Vihdoinkin kuopuksen kauan ja hartaasti odottama päivä koitti. Tänään oli suuri ja merkittävä päivä nuorimmaisen elämässä. Einschulung. Koulun ensimmäinen päivä.
Eilen lämpömittari kipusi vielä 30,2 asteeseen. Tämä päivä koitti sateisena ja yli kymmenen astetta viileämpänä. Mutta se ei juhlatunnelmaa latistanut. Eikun reppu selkään ja Schultüte kainaloon ja sateenvarjon alla marssimaan yhdessä äidin kanssa kohti kirkkoa.
Ensimmäinen koulupäivä alkoi iloisissa tunnelmissa katolisella messulla. Itselleni katoliset tavat ovat edelleen melko tuntemattomia, mutta jälleen kerran sain todeta, että iloa ja osallisuutta ei ainakaan puutu. Koulunaloitusjumalanpalvelus hoitui hyvin vapaamuotoisesti. Siellä yhdessä laululeikittiin ja pienet koulutaipaleensa aloittavat lapset kerääntyivät kaikki alttarille. Pappi huomioi jokaisen lapsen henkilökohtaisesti. Lopuksi lapsille jaettiin pienet lahjat. Kukin sai pienen saviruukun, johon oli istutettu muutama siemen. Siinä koululaiseksi kasvamisen ohessa voi seurata pienen taimen kasvua.
Kirkon jälkeen kuljimme koulua kohti sekalaisena joukkona. Juhlasalissa meitä odotti isompien peruskoululaisten esitykset. Lopuksi tokaluokkalaiset ottivat uudet luokkakaverinsa yksitellen vastaan ja ohjasivat opettajan johdolla heidät ensimmäiselle oppitunnille. Meidän alakoulussa ovat siis eka- ja tokaluokkalset yhdessä samassa luokassa ja jokainen ekaluokkalainen saa avukseen ja parikseen eli kummikseen tokaluokkalaisen. Kummin tehtävä on auttaa ja tukea uutta oppilasta ensimmäisten koulupäivien ajan. Minun kuopuksellani oli hyvä tuuri. Hän sai vallan kaksi kummia, koska luokalla on enemmän toka- kuin ekaluokkalaisia.
Ensimmäisen oppitunnin aikana koulun pihalla vanhemmat (ja isovanhemmat, lapsen kummit, tädit, sedät jne paikalle päässeet) söivät kakkua ja joivat kahvia. Itse olin hieman orpona, koska olin yksin liikenteessä. Mutta ei hätää. Minua lähestyi sama puolalainen äiti, jonka kanssa olin sattumalta istunut syksyllä kouluunilmoittautumisessa. Nyt lapsemme ovat samalla luokalla. Hauska yhteensattuma ja tulin siitä jotenkin hyvin iloiseksi. Tuntuu, että vähän yksinäisemmän ajanjakson jälkeen voi taas olla uusia tuttavuuksia tiedossa.
Pian olikin ensimmäinen koulupäivä ohi ja aika kävellä innostuneen tuoreen koululaisen kanssa kotiin tutkimaan tötterön sisältöä. Ja tekemään ensimmäiset kotiläksyt! Huomenna onkin ensimmäinen kokonainen koulupäivä ja mukaan pakataan kaikki ostetut tarvikkeet ja eväsrasia. Sen jälkeen tuleekin jo viikonloppu. Kuopus juuri harmitteli, että miksi ensimmäinen kouluviikko on näin lyhyt!
Serkkuni Suomesta lähetti minulle taannoin linkin aamulehden juttuun (saksalaisäiti jarjestaa ekaluokkalaiselle megajuhlat – suomalaisäidille riittää muistoksi valokuva), jossa suomalaisäiti hieman kauhisteli Saksan koulunaloitusjuhlintaa ja piti Suomen vaatimatonta (juhlimatonta) tapaa parempana. Minä uskallan olla tästä eri mieltä. En ymmärrä miksei lasta saisi juhlia, miksei koulunaloittamista voisi juhlistaa. Juhlan päätarkoitus on korostaa, että koulussa on hauskaa, koulu on tärkeää. Juhlassa lapset toivotetaan tervetulleiksi ja otetaan osaksi kouluyhteisöä. Se on yksi tärkeimpiä päiviä lapsen elämässä ja ainutkertainen kokemus. Kuten tämän päiväisessä juhlassa koulun johtaja totesi, syntymäpäivät ja muut juhlapyhät tulevat joka vuosi, koulunaloitus vain kerran elämässä!
Vastaa