Meillä arkirytmin määrää pitkälti lasten koulu. Herätyskello soittaa seitsemältä ja koulut alkavat kahdeksalta. Onneksi olemme kukin nopeita lähtemään! Ilman aamukahvia en kykene lähtemään mihinkään, joten pari kupillista juon vauhdissa muiden toimien ohessa. Oma aamupalani saa odottaa myöhempää aikaa, mutta lapset toki haukkaavat jotain pientä. Isolle aamupalalle ei ole tarvetta, sillä täällä syödään niin kouluissa kuin päiväkodeissakin aina klo 9:30 aamupalan nimellä kulkeva välipala. Eväiden valmistaminen on siis meillä joka-aamuinen rutiini! Esikoinen kulkee useimmiten yksin kouluun, mutta ekaluokkalainen saatetaan joka päivä. Kilometrin koulumatka taittuu nopeasti polkupyörillä.
Kun ekaluokkalainen on jätetty koulun pihalle, vien kuopuksen päiväkotiin. Kotona olen takaisin noin vartin yli kahdeksan ja sitten on aika nauttia omasta aamupalasta kaikessa rauhassa. Arjen luksusta, etten sanoisi! Usein tosin menen suoraan päiväkodilta aamulenkille tai kauppaan ruokaostoksille tai välillä on päiväkodilla käsityöpiirin tapaaminen. Tänä aamuna minulla oli yhdeksältä vanhempainkeskustelu esikoisen opettajan kanssa, joten pikaisen aamupalan jälkeen polkaisin 1,5 km päähän esikoisen koululle. Vanhempainkeskustelun jälkeen käväisin hakemassa muutamat täydennykset ruokakaupasta. Sitten olikin aika pestä pyykkiä ja suoria edelliset kuivat narulta kaappeihin. Pyykinpesu on näin viiden hengen taloudessa lähes päivittäistä, samaten astianpesukone pyörii päivittäin.
Kuopuksen päiväkotipäivät päättyvät 12:45, jolloin haen hänet kotiin. Esikoinen on neljännellä luokalla ja hänellä koulupäivät ovat 4-6 oppituntia pitkiä eli koulupäivä päättyy joskus jo 11:30, mutta useimmiten 12:30 tai 13:15. Täällä koulupäivään ei sisälly ruokailua, joten valmistan joka päivä itselleni ja esikoiselle lounaan. Välillä toki lämmitän edellisen päivän ruokaa, etten suinkaan joka päivä loihdi uutta ateriaa kahta kertaa päivässä. Kuopukselle ostamme ruokailun päiväkodista ja keskimmäiselle iltapäiväkerhosta, joten he syövät lounaansa kodin ulkopuolella. Ja luonnollisesti mieheni syö työpaikkaruokalassa.
Klo 15 on ekaluokkalaisen haku koulusta. Hän siis jää koulupäivänsä jälkeen iltapäiväkerhoon (tai täällä oikeastaan puhutaan kokopäiväkoulusta), jossa lapset tekevät läksyt, saavat lounaan ja voivat harrastaa monenlaista tai vain ulkoilla ja leikkiä vapaasti. Näin tiistaisin esikoinen lähtee samaa matkaa minun ja kuopuksen kanssa omiin sulkapallotreeneihinsä ja minä ja pienemmät menemme jumppaan haettuamme ekaluokkalaisen mukaan. Olemme käyneet tässä aikuinen-lapsi -jumpassa melkein kolme vuotta ja olemme tykänneet siitä kovasti. Idea on se, että aikuiset rakentavat joka kerran aluksi ohjaajan kanssa erilaisia telineitä ja ratoja. Jumppa on siis pitkälti temppurata yhdistettynä perinteiseen (teline)voimisteluun. Siellä on joka kerta erilaisia tasapaino- ja kiipeilyratoja, trampoliini, köysiä ja renkaat. Välillä heitellään myös koripalloa tai potkitaan palloa, hypätään narua tai leikitään hippaa. Mukavan monipuolista ja vaihtelevaa.
Meillä on lapsille harrastuksia kahdelle iltapäivälle viikossa ja yhtenä iltapäivänä menemme Kölniin suomalaiseen kielikouluun, jossa itse olen opettajana ja tytöt tietysti oppitunneilla. Yhtenä/kahtena iltapäivänä viikossa on aikaa tavata ystäviä tai vain olla rauhassa kotona. Tänään ohjelmassa on jumpan jälkeen piparkakkujen leipomista!
Vastaa