Viime aikoina moni ulkomailla asuva tai siellä ollut bloggaaja on kirjoitellut ulkomaille muuttamisesta. Esimerkiksi Sandra pohti tässä paljon kommentteja keränneessä postauksessaan minkä ikäisenä voi vielä muuttaa (tai lähteä välivuotta viettämään) vai pitäisikö jo asettautua ”aikuisen” elämään Suomeen.
Ja vielä useampi tuntuu ajattelevan, että sitten, kun on vakityö, koti ja lapsia, niin sitten ei ainakaan enää voi lähteä mihinkään.
Yllättävän monen suusta kuuluu että, voi kun minäkin vielä voisin ottaa ja lähteä, mutta kun on…perhe, koti, ystävät, auto, työpaikka, lapset, ikää jo tämän verran jne… Mitä milloinkin. Minä uskallan väittää, että monet esteet ovat pitkälti omassa päässä olevia. Toki asioita pitää harkita ja monia tekijöitä ottaa huomioon, mutta varsinaisia esteitä ne harvoin ovat. Jos jotain oikein kovasti haluaa, niin usein se on mahdollista myös toteuttaa. Jos ei heti, niin myöhemmin. Jos ei juuri sellaisenaan, niin jossain toisessa muodossa. Itse olemme tästä mielestäni hyvä esimerkki. Muutimme ulkomaille, Saksaan, vaikka meillä oli omakotitalo, kolme lasta, emme osanneet kieltä ja ikääkin jo 30+. Haluan valaa uskoa ja rohkeutta muillekin ulkomaille lähtemiseen, vaikka olisikin perhettä!
En voi väittää, etteikö muuttaminen kielitaidottomana ja lasten kanssa olisi yhtään pelottanut. Päin vastoin.
Tässä aloituspostauksessani kerroin hieman tuntemuksistani ja mitä ajattelin muuttamisesta. Ja ennen kaikkea miten se on minua muuttanut. Ainakin meille muutto ulkomaille lasten kanssa on ollut vain hyväksi. Niin koko perheelle, kuin minulle itselleni ja lapsilleni. Tällä hetkellä olen tyytyväinen, että lapseni ovat oppineet toisen kielen, ovat tutustuneet erilaiseen kulttuuriin ja olen tyytyväinen myös siihen, että he käyvät koulua juuri täällä. Olen oikein tyytyväinen saksalaiseen kouluun. Missään nimessä en ajattele, että lasten koulun takia pitäisi olla Suomessa. Tuo lasten kouluikä tuntuu olevan se vaihe, jossa moni ajattelee, ettei nyt enää voi muuttaa mihinkään, ei edes Suomen sisällä. Ja lapsilta kysyttäessä, kaksi nuorempaa vielä miettii paluuta Suomeen (vaikka nuorin ei oikeasti edes muista siellä koskaan asuneensa), mutta vanhin on jo itse ilmoittanut asuvansa aikuisenakin Saksassa.
Toki myönnän, että lapsiperheenä ulkomaille muuttaminen vaatii paljon sopeutumista ja järjestelyä.
On aivan eri asia lähteä puoleksi vuodeksi tai kokonaiseksikaan vuodeksi esimerkiksi vaihto-oppilaaksi (kuten mieheni on opiskeluaikoinaan tehnyt) tai muuttaa ulkomaille yksin tai parisuhteessa työn perässä. (Meillä on kokemusta myös parisuhteessa ulkomaille muuttamisesta ajalta ennen lapsia.) Kun muuttaa lasten kanssa, pitää ottaa huomioon myös lasten tarpeet. Ei riitä, että löytää itselleen asunnon, vaan pitää myös miettiä mistä lapsille harrastuksia/päiväkoti/koulupaikka/lääkäri jne. Pitää itse olla aktiivinen ja auttaa lapsia kielen oppimisessa ja kavereiden löytämisessä. On oltava valmis käsittelemään omia tuntemuksiaan ja koti-ikäväänsä ja samalla tukemaan lapsiaan näissä samoissa asioissa. Vinkkejäni harrastusten löytämiseksi ja lastenhoidon järjestämiseen voit lukea täältä.
