) niin, että valitsen tekstin englanniksi ja puhe saksaksi. Olen huomannut vähän samaa täällä, monet saksalaiset pelkäävät puhua saksaa, vaikka sitä osaisivatkin. Kaikki eivät tietenkään edes osaa, mutta onneksi nykyään (ainakin täällä nrw:ssä) kouluissa panostetaan kielten oppimiseen ja englanti aloitetaan jo ekaluokalla. Myös monet suomalaiset ovat arkoja puhumaan vieraita kieliä. Tai ainakin minä olen oppinut koulussa, että virheitä ei sallita ja siksi olen ollut todella arka puhumaan englantia. Nykyään on varmasti jo eri, mutta vielä minunkin lukioaikoinani (90-luvun lopulla) esimerkiksi englanninopetuksessa panostettiin lähinnä kielioppiin ja kirjoittamiseen (virheettömästi). Kommunikointia ei oikeastaan harjoiteltu yhtään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *