Palata vai pysyä?
Tämä kysymys on noussut viime aikoina monesti esille iltaisin lasten jo nukkuessa. Että lähteäkö vai jäädä tänne. Palatako Suomeen vai haaveilla jostain kolmannesta maasta.
Saksassa asumisessa on valtavasti hyviä puolia. Täällä on parempi elintaso, sillä hintataso on alhainen ja palkat ovat korkeammat. Perheverotus takaa myös, että yhden palkalla elää koko perhe. Täällä on hyvät lapsiperhe-etuudet, koulut ja ystävälliset ihmiset. Täällä on lyhyet etäisyydet. Täällä on enemmän lähipalveluita. Täällä on enemmän matkailumahdolllisuuksia.
Saksassa on lapsillamme hyviä ystäviä. He ovat löytäneet täältä omat paikkansa. Täällä lapsemme saavat elää lapsina pidempään. Kouluissa panostetaan yhteisöllisyyteen, toisten huomioimiseen, sosiaalisuuteen, kielenopiskeluun. Täällä oppii tulemaan toimeen erilaisista kulttuuritaustoista tulevien kanssa. Täällä kaksikielisyys tai maahanmuuttotausta on arkipäivää.
Silti mieli halajaa takaisin Suomeen. Suomessa olisi helpompi molempien vanhempien käydä töissä. Suomessa meillä olisi suku ja vanhat ystävät lähempänä. Meillä olisi omakotitalo loistavalla sijainnilla ja mahtavilla naapureilla. Kesällä omenapuussamme oli valtavasti omenoita. Ensimmäistä kertaa. Siitä tuli haikea olo.
Suomessa lapsiemme olisi mahdollista viettää enemmän aikaa isovanhempien kanssa. En myöskään halua, että lapsemme unohtavat Suomen. Että Suomi olisi heille vain lomanviettopaikka, ei koti.
Suomeen palaaminen ei tunnu seikkailulta. Ei tunnu uudelta. Yllättäen ei tunnu helpoltakaan vaihtoehdolta. Silti se houkuttelisi. Sinne on ikävä. Siellä olisi mahdollisuuksia, joita täällä ei ole. Ja toisaalta täällä on mahdollisuuksia, joita Suomessa ei ole. Täällä on tuttua ja turvallista. Toisaalta ei ole. Täällä on aina olemassa jonkinlainen kielimuuri ja asioista tietämättömyys. Systeemit toki muuttuvat Suomessakin, mutta omalla äidinkielellään on helpompi ottaa niistä selvää.
Hyviä ja huonoja puolia on sekä jäämisessä että lähtemisessä. Ja miten niitä voi edes arvottaa. Eivät ne ole oikein verrattavissa.
Valitsemme kummin vain, tulemme joka tapauksessa tuntemaan ikävää. Jäädessä ikävöimme Suomeen. Lähtiessä joudumme hyvästelemään tänne muodostuneet ystävät, tutut paikat ja, no, kaiken. Kaiken tämän mikä on ollut kotimme ja elämämme pian viiden vuoden ajan. Saksassa asuessa voi kuitenkin pitää yhteyksiä yllä Suomeen melko helpostikin. Mutta miten käy Saksan, jos palaamme Suomeen. Miten ylläpitää lasten suhteita tänne. Miten taata heidän kielitaitonsa säilyvän.
Joskus olisi kiva, kun joku toinen tekisi päätökset puolestasi. Sanoisi, että näin on hyvä. Vakuuttaisi, että näin on parempi. Mutta ei. Itse on uskallettava päättää ja sitten kantaa vastuu päätöksestä.
Muutos tarkoittaa aina luopumista vanhasta. Mutta tilalle tulee varmasti jotain. Mutta mitä. Sitäpä ei etukäteen täysin tiedäkään.
Muutos pelottaa. Samaankaan ei silti haluaisi jäädä.
Vastaa