Ilman tukiverkkoa oleminen on myös haastavaa, etenkin jos on tottunut siihen, että esimerkiksi isovanhemmat asuivat lähellä ja auttoivat usein lastenhoidossa. Toki lapsen/lasten ikä vaikuttaa tässä suhteessa myös. Vauva tai taapero ei vielä samanlailla kaipaa kodin ulkopuolista elämää ja sopeutuu usein nopeasti paikan vaihdoksiin, koska hänelle tärkein eli oma perhe on kuitenkin koko ajan siinä lähellä. Kouluikäiset lapset taas kaipaavat eri lailla omia kavereitaan, isovanhempia, vanhaa kotia. Kielen oppiminenkin on sitä vaikeampaa, mitä isommasta lapsesta on kyse. Omien lasten taipaleesta kaksikielisiksi kirjoitin tässä postauksessa.
Myös maa johon muuttaa, vaikuttaa sopeutumiseen ja asioiden hoitamiseen.
Jos muuttaa toiseen länsimaahan, on se varmasti helpompaa kuin aivan toisenlaiseen kulttuuriin muuttaessa. Jos muuttaa lähetettynä työntekijä, voi saada paljonkin apua lähettävältä taholta ja usein säilyy Suomen sosiaaliturvassa. Me emme ole lähetettyinä työntekijöinä, vaan mieheni työskentelee paikallisella sopimuksella. Tämä on käsittääkseni hyvin yleistä nykyään, ainakin Euroopan sisällä. Me siirryimme muuttopäivästä alkaen Saksan sosiaaliturvaan ja esimerkiksi lapsilisien hakeminen on oma operaationsa. Saksassa myös jokainen etsii itse itselleen oman lastenlääkärin ja hammaslääkärin ja huolehtii asianmukaisten käyntien hoitumisesta itse. Saksan perhe-etuuksista, esimerkiksi lapsilisästä ja työelämän ja perheen yhteensovittamisesta olen kirjoitellut enemmän täällä. Päiväkotipaikankaan löytyminen ei ollut ihan helppoa. Siitä ja saksalaisesta päiväkotisysteemistä kirjoittelin täällä. Esikoisen koulupaikka järjestyi meille sen sijaan nopeasti, koska Saksassa on koulunkäyntipakko. Postaukseni saksalaisesta koulusta löytyy täältä.
Sopeutuminen Saksaan ei ole ollut pelkästään kivuton ja ruusuinen prosessi, mutta lopussa kiitos seisoo.
Ehdottomasti suosittelen kaikille, joita pieni seikkailu houkuttelee, rohkeasti etsiytymään ulkomaille myös lasten kanssa! Sanotaan, että matkailu avartaa. Minä sanon, että asuminen ulkomailla avartaa vielä paljon enemmän! Kaksi tärkeää neuvoa minulla kuitenkin on. Ensimmäinen on maltti. Sopeutuminen ottaa aikansa, asioiden hoitaminen on hidasta ja uusien tukiverkkojen ja ystävien löytäminen kestää. Asioista kannattaa ottaa selville jo etukäteen, mutta yllätyksiin kannattaa silti varautua.
Toinen neuvoni on se, että kannattaa muistaa, ettei ulkomaille muuttaminen ole mikään pitkä lomamatka. Arki on arkea ulkomaillakin. Ja se arki vieraassa ympäristössä, vieraalla kielellä ilman tukiverkkoja on alussa haastavaa ja väsyttävää. Myös lapsille. Jos odottaa, että elämä ulkomailla tulee olemaan pelkkää juhlaa ja leppoisaa lomaa, tulee pettymään taatusti. Näistä huonoista puolista olen kirjoitellut enemmän täällä.
Jos kaipaat enemmän vakuutteluja siitä miksi ulkomaille kannattaa muuttaa, niin suosittelen tutustumaan postaukseeni: PARASTA ULKOSUOMALAISUUDESSA.
Jättäkää myös kysymyksiä, jos haluatte tietää jostain osa-alueesta enemmän. Mistä asioista ulkomailla asumisessa haluaisitte lukea enemmän? Tai mikä saksalaisessa elämänmenossa kiinnostaa? Ja mielelläni kuulen myös muiden ulkomaille muuttaneiden lapsiperheiden kokemuksia ja näkemyksiä asiasta ja lasten sopeutumisesta. Erityisen paljon kiinnostaisi saada kokemuksia useampaan kertaan maata vaihtaneilta lapsiperheiltä.
Piditkö lukemastasi? Seuraa blogia facebookissa / instagrammissa / twitterissä
Vastaa