Mustekynästä on moneksi

Yksi pieni ja tavallaan melko mitätön asia Saksan kouluissa saa yllättävän monen Saksassa asuvan suomalaisen ärtymään. Tämä asia on se, että Saksassa käytetään mustekynää. Asia kirvoittaa melko paljon vastustusta. Itseänikin tapa alussa oudoksutti, kuten moni muukin seikka saksalaisessa koulussa. Mutta toisaalta en jaksa sitä vastustaakaan, en usko että siitä on mitään haittaa lapsille. Hyviä puoliakin asiasta voi löytää. Ja mikä tärkeintä, esikoiseni opettajan perusteli vallan hienosti mustekynän käytön vanhempainillassa.

Saksan peruskoulussa saavat tokaluokkalaiset palkinnoksi hyvin opitusta kaunokirjoituksesta siirtyä kirjoittamaan mustekynällä. Tai ehkä kaikkien (aikuisten) mielestä kyse ei ole palkinnosta, vaan joutumisesta. Lapset tuntuvat itse olevan asiasta lähinnä ylpeitä. Nyt minä osaan niin hyvin, että saan siirtyä mustekynään! Se on omalla tavallaan pieni askel isommaksi ja taitavammaksi kasvamisessa. Itseänikin tämä aluksi hieman hämmensi ja oudoksutti. Suomessahan lyijykynää käytetään läpi koko koulu-uran. Täällä Saksassa ekaluokalla kirjoitetaan lyijykynällä ja tokaluokan aikana siirrytään kokonaan mustekynään. Itselleni yllättävää oli todellakin se, että kaikki koulutyöt tehdään mustekynällä. Myös matematiikka. Ja erityisesti kaikki kokeet.

Se kyllä hieman huvitti minua, että vasta kolmikymppisenä sain ensimmäisen kerran käteeni täytettävän mustekynän, kun sellainen piti esikoiselle hankkia. Hetki siinä mietittiin, että mitenkäs tämä mustepatruuna oikein asennetaan. Taisi olla koululainen siinä asiassa äitiänsä paremmin asiasta perillä. Samalla tuli tutuksi myös sellainen kynä (Tintenlöscher), jolla sen musteen saa haihdutettua pois. Tokaluokalla saavat oppilaat pyyhkiä tuolla haihduttavalla kynällä virheet pois ja sitten voi kynän toisella päällä kirjoittaa uudestaan. Oppia ikä kaikki!

Peruskoulun viimeisellä luokalla eli neljännellä virheitä ei enää saa pyyhkiä eli haihduttaa pois. Jos kirjoittaa väärin, niin sana/numero vedetään yksinkertaisesti yli ja perään kirjoitetaan oikea. Virheet jäävät siis täysin näkyviin. Tämä olisi minulle itselleni suurin oppimisen paikka! Mikä kamala asia, että virheet jäisivät kaikkien näkyville! Nehän erityisesti pitää piilottaa. Olen kyllä miettinyt, että juuri tämä asia mustekynässä on melko kasvattava. Virheitä on pakko oppia hyväksymään.

Toinen kasvatusnäkökulma mustekynän käytössä on harkintakyvyn lisääntyminen. Tällä puheella opettaja sai minut hyväksymään mustekynän. Tärkeää on, että oppilas oppii miettimään ennen kuin kirjoittaa. Mustekynää käyttäessä on pakko harkita sanansa ennen kirjoittamista. Lisää huolellisuutta, mutta myös ennakkosensuuria. Tekisi hyvää varmasti meille kaikille todellakin miettiä mitä ja miten haluamme asiamme esittää. Omien sanojensa etukäteen miettiminen olisi erityisen tärkeää muistaa, myös nykyisessä somemaailmassa!

 


Posted

in

,

by

Comments

9 vastausta artikkeliin “Mustekynästä on moneksi”

  1. Bridget Kahra avatar
    Bridget Kahra

    Luovuuden ja taiteellisuuden kannalta tämä on hieno juttu! Aivo-käsi yhteys on tärkeä, ja se että ylipäänsä kirjoitetaan ’ kaunokirjoitusta’ eikä tekstata. Muste taipuu herkemmin yksilölliseen ilmaisuun ja treenaa kättä myös piirtämiseen. Lyijykynäkin on kuulakynää parempi tässä suhteessa. Kuulakynä luistelee paperilla liian herkästi. Hieno juttu Saksassa tämä! -Missä vaiheessa saavat opiskelijat kirjoittaa paperinsa tableteilla/ sähköpostiin? Irlannissa myös on kokeissa tämä tapa, ei saa kirjoitettua hinkata pois, yliviivata vain. Hyvä juttu, auttaa tarka s tajaa saamaan kuvan oppilaan älynjuokusta.

