Mikä Suomessa ihastutti, mikä puolestaan ihmetytti saksalaisia lomailijoita?
Kuten edellisessä postauksessani kirjoittelin, meillä on nyt käynyt kaikkiaan kolme saksalaista ystäväperhettä kylässä viime ja tämän kesän aikana. Täytyy sanoa, että heille selkeä pääsyy Suomeen tuloon oli meidän tapaamisemme eli en voi kehua Suomen maana ja lomakohteena olleen heille mikään houkutin. Toisaalta jokainen on ensi reissunsa jälkeen sanonut voivansa hyvin tulla uudestaankin. Olen siis tainnut onnistua myös Suomen markkinoinnissa matkailumaana saksalaisille, jotka eivät maasta ennen meihin tutustumistamme olleet kiinnostuneet. Tämä muuten toimi myös toiseen suuntaan. Eli ne suomalaiset ystävämme, jotka innostuivat ennakkoluuloista huolimatta luoksemme tylsään ja harmaaseen Saksaan, ihastuivat kukin maahan kovastikin.
Niin, että ehkä minä tosiaankin ansaitsen matkailumarkkinoinnista pienen tunnustuksen. Olen tehnyt sekä Suomea tunnetuksi saksalaisille, että Saksaa tunnetuksi suomalaisille onnistunein lopputuloksin.
Parasta ulkomailla asumisessa oli uusiin ihmisiin ja kulttuuriin tutustuminen. Paikallisia ystäviämme ja tuttuja ylipäätään kiinnosti myös kovasti kuulla Suomesta ja leivoinkin usein suomalaisia pullia ja korvapuusteja sekä mokkapaloja erilaisiin päiväkodin ja koulun juhliin ja nyyttärimeiningillä muutenkin. Leipomiani sämpylöitä rakastivat kaikki lasteni ystävät ja he muistelevat niitä vieläkin. Olikin mieltä lämmittävää, kun keskimmäisen paras ystävä nyt tänne Suomeen meille tullessaan esitti minulle vienon pyynnön leipomisesta. Tottakai. Tottakai minä hänelle sämpylöitä leipoisin. Perheen äiti seurasi leipomistani herkeämättä muistiinpanoja tehden. Että osaisi sitten itse kotona vastaavia tehdä. Vähän minä kyllä epäilin, että eivät ehkä ne pelkät sämpylät, vaan se Nutella, jota niiden päälle sai laittaa. Mutta ei se kuitenkaan pelkästään ollut. Hyvin maistuivat.
Sämpylöiden lisäksi leivoin pulliakin saksalaisten vieraiden kanssa. Toisen saksalaisperheen lapset halusivat minua auttaakin. Parasta kulttuurinvaihtoa sanon minä. Ensin keräsimme yhdessä mustikoita ja sitten leivoimme perinteisiä mustikkapullia. Tuoreita mustikoita nautittiin myös jugurtin kera. Saksalaiset ystävämme ihmettelivätkin tätä mahtavaa mahdollisuutta noin vaan kerätä mielin määrin mustikoita vuokraamansa mökin ympäristöstä. Ei tarvi pelätä sitä kettujen levittämää tautiakaan Suomessa.
Suomalaisen pullan lisäksi kaikki saksalaiset tykästyivät erilaisiin kuivattuihin ruistuotteisiin. Hapankorput olenkin heille jo Saksassa asuessa ”markkinoinut” ja ostavatkin niitä säännöllisesti (ainakin Rewe Saksassa myy Finncrispejä). Nyt ostelin erilaisia muita ruistuotteita maisteltavaksi ja niitä lähti kotiinviemisiksikin mukaan Saksaan. Tässä siis samalla vinkkiä, jos joku suomalainen miettii tuliaisia saksalaisille tuttaville. Näistä on tykännyt niin lapset kuin aikuisetkin. SSalmiakkia sen sijaan ei kannata viedä, siitä tykkää harva saksalainen. Pehmeä lakritsi sen sijaan kelpaa.
Luonnon hiljaisuus oli varmasti suurin ihmetyksen aihe saksalaisille vieraillemme. Kaikille kolmelle perheelle se on ollut myös hieman pelottava kokemus, ennen kuin siihen tottuu. Että ihan yksin saat metsässä olla. Rantakäärmeen uintiretken seuraaminen rantavedessä oli koko perheelle hieno kokemus. Samoin ekana aamuna kotipihaltamme löytynyt puoliksi syöty rusakon poikanen. Ja isot muurahaiskeot joka puolella. Ja mehän siis asumme kaupungissa.
