Hyvin monen suomalaisen haaveena on muuttaa ulkomaille lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa. Useimmat toteuttavat haaveensa esimerkiksi vaihto-oppilasvuoden merkeissä opiskeluaikana. Haaveen voi toteuttaa myös muissa elämäntilanteissa. Lastenkin kanssa ulkomaille muuttaminen on mahdollista, vaikka toki vaatii hieman enemmän valmistautumista ja eri asioiden ottamista huomioon. Myös mukana lähtevän lapsen/lasten ikä vaikuttaa. Vauva tai taapero sopeutuu usein melko nopeasti ja helposti paikan tai maan muutoksiin. Hänelle tärkeintä on oma perhe, eikä vauva vielä kaipaa saman lailla kodin ulkopuolista elämää kuin isompi lapsi. Kouluikäiset lapset taas kaipaavat aivan varmasti omia kavereitaan. Kielen oppiminenkin on sitä vaikeampaa, mitä isommasta lapsesta on kyse.
Kun muuttaa ulkomaille lapsen/lasten kanssa, pitää ottaa huomioon myös lasten tarpeet. Pitää miettiä mistä lapsille harrastuksia/päiväkoti/koulupaikka/lääkäri jne. Pitää itse olla aktiivinen ja auttaa lasta kielen oppimisessa ja kavereiden löytämisessä. On oltava valmis käsittelemään omia tuntemuksiaan ja koti-ikäväänsä ja samalla tukemaan lasta näissä samoissa asioissa. Ilman tukiverkkoa ulkomailla oleminen on myös haastavaa. Etenkin jos on tottunut siihen, että esimerkiksi isovanhemmat asuivat lähellä ja auttoivat usein lapsen hoitamisessa. Ulkomailla muuttaessa joutuu miettimään lastenhoitokuviot uusiksi. Mistä löytää luotettava ja hyvä lastenhoitaja lapsille? Kuka auttaa, jos tulee äkillisiä sairastapauksia tai vanhemmat haluavat käydä joskus kahdestaan treffeillä? Tässä postauksessa pohdin yhteistyössä Babysitter.fi-lastenhoitopalvelun kanssa lastenhoidon järjestämistä tilanteessa, jossa perhe asettuu uuteen kotimaahan.
Mene mukaan paikalliseen elämään
Kun muuttaa ulkomaille lapsiperheenä, on monen uuden asian edessä. Ulkomaille muuttaminen ei ole mikään pitkä lomamatka, vaan arki on arkea ulkomaillakin. Elämän helpottamiseksi kannattaa hakeutua mahdollisimman nopeasti toisten ihmisten pariin ja saada arkeensa selkeää rytmiä. Toisiin ihmisiin voi tutustua esimerkiksi leikkipuistossa, paikallisissa harrastuksissa ja erilaisissa vanhempi-lapsi -tapaamisissa. Näitä tapaamisia järjestävät niin seurakunnat, kaupungit kuin yksityisetkin toimijat.
Me aloitimme hyvin pian muuttomme jälkeen paikallisen seurakunnan äiti-lapsi -kerhossa (Spielgruppe tai Krabbelgruppe), jossa söimme yhdessä eväitä, leikimme, lauloimme ja askartelimme. Tässä kerhossa opin ensimmäiset saksan sananikin yhdessä lasten kanssa. Samaan aikaan aloitimme myös paikallisen voimisteluseuran (Turnverein) vanhempi-lapsi -jumpan (Eltern-Kind-Turnen). Kaksi isompaa lasta aloitti myös harrastuksena kuvataidekoulun kerran viikossa. Näiden saksan kielisten harrastusten lisäksi vein lapset lähellä olevaan Suomi-kouluun eli kerran viikossa järjestettävään suomen kielen opetukseen. Suomi-koulun kautta kävimme myös äiti-lapsitapaamisissa. Nämä erilaiset harrastukset ja tapaamiset ovat tärkeitä niin aikuiselle kuin lapsellekin ja niissä pääsee heti mukaan paikalliseen arkeen ja voi löytää ystäviäkin.
Jos molemmat vanhemmat käyvät töissä, on etsittävä heti päiväkotipaikka tai kokopäiväinen lastenhoito muuten järjestettävä. Meidän tilanteessa, kuten varmasti aika usein suomalaisen perheen muuttaessa ulkomaille, ainakin alkuvaiheessa toinen vanhemmista on kotona lasten kanssa. Myös tässä tapauksessa suosittelen etsimään lapselle päiväkotipaikan. Ihan pienelle riittänevät kerhot ja harrastukset, mutta leikki-ikäinen kaipaa jo enemmän ikäistensä seuraa. Päiväkodissa lapsi myös oppii paikallisen kielen, joka on erittäin tärkeää, jos maassa aiotaan oleskella pidempään. Päiväkodin erilaisten tapahtumien ja juhlien kautta myös tutustuu paikallisiin perheisiin ja kulttuuriin. Päiväkoti parhaimmillaan tarjoaa maahanmuuttajalle kullanarvoista yhteisöllisyyttä ja mahdollisuuksia sopeutua paremmin uuteen asuinmaahan.
Me haimme myös kahdelle alle kouluikäiselle lapsellemme päiväkotipaikat, vaikka olin kotona. Jonotusaika oli meillä 8 kk, joten pitkiinkin odotusaikoihin päiväkotipaikan saamiseksi kannattaa varautua. Saksassa päiväkodissa aloitetaan aina syksyisin ja kesken vuoden voi olla mahdotonta saada lapsi hoitoon – ainakaan kodin lähelle. Keskimmäinen aloitti aamupäivähoidossa 4-vuotiaana ja kuopus seurasi perässä 3-vuotiaana. Yleisesti ottaen täällä Saksassa lähes kaikki lapset aloittavat päiväkodissa osapäiväisesti viimeistään 3-vuotiaina, vaikka toinen vanhemmista olisikin kotona. Päiväkotia pidetään lapsen sosiaalisten suhteiden kehittymisen ja oppimisen kannalta tärkeänä. Ja Saksassa myös yleisesti ajatellaan kotiäidinkin ansaitsevan hieman omaa aikaa, hengähdyksen muutamaksi tunniksi lastenhoidosta. Äidin jaksaminenkin on siis täysin hyväksytty syy laittaa lapsi päiväkotiin. Tai, jos kotona on vauva tai pienempi sisarus, katsotaan myös hänen olevan oikeutettu omaan aikaan äidin kanssa.
Mistä löytää lastenhoitaja?
Jos päiväkotipaikkaa ei heti löydy, voi toki lastenhoidossa turvautua myös lastenhoitajaan. Lastenhoitajaa tarvitaan myös lasten hoidon järjestämiseksi iltaisin tai viikonloppuisin. Silloin eivät päiväkodit ole auki. Helpointa perheen ja lasten kannalta voi olla ainakin alkuvaiheessa etsiä lapsen/lasten äidinkieltä puhuva lastenhoitaja. Tässä varmasti hyvä apu ovat toiset pidempään lähellä asuneet suomalaiset, joilta kysyä suosituksia. Tai, jotka voisivat auttaa lastenhoidossa. Me itse olemme esimerkiksi kerran turvautuneet miehen suomalaisen työkaverin vaimoon, joka onneksi pääsi äkillisen sairastapauksen vuoksi auttamaan.
Mutta entäs, jos lähellä ei asu suomalaisia tai ei vielä tunne alueella asuvia toisia suomalaista. Facebookin paikkakuntien ryhmien kautta voi myös kysellä suosituksia lastenhoitajista ja ylipäätään etsiä itselleen ja lapsilleen uusia tuttavuuksia, kahvittelu-, puistoilu- ja leikkiseuraa. Myös erilaiset nettipalvelut ovat tähän käteviä. Kaikki eivät suinkaan ole tai halua olla Facebookissa. Ja aivan varmasti kaikki haluavat olla varmoja, että lastenhoitajaan voi luottaa. Yksi luotettava vaihtoehto lastenhoitajan etsimiseen on Babysitter.fi-lastenhoitopalvelu. Palvelusta on helppo etsiä läheltä löytyvät lastenhoitajat ja tutustua lastenhoitajiin jo etukäteen. Tällä hetkellä palvelu toimii Suomen lisäksi esimerkiksi Hollannissa, Tanskassa ja Italiassa.
Lastenhoitajasta voi olla iloa myös vieraan kielen opettelussa.
Me olemme asuneet jo vuosia Saksassa, joten tarvittaessa meillä on saatavilla lastenhoitoapua lähellä olevista tuttavaperheistä, myös paikallisista. Enää kielitaitokaan ei ole esteenä lastenhoitajalle, kun lapset osaavat saksaa yhtä hyvin kuin suomea. Mutta myös tuoreelle muuttajalle lastenhoitajasta voi olla apua kielenoppimisessa. Lastenhoitajan kanssa touhutessa ja leikkiessä lapset kuulevat asuinmaan kieltä ja pikkuhiljaa tottuvat siihen ja oppivatkin sitä.
Tätä voi hyödyntää myös Suomessa asuessa eli palkkaamalla vierasta kieltä (äidinkielenään) puhuva lastenhoitaja, voi samalla opettaa lapselle tätä vierasta kieltä. Kielenoppimiseen tarvitaan tietysti säännöllisyyttä ja toistuvutta, mutta tätäkin mahdollisuutta kannattaa harkita. Vieraskielinen lastenhoitaja ei välttämättä sovi kaikille lapsille, sillä lapset ovat erilaisia. Joillekin voi olla liian pelottava kokemus joutua tilanteeseen, jossa ei ymmärrä mitä hoitaja puhuu tai kokee, ettei osaa ilmaista itseään hoitajalle. Hoitajaan ja tilanteeseen kannattanee joka tapauksessa totuttautua vähitellen.
Sanotaan, että matkailu avartaa. Minä sanon, että asuminen ulkomailla avartaa vielä paljon enemmän! Pelkkää juhlaa elämä ulkomailla ei ole, mutta aivan varmasti käytännön asiat, kuten lastenhoito järjestyvät tavalla tai toisella. Ehdottomasti suosittelen kaikille, joita pieni seikkailu houkuttelee, rohkeasti etsiytymään ulkomaille myös lasten kanssa!
*postaus on toteutettu yhteistyössä Babysitter.fi-lastenhoitopalvelun kanssa
Vastaa