Raakaa lihaa, kallis lääkärireissu ja muita reissukommelluksia

Matkablogeissa on viime aikoina pyörinyt harvinaisen hauska blogihaaste, Adalmina’s Adventures blogista lähtöisin oleva haaste, jossa reissaajat kertovat omista matkakommelluksistaan ja erikoisista matkoilla tapahtuneista edesottamuksista. Kiitos hyvästä ideasta! Monta hauskaa hetkeä on tullut vietettyä kommelluksia lukiessa. Minä sain haasteen Maa Qzuu blogin Outilta. Hänen reissukommelluksiinsa pääset tutustumaan tästä.

Haasteen Outilta saatuani aloin miettimään, että mitäs meille on sattunut ja tuntui, etten keksi mitään. Ollaanko me ihan tylsiä reissaajia?! Ainakin viime vuosina on enemmän tullut otettua varovaisemmin kuin uhkarohkeasti, lasten kanssa kun kuljetaan. Mitään kovin erikoisia tapauksia ei ole reissuilla käynyt. Ehkä oudointa viime vuotena oli se, kun mustekala hyökkäsi jalkani kimppuun Kroatian Primostenissa rantavedessä kahlatessani.

Tämän mustekalan saaliiksi meinasin jäädä Kroatiassa.
Tämän mustekalan saaliiksi meinasin jäädä Kroatiassa.
Pitää siis palata ajassa reippaasti taaksepäin ja muistella menneitä.

Nuorempana (vaikka en kyllä myönnä vanha vieläkään olevani) tuli reissattua aika lailla rohkeammalla meiningillä, kengännauhabudjetilla ilman tietoa seuraavasta yöpaikasta ja silloin sitä sattui ja tapahtui enemmän. On myös hauska huomata,  mitä sitä oikeasti vanhoista reissuista muistaakaan. Niinpä niin, juuri ne kommellukset ja kömmähdykset ovat niitä, jotka parhaiten ovat mieleen jääneet. Ja usein niille tilanteille saa jälkikäteen (onneksi) vain nauraa, vaikka eivät ne ehkä silloin tapahtumahetkellä paljoa huvittaneetkaan.

Vastoinkäymisiä Chicagossa jouluaatonaattona

Palataan ihan ensiksi mieheni ja minun seurustelun alkuvuosiin. Mieheni oli silloin vaihto-oppilaana USA:ssa ja minä tietystikin lensin vierailemaan hänen luonaan. Teimme samalla hänen ystävänsä kanssa pienimuotoisen Road-Tripin. He olivat ostaneet erittäin edullisen auton kulkemista varten. Ja niinhän siinä kävi, että auto otti ja hajosi keskellä Chicagoa nelikaistaista moottoritietä ajaessamme. Onneksi olimme sillä reunimmaisella kaistalla ja auto saatiin pysäytettyä turvalliseen paikkaan. Oli tietysti joulukuu ja pakkasta ihan mukavasti. Siinä sitten värjöttelimme apua odottaen. Hinausauto onneksi saapui ja pääsimme huoltoasemalle ja autokin saatiin korjaamoon. Taksikuski vei meidät varaamamme hostelliin, mutta hänellä oli (muka) taksamittari hajonnut pakkasen takia. Emme jaksaneet epäonnisen reissun jälkeen alkaa väitellä asiasta ja maksoimme kiltisti hänen pyytämänsä summan, vaikka taatusti se oli hieman liikaa. Hostellimme osoittautui aikamoiseksi murjuksi ja aluekin oli aika epämääräistä. Siellä kaduilla kulkiessa kuului vaan espanjaa ja ruokakaupassa myytiin esimerkiksi kaktuksia hedelmäosastolla. Hostellin suihkut olivat aivan homeessa. Mutta ei se mitään, meille nuorille rakastavaisille riitti toistemme seura muutaman kuukauden erossa olon jälkeen.

Mielenkiintoinen ateria Tarttossa

Seuraavaksi tulee mieleen niin ikään seurusteluaikana sattunut eräs Viron matka. Meillä oli tapana mennä omatoimisesti Tallinnaa pidemmälle ja tällä kertaa olimme tulleet paikallisbussilla Tarttoon. Siellä istuimme aamiaisella mukavan oloisessa kahvilassa. Ruokalista oli vain viroksi ja tietenkään emme sitä kunnolla ymmärtäneet ja mitään yhteistä kieltä henkilökunnan kanssa ei ollut. Päädyimme tilaamaan molemmat saman hyvältä kuulostavan liha-annoksen. Kun lautaset tuotiin eteen, niin kyllä naamat venähtivät. Molemmilla oli järkyttävät kasat raakoja lihasuikaleita lautasiltaan. Ei meinannut naurusta tulla loppua. Ja typerän kilttinä suomalaisena sitä urheasti sitten syötiin.