  2. jujukas avatar
    jujukas

    Minä myös arvostan käsialakirjoitusta! Siihen täällä Saksassa panostetaan edelleen paljon ja käsialakirjoitusta opettaa ihan oma opettaja. Uskon myös tuohon käsi-aivo-yhteyteen 🙂 Minulla on kokemusta vasta saksalaisesta peruskoulusta, joten en ihan varmasti voi sanoa miten ylemmillä luokilla asia menee. Mutta en usko, että kovin äkkiä täällä siirrytään kouluissa käyttämään tabletteja tai sähköpostia! Täällä on yhä edelleen käytössä kodin ja koulunkin välisessä viestinnässä reissuvihkot ja monisteet!

  3. Kata avatar
    Kata

    Hei ja kiitos kiinnostavasta kirjoituksesta! Opetin itse vuoden suomea Portugalissa, ja muistan ihmetelleeni sitä, että kaikki kokeet kirjoitettiin kuulakärkikynällä. Ensin oppilaat ”hahmottelivat” vastaukset lyijykynällä, sen jälkeen kirjoitettiin kuuliksella päälle ja kumitettiin lyijärin jäljet. Tuntui, että siihen kului paljon aikaa, mutta heille se oli normaali käytäntö, siinä missä itse vielä yliopistoaikanani kirjoitin tenttejä lyijärillä. Jos olisin silloin joutunut kirjoittamaan esimerkiksi esseet kahteen eri kertaan kahdella eri kynällä, niin kauan siinä olisi mennyt. Mutta ymmärrän kyllä täysin perustelut pysyvämmänkin kynän käytöstä kokeissa.

    1. jujukas avatar
      jujukas

      Kiitos kommentista! Tuntuu tosiaan siltä, että hyvin monessa maassa on mustekynät/kuulakärkikynät käytössä.

  4. Tupsu avatar
    Tupsu

    Meillä oli ala-asteella toisella luokalla 80-luvun puolivälissä vielä mustekynää muistuttavat tussit, joilla kirjoitettiin mm äidinkielen aineet ja muistaakseni joskus kokeitakin. Jäivät kyllä aika nopeasti pois. Ala-asteen lopulla niitä ei enää käytetty. Olimme myös viimeinen vuosikurssi, joille opetettiin ns vanhanmallinen kaunokirjoitus.

    1. jujukas avatar
      jujukas

      Mä olen saanut kirjoittaa aina lyijykynällä, vaikka samaa vuosimallia ollaankin 😉 Ja tosiaan, vanhan mallista kaunokirjoitusta vielä silloin opeteltiin. Täällä Saksassa kirjoitetaan yhä edelleen hyvin koukeroista ”vanhanaikaista” kaunoa. Suomessahan kaunokirjoitusta on yksinkertaistettu jo monesti ja nyt sitä ei enää opeteta ollenkaan.

  5. Johanna avatar
    Johanna

    Se on myös EKOLOGISTA. Poikakaverini antoi minulle mustekyniä maastaan ja huomasin että minä todella ennen kulutin geelikyniä ja kuulakärkikyniä niin että muovijätettä kertyi PALJON. Ei enää.

    1. Jonna / Lempipaikkojani avatar

      Tämäkin on totta, hyvä huomio. Itseäni ärsyttää etenkin nuo geeli- ja kimallekynät, joista lapset niin tykkäävät, mutta joissa on täytettä aina vain noin puolet kynän tilavuudesta. Eivät siis riitä juuri mihinkään taiteiluun ja turhaa muovijätettä syntyy hetkessä!

  6. Juha avatar
    Juha

    Kävin steinerkoulun (peruskoulun ala-astetta vain 2-vuotta) ja mustekynällä kirjoitettiin koko kouluaika, se kynä on vieläkin tallella 🙂 Ns. kaunokirjoitusta sitä Toivo Salervon 1935-laatimaa tyyliä. Siskoni peruskoulussa oli oppinut vuodenvaihteessa 1987-88 sitten sen uudemman yksinkertaisemman mallin. Se Toivo Salervon käsialatyyli on kai ollut käytössä 1935-1987/88. Ei se niin vaikeaa ole etteikö sitä oppisi. Ja eihän mitään virallisia asiakirjojakaan lyijykynällä saa kirjoittaa. Mistä lie johtuu tuo koulutuksen tason heikentäminen Suomessa?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *