Viime viikolla kuopuksella oli jokaiselle koulualokkaalle pakollinen koulukypsyystesti ja koululääkärin terveystarkastus. Saksaksi Shuleingangsuntersuchnung. Tähän tarkastukseen tulee kotiin kutsukirje ja se tehdään lähellä 6-vuotissyntymäpäivää. Meillä tämä 6 vuotta tulee täyteen ensi kuussa. Testit tehdään kotikunnan terveysvirastossa (Gesundheitamt) ja ne suorittavat samat henkilöt aina koko ikäluokalle. Oma lastenlääkäri ei siis näitä testejä tee, vaikka muuten oma lääkäri hoitaakin lasten muut pakolliset määräaikaistutkimukset (kuin Suomen neuvolakäynnit).
Kutsukirjeen mukana tulee täytettäväksi yhteystieto- ja terveystietolomake, jossa kysytään lapsen terveydentilasta ja kehityksestä. Jos lapsella on jo todettuja sairauksia tai muuta erityistä, tulee niistä ottaa mukaan lääkärinlausunnot. Koulututkimukseen otetaan mukaan myös lapsen rokotuskortti ja ”neuvolavihko”, saksalaisittain U-Heft, johon oma lääkäri on merkinnyt lapsen tarkastukset.
Koulututkimuksessa tutkitaan aluksi niin näkö kuin kuulo ja teetetään erilaisia keskittymiskykyä ja hahmottamista mittaavia testejä. Lasta pyydetään myös piirtämään ja laskemaan kahteenkymmeneen, kirjoittamaan nimensä ja hahmottamaan lukumääriä. Hoitajan tutkimusten jälkeen lääkäri tekee terveystarkastuksen, jossa kuunnellaan mm. keuhkot ja sydän, teetetään erilaisia motoriikkaharjoituksia ja testataan lapsen sanastoa ja käsitteiden ymmärtämistä. Samalla lääkäri kyselee lapselta kuulumisia ja jututtaa toki myös mukana olevaa aikuista lapsen terveyteen liittyvistä asioista.
Me olemme näissä testeissä käyneet jokaisen lapsen kanssa, luonnollisesti. Aikanaan esikoinen suoritti testit täysin ummikkona, jolloin toki saksan kieltä ei voitu testata. Itsekään en silloin osannut saksaa muutamaa sanaa enempää, joten tulkkasin lapselle englanninkielestä suomeksi testi- ja suoritusohjeet. Nyt kuopuksen kanssa testit sujuivat jo rutiinilla ja saimme kehuja ja kannustusta myös kaksikielisyydestä. Vaikka kuopus ei ihan kaikkia sanoja saksaksi tiennyt (esimerkiksi sanaa palmu tai trumpetti), niin osasi hän silti valtaosan esimerkiksi taivutuksista loistavasti. Samoin hän tiesi sellaisiakin käsitteitä saksaksi, joita eivät kuulemma kaikki täysin saksankielisetkään lapset osaa. Saamme siis olla hyvillä mielin lapsen kaksikielisyyden suhteen 🙂 Olen toki itsekin näin arvioinut ja päiväkodin hoitajat ovat myös vakuuttaneet, että kuopuksen saksankielen osaamisessa ei ole ongelmia, mutta on se silti kiva saada asiaan vahvistusta myös lääkäriltä. Itsehän en pysty lasten kielitaidon tasoa luotettavasti arvioimaan.
Lastani jännitti hieman tutkimukset ja tehtävät ja hän olikin jälkikäteen oikein iloinen, kun kaikki meni hyvin. Oli otettu myös lääkärin kehuista osaamisensa suhteen. Nyt ei muuta kuin hyvillä mielin koulun alkamista odottamaan. Kuopuksen mielestä siihen on tosin aivan liian pitkä aika!
Lue aiheesta lisää blogistani:
Koulunkäynti Saksassa: alakoulu
Kouluissa kirjoitetaan mustekynällä
Vastaa