Lääkärin etsimistä Ostravassa

Kolmanneksi mieleen tulee matka siskoni luokse Ostravaan, Tšekkiin. Siskoni oli siellä vaihdossa. Jo ensimmäisinä reissupäivinä Prahassa tunsin oloni hieman kipeäksi. Oli lämpöä ja nuhaa. Uudeksi vuodeksi junailtiin Puolan puolelle Krakovaan ja siellä urheasti särkylääkkeen voimilla kuljin paikasta toiseen, vaikka aloin olla jo kipeämpi. Kunnon kuume nousi ja silmätulehduskin vaivasi. Krakovasta palattuamme vietimme loppuajan Ostravassa. Tässä vaiheessa oli pakko jo etsiä käsiin lääkäri, sillä sairasteluni vain pitkittyi ja tuntui jo keuhkoissa. Lääkärin etsiminen oli melko mahdotonta. Tuohon aikaan ei ollut mitään älylaitteita ja googleja käytössä, joten ovelta ovelle kuljettiin etsimässä. Eikä tuolla Ostravassa mitään englantia juuri kukaan puhunut. Kaikki kaupungin yksityiset lääkärit, jotka löysimme, olivat kiinni. Lopulta menimme paikalliseen sairaalaan pyytämään apua. Siellä sanakirjan kanssa jotenkin asia saatiin selville. Henkilökunta painotti kovasti etukäteen, että meidän pitää sitten maksaa lääkärikäyntini itse ja voisimme sitten hakea korvaukset jälkikäteen matkavakuutuksesta. Niin moni sitä painotti, että siskoni kanssa pelkäsimme jo todella, ettei meillä ole tarpeeksi rahaa mukana. No, lääkäriin pääsin ja sain antibiootit keuhkoputkentulehdukseen.

Kas kummaa, kahden päivän päästä olin aivan ihottumalla. Eikun taas samaan sairaalaan selvittämään asiaa. Lääkärin kanssa ei edelleenkään ollut mitään yhteistä kieltä, sanat antibioticum ja allergi tuli lääkärin puheesta sentään ymmärrettyä. Sain käskyn lopettaa kuuri heti ja lääkäri tuikkasi piikin takalistoon. Ja taas piti maksaa käynti itse käteisellä. Matkan jälkeen kyllä hieman huvitti tšekkiläisten huoli meidän rahojen riittävyydestä. Hain kahden lääkärikäynnin ja antibioottien korvaukset matkavakuutuksestani ja summa oli vähän reilut 20€.

maisemia ranska vuoret
Näitä vuonna 2005 niin tutuksi tulleita maisemia ei voi unohtaa.
Vuorimaisemia ja shampanjaa kurkkupurkista Grenoblessa

Sitten päästäänkin muisteloissani jo aviolittomme ensimmäiseen vuoteen ja silloiseen mieheni asuinmaahan, Ranskaan. Kuten kaikki tietävät, ranskalaiset arvostavat hyvää ruokaa ja juomaa. Mieheni työkaveri, nuori sinkkumies kutsui meidät kerran kotiinsa. Hän tarjosi luonnollisesti meille shampanjaa vierailumme kunniaksi. Mutta kyllä hieman huvitti, kun shampanjat oli kaadettu erilaisiin pestyihin lasipurkkeihin. Että mitä väliä astialla, rahat kannattaa laittaa laadukkaaseen sisältöön. Nuorella miehellä oli kyllä hyvä perustelukin pestyille kurkkupurkeille. Turha kuulemma sinkkumiehen on astioihin panostaa, kun tuleva tyttöystävä/vaimo haluaa kuitenkin päättää astiaston oman makunsa mukaan.

Ranskan aikoina oli myös yllättävää kuinka suosittua viikonloppuisin vuorilla vaeltaminen ja päiväpatikointi oli. Jokainen pusikko ja tienpiennarkin tuntui olevan täynnä ihmisiä viikonloppua viettämässä. Kävimme mekin usein läheisellä vuorella päiväseltään. Yksi kivoimmista reiteistä johti suoraan lehmälaitumelle. Ekalla kerralla oli hieman epäuskoinen olo, että tästä näin sitäkö vaan kiivetään sähköaidan yli ja jatketaan matkaa tuolla lehmien seassa. Mutta näin se vaan oli. Ja jonkun ajan päästä kiivetiin taas uudestaan pois laitumelta.

linnan lehmät Ranska

Ei täällä Saksassakaan aina möhlimättä selviä.

