Vietin juuri viikonlopun Lyypekissä, tuossa pohjois-Saksassa sijaitsevassa Itämeren helmessä, perinteisessä ja varakkaassa hansakaupungissa. Ja lauloin. Lauloin niin, että yksikin vanhempi rouva puhkesi kyyneliin. Liikutuksesta. Kalliolle kukkulalle kaikui hänen korvissaan niin kauniina.
Yksin omaksi ansiokseni en kyllä rouvan liikuttumista laske, vaan Saksan Suomi-kouluopettajista koottu kuoro onnistui kokonaisuutena pätevän johtajansa ja useiden minua monta kertaa parempien laulajien ansiosta tehtävässään uskomattoman hienosti. Osallistuimme nimittäin Suomi-kouluopettajien koulutuspäivien yhteydessä Lyypekin kävelykadulla Suomi100 -juhlavuoden kunniaksi pidettyyn Pop-Up -tapahtumaan. 50 suomalaisnaista teki siellä hyvää työtä Suomen tunnettavuuden lisäämiseksi. Laulukuoron lisäksi paikalla oli innokkaita mölkyn pelaajia ja Suomi-aiheisen tietovisan pitäjiä. Lisäksi kadulla jaettiin ilmapalloja ja luettiin suomalaisia satuja sekä esitettiin nukketeatteria. Kyllä nyt on Suomea tehty tunnetuksi!
Jos joku olisi ketonut minulle Suomi-kouluopettajaksi lupautuessani, että jonain päivänä olen tämän takia laulamassa suomalaisia kansanlauluja keskellä lauantai-iltapäivän hulinaa, en olisi uskonut. Mutta niin vain olin. Ja hauskaakin se oli. Nämä kaikenlaiset yhteiset tempaukset ovat mitä parhaimpia ja näitä soisi olevan enemmänkin. Onneksi on innokkaita suunnitteljoita ja järjestäjiä. Heidän ansiostaaan tällainen kaltaiseni hieman ujompi ja arempikin uskaltaa. Vaikka laulaa rouvat kyyneliin.
Lyypekki oli kyllä kaupunkina mitä ihastuttavin. Osasin sitä toki odottaakin. Olin saanut kaupungista pienen maistiaisen muutama vuosi takaperin ohikulkumatkalla Travemündin satamaan. Lyypekki kuuluu näihin kaupunkeihin, joissa kulkiessaan voi huudahdella spontaanista ”ihana!” Piparkakkutalot, punaiset tiilet. Koristeelliset ja kauniit julkisivut. Hiljaiset, kapeat sivukadut. En voisi olla ihastelematta juuri tämän enempää. Ja kuten tämän postauksen kuvista huomaa, useimmiten katseet pitää ja kannattaa kohottaa ylöspäin. Talojen harjoilla Lyypekin kauneus on parhaiten nähtävissä.
Lyypekki on myös sopivan kokoinen. Vanha kaupunki sijaitsee Trave-joen keskelle muodostuneella saarella ja sen valloittaa helposti kävellen, mutta silti nähtävää riittää. Itselläni ei viikonloppuna ollut aikaa esimerkiksi museoihin, mutta vapaahetkinä tuli käveltyä vanhaa kaupunkia ristiin rastiin. Sehän se yleensä kaupunkilomilla parasta onkin. Kulkea kurkkimassa mitä hienoa seuraavan kulman takaa löytyy. Ja Lyypekistä löytyy. Paljon jäi varmasti näkemättä, mutta ehkäpä saan joskus toisen mahdollisuuden vierailla kaupungissa.
Asukkaita Lyypekissä on reilut 200 000. Saksalaisittain kyseessä on siis pienehkö kaupunki. Lyypekin kaduilla tämän kyllä huomasi, siis positiivisessa mielessä. Lauantai-iltapäivällä sivukujilla ja kaduilla sai kulkea ihan rauhassa. Ei siis tietoakaan ahdistavasta turistiryysiksestä. Muutenkin Lyypekissä huokui sellaista aitoa tunnelmaa.
Ja tällainen ristikkotalobongarikin onnistui löytämään myös ristikkotaloja Lyypekistä. Että siellä on siis ihan kaikkea. Suosittelen.
Vastaa