Luonnon hilaisuuden lisäksi kaikki vieraamme ihmettelivät ihmisten vähyttä ja hiljaisuutta myös kaupungissa. Siis myös Helsingissä. Missä ihmiset, missä meteli! Etenkin asuinalueemme hiiskuva hiljaisuus sai saksalaiset ihmettelemään. Yksi isä mietti myös, että mahtaa Suomen koululuokissa olla hiljaista. Eikä ole mitään liikennettäkään missään.
Helsinki on jakanut saksalaisystäviemme mielipiteitä. Yksi perhe piti Helsinkiä rumana, kaksi muuta taas kauniina ja viihtyisänä. Erityisesti Oodi sai kehuja. Ja runsaat kukkaistutukset. Pysäköintimaksujen suuruus Helsingissä taas aiheutti hieman napinaa. Myös pienen oluen hinta ravintolassa sai arvostelua osakseen. Tosin tiedossa oli ollut jo valmiikis, että alkoholi on Suomessa kallista.
Ravintoloissa emme paljon syömässä käyneet. Yksi perhe oli käynyt syömässä poroa Helsingissä, koska halusivat maistaa tätä suomalaiseta erikoisuutta. Ihmetystä aiheutti kuitenkin se, ettei poro oikeasti ole mikään jokapäiväinen lihamme. Että ei sitä oikeasti joka marketissa myydä ja jokainen suomalainen arkisin syö. Toiset vieraamme olemme vieneet Sushi Hauseen ja reilun 10€ arvoinen lounasbuffet on saanut kehuja kaikilta, niin laadun kuinhinnankin puolesta. Ja että siihen kuuluu juomatkin mukaan. Saksassa joutuu aina maksamaan juomista erikseen.
Ruokapakkausten koot ja hinnoittelu myös kiinnitti saksalaisten huomion. Itseäni tämä huvitti siinä mielessä, että aika tyypillinen Saksaan muuttaneen suomalaisen valitus koskee naurettavan pieniä pakkauskoja esim leikkeleissä ja juustoissa. Saksalaiset ihmettelivät toiseen suuntaan. Että juusto pitää ostaa kilon könttinä ja hinta on oikeastaan isolla köntillä sama kuin pienellä pakkauksella. Perheitä tämä toki suosii, mutta epäilivät tulevan paljon ruokahävikkiä.
Ruokahävikistä tulikin mieleeni kierrätysasiat Suomessa. Vieraamme ihmettelivät miten meillä on vain yksi roska-astia (ja oma komposti). Selitin sitten, että jos haluaa kierrättää, niin pitää itse hoitaa kierrätysjätteet niille kuuluviin paikkoihin. Meillä esim lähin muovinkeräys, kuten myös lasi- ja metallikeräyspisteet ovat kilometrin päässä. Saksassa kaikki kierrätysjätteet haetaan kotipihasta.
Suomalaisia puutaloalueita saksalaisvieraamme ihastelivat kovasti. Sanoivat meidän asuvan melukylässä. (Astrid Lindgrenin Melukylän lapset on suosittu ja tunnettu kirja Saksassa.) Yksi isä meni vielä hieman pidemmälle ja totesi suomalaisten asuvan lomakylässä. Kuin lomamökkejä, ihasteli hän vanhaa suomalaista pientaloaluetta!
Sanottavaa aiheesta tuntuisi riittävän vaikka kuinka, mutta ehkä jätän tällä erää tähän. Loppukaneetiksi totean sen, että yhden asian suhteen saksalaisten vaikutelmat Suomesta muuttuivat totaalisesti. Kaikkia oli etukäteen peloteltu (esimerkiksi jonkun joskus Suomessa käyneet tutun tai tutuntutun toimesta) HYTTYSISTÄ. Mutta mites sitten kävi. Ei ollut hyttysen hyttystä. Edes siellä metsässä. Että kyllä Suomeen uskaltaa kesälläkin tulla. Ei kuole hyttysiin.
Aiheeseen liittyvää: Mitä saksalaiset tietävät ja luulevat Suomesta
Vastaa