Viimeiseksi laitetaan vielä yksi vähän tuoreempi kommellus. Se liittyy aikaan, jolloin olimme vasta hetken asuneet Saksassa. Ystävä ehdotti leffaan menoa ja yksi porukastamme katsoi elokuvan valmiiksi. Me muut hyväksyimme ehdotuksen, olihan mukana kuuluisa hyvä näyttelijä ja elokuvan nimikin oli houkutteleva (ja englanniksi). Tiesimme toki, että Saksassa dubataan melkein kaikki elokuvat ja olimme valinneet sellaisen kölniläisen leffateatterin, jossa elokuvia näytetään alkuperäiskielellä. Elokuvateatterille saapuessamme ihmettelimme muiden elokuvaan menijöiden harvalukuisuutta. Vain muutama muu oli tulossa samaan elokuvaan. Arvelimme sen johtuvan siitä, että saksalaiset vaan tykkäävät mieluummin katsella elokuvia dubattuina. Mutta kyllä meitä sitten nauratti salissa, kun elokuvan alkumetreillä meille selvisi, että kyseessä oli alkuperältään tanskalainen elokuva. Vain pieni osa elokuvasta puhuttiin englanniksi (juuri sen suositun miesnäyttelijän vuorosanat), muuten kaikki oli tanskaksi. Noh, kyllä siitä selvää silti sen verran sai, että juonesta kiinni pääsi.

Ja nyt on aika vielä haastaa mukaan uusia bloggaajia.

Haastan Laura’s Itineraryn Lauran, London and beoyndin Lenan. Odotan innolla teidän kokemuksianne 🙂

Olisi myös erittäin hauskaa kuulla lukijoiden reissukommelluksia! Jättäkäähän omia kokemuksianne kommenttiboksiin! Sana on vapaa!


Posted

in

by

Comments

26 vastausta artikkeliin “Raakaa lihaa, kallis lääkärireissu ja muita reissukommelluksia”

  1. Marjeta avatar
    Marjeta

    Kivaa tekstiä. Et brassaile, niin kuin moni muu bloggaaja. Sivistynyt ihminen! Jatka ….

    1. Jonna / Lempipaikkojani avatar

      Kiitos kivasta kommentista Marjeta 🙂

  2. Jenni / Globe Called Home avatar

    Mulla tulee tuosta viimeisestä mieleen, kun kävi vähän samoin taannoin Tsekissä asuessa. Siellä ei dubata leffoja, joten aika huoletta käytiin teatterissa niitä katsomassa… kunnes sitten saatiin päähän käydä katsomassa Slumdog Millionaire eikä kukaan ollut selvittänyt, milläs kielellä se oikein on. Yritä siinä sitten ymmärtää hindiä tsekinkielisin tekstityksin. 😉

    1. Jonna avatar

      Hindi tsekinkielisillä tekstityksillä on kieltämättä aika haastavaa ymmärtää 😀 Olen muuten lukenut tuon slummien miljönääri -kirjan ja oli tosi hyvä, elokuvaa en olekaan nähnyt.

  3. Laura / Laura's Itinerary avatar

    Kiitos haasteesta, tämän tulen toteuttamaan piakkoin 🙂

    1. Jonna / Lempipaikkojani avatar

      Kivaa! Odotan jo innolla kommelluksiasi!

        1. Jonna / Lempipaikkojani avatar

          Tulenpa heti lukemaan 🙂

  4. Paula - Viinilaakson viemää avatar

    Aika hauskoja juttuja. Nämä kommellukset ei usein silloin ole kivoja kun ne tapahtuu, mutta sitten jälkeenpäin huomaa, että ne olikin ne ikimuistoisimmat jutut koko reissuista.

    1. Jonna avatar

      Joo näinhän se on, aina ei sillä hetkellä naurata, mutta hyviä muistoja niistä jää sitten kuitenkin loppupeleissä 🙂

  5. Terhi / Muru Mou avatar

    Haha, hauskoja tarinoita! Chicagon vastoinkäyminen kuulostaa romanttiselta, vaikka pakkasessa värjöttäminen ja homeiset suihkut ei ajatuksena niinkään houkuttele 😀
    Minäkin sain Outilta tämän haasteen, mutta en ole vielä ehtinyt tarttua siihen – pitääkin alkaa pikimmiten miettiä omalle kohdalle sattuneita kommelluksia!

    1. Jonna / Lempipaikkojani avatar

      Juu, kyllä tuolta Chicogon reissulta onneksi päällimmäiseksi jäi mieleen oman rakkaan kanssa yhdessäolo, olosuhteista viis!

  6. Tanja/Levoton Matkailija avatar

    Kivoja tarinoita! 🙂 Näitä on ollut mielenkiintoista lukea, niin paljon kaikkea hauskaa ja yllättävää on monille sattunut matkoilla.

    1. Jonna / Lempipaikkojani avatar

      Kiitos 🙂 Olen samaa mieltä, näitä postauksia on ollut hauskaa lukea. Kiva haaste!

  7. Kohteena maailma / Rami avatar

    Näitä on hauska lukea ja myöskin kirjoittaa. Itse osallistuin hetki sitten kanssa samaan haasteeseen: http://kohteenamaailma.fi/matkailu/reissujen-erikoisuuksia-kansipaikka-ja-panda-kantoon/ ja nyt heti tuli mieliin pari tarinaa, jotka olisi voinut olla matkassa mukana. Toinen liittyi juuri lehmiin Alpeilla 😀

    Olipan ruokailu teillä Tartossa! Itselle ei siellä onneksi tullut muuta kuin hyviä kokemuksia kesän reissulla.

    1. Jonna avatar

      Mitä enempi näitä lukee ja miettii, sen enmpi hauskoja sattumuksia muistuu mieleen 🙂 Sitähän voisi jossain vaiheessa kirjoittaa osan kaksi 🙂

  8. Kaisa avatar

    Hauskoja muistoja, jotka voi sattua vaan reissun päällä! 🙂

  9. Heidi/ Thaimaanrannan maalarit avatar

    Nää reissukommellukset on tosiaan niin hauskoja lukea! Olen jo muutamissa blogeissa näitä lueskellutkin. Ja eikös se olekin niin, että nämä kommellukset on juuri niitä parhaita muistoja, joita sitten kiikkustuolissa tulee vielä naureskeltua ;). Noi sairaalassa käynnit on aina mielenkiintoisia kokemuksia, etenkin jos sitä yhteistä kieltä ei ole.

  10. Anna | Muuttolintu.com avatar

    Kommelluksista jää tosiaan hauskat muistot, vaikka ne ei silloin tapahtumien aikaan niin hauskalta tunnukaan! Kauheeta tuo autonkin hajoaminen moottoritiellä, ei varmasti paljon hymyilyttänyt silloin. Ja huh mitä säätöä tuon lääkärikäynnin kanssa! Itse osallistuin kanssa tähän, vaikka teema taitaa olla ihan vähän muuttunut haasteiden kiertäessä blogista toiseen. Oma postaus löytyy täältä: https://muuttolintu.com/2016/07/26/omituiset-matkakokemukset/

  11. Noora avatar

    Ihana postaus! Joo niinhän se on että ne kommellukset muistaa jälkikäteen vain ja niille voi sit vaan nauraa vaikka siinä tapahtumatilanteessa ei välttämättä naurattaiskaan! 🙂

  12. Virpi /Täynnä tie on tarinoita avatar

    Näitä on ollut hauska lukea ja kaikenlaisia juttuja sitä voi matkoilla sattua! 🙂 Elokuvista tuli mieleen, että olimme kahdeksannella luokalla eli n. 15 vuotiaina leirikoululla Englannissa ja kävimme elokuvissa. Elokuvassa tietenkin puhuttiin englantia ja meidän tietenkin oli tarkoitus mahdollisimman hyvin ymmärtää mitä siinä puhuttiin, mutta kyllä se 15 vuotiaana vaati melkoista keskittymistä. Mutta että tanskaksi puhuttuna, huh! 🙂

  13. Merja / Merjan matkassa avatar

    Näitä on hauska lukea. Raa’at lihapalat olisivat kyllä minulta jääneet syömättä ?

  14. sarrrri | La Vida Loca 2.0 Matkablogi avatar

    Mulla vielä odottaa tämä juttu kirjoittamistaan, kun musta tuntuu ettei mulle ole mitään kummallista ikinä sattunut! :–D Samppanjaa kurkkupurkista olisi kyllä hauska juttu jos osuisi omalle kohdalle. Mä ihastuin toissakesänä Ranskaan ihan täysin, ja sinne voisin lähteä tuollaista seikkailua etsimään ihan koska vaan. ^_^

  15. Jonna / Lempipaikkojani avatar

    Kiitos kaikille mukavista kommenteista!

  16. Meri / Syö Matkusta Rakasta avatar

    Haha no olihan toi mustekalahyökkäyskin jo ikimuistoinen (kammottava!) kokemus. 😀 Noista raaoista lihasuikaleista tuli mieleen, kuinka äitini joskus melkein 20 vuotta sitten viettäessämme kesää Montenegrossa pitkällisen menun tutkimisen jälkeen (ymmärtämättä sanaakaan) tilasi lautasellisen kurkkuviipaleita illalliseksi…

    1. Jonna / Lempipaikkojani avatar

      Ha haa, pelkistä kurkkuviipaleista ei ihan taida nälkä lähteä 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *