Tässä kirjoituksessa kuvailen mietteitä ja tunteita lasten kouluista Saksassa ja koulupaikkojen hakemisesta Suomesta ennen paluumuuttoamme.
”Tyhmää, kun joudun vaihtamaan koulua ja taas etsimään uudet kaverit” sanoi kuopus ja äidin sydäntä kirpaisi.
Lohdutin ja kannustin lasta, kuinka hän on jo mennyt uuteen kerhoon, päiväkotiin ja kouluun, josta ei tuntenut (siskoa lukuunottamatta) ketään ja kaikista on löytänyt paikkansa ja hyviä ystäviä. Ja että Suomessa olemme sitten monta vuotta. Ettei koulua tarvitse pitkään aikaan vaihtaa.
Muutto ulkomaille ja nyt paluumuutto vuosien poissaolon jälkeen ovat isoja muutoksia ja haasteita. Etenkin lapsille. Vaikka kuinka vanhempana voin kannustaa, tukea ja auttaa, on lasten silti ihan itse aina löydettävä paikkansa uusista kuvioista. Toisaalta lapsetkin tottuvat muutoksiin ja oppivat ja saavat kokemusta niistä. Harjoitus tekee mestarin myös sosiaalisissa taidoissa.
Marraskuussa oli vanhenpainvartit kahden nuorimman lapsen opettajien kanssa. Olen niin onnellinen, että lapseni ovat pärjänneet hyvin koulussa, molemmat ovat pidettyjä oppilaita ja ystäviä. He ovat oppineet Saksan vuosina eivät vain uutta kieltä, vaan lukuisia sosiaalisia taitoja ja erilaisten ihmisten kanssa toimeen tulemista. Toisten huomioiminen ja erilaisten mielipiteiden hyväksyminen ja kunnioittaminen ovat Saksan kouluissa niin tärkeässä roolissa, että nämä arvostellaan erikseen todistuksissakin. Lasten koulutodistukset alakoulussa ovat 4-5 sivua pitkiä ja yksi sivu on varattu kokonaan koulu- ja oppimistaitojen, sosiaalisten taitojen ja yhteistyötaitojen arvioimiseen. Itse pidän juuri tätä asiaa tärkeänä.
Olen kiitollinen, että olemme saaneet tutustua monenlaisiin ihmisiin Saksassa asuessamme. Olen kiitollinen kaikesta saamastamme pyyteettömästä avusta ja hyvästä kohtelusta. Erityisen tyytyväinen olen lastemme kouluihin. Meidät on otettu niin hyvin vastaan, että on haikeaa jättää nämä kaikki taakse. Erityisen hyvältä tuntui, kun opettajat harmittelivat poislähtöämme ja sanoivat, että olisivat mieluummin pitäneet meidät täällä. Että lapsemme ja perheemme ovat pysyvästi heidän sydämissään.
Onneksi meidän ei kokonaan tarvitsekaan jättää lasten kouluja taakse. Olemme sopineet jo kaikkien kolmen luokan kanssa kirjeenvaihdosta. Lapset jatkavat yhteydenpitoa vanhoihin kouluihinsa Suomesta käsin. Se on tärkeää lasteni saksan kielen ylläpitämiseksi, mutta myös ystävyyssuhteiden ylläpitämiseksi. Lasten koulukaverit saavat myös hyödyllisen projektin. Keskimmäisen opettaja jo suunnitteli kuinka he voivat kirjeen kirjoittamisen oheen laajentaa projektia ylipäätään Suomen maantietoon asti. Lapsia varmasti kiinnostaa minkälaista on suomalaisessa koulussa, minkälaisessa kodissa Suomessa asutaan jne.
Jos kiinnostaa lukea enemmän koulunkäynnistä Saksassa, kannattaa aloittaa lukemalla postaukseni saksalaisesta alakoulusta.
Hain koulupaikkoja Suomesta hyvissä ajoin ennen muuttoa.
Samalla, kun olimme jättämässä hyvästejä saksalaiselle koululle, olen tutustunut tarkemmin suomalaisen koulun oppisisältöihin, hakenut koulupaikat lapsille ja ollut yhteydessä tulevan koulun rehtoriin ja lasten tuleviin opettajiin. Vaikka tätä tekstiä kirjoittaessa paluumuuttoomme oli vielä muutama viikko, oli meillä jo koulupaikat odottamassa toiveidemme mukaisesta koulusta ja olin jo sopinut tapaamisenkin yhden tulevan opettajan kanssa.
Ja jos kehuin saksalaisen koulun huomioimista, olen saanut loistavaa yhteydenpitoa myös Suomesta. Ihan aluksi otin yhteyttä sähköpostitse selvittääkseni kenen kanssa koulupaikoista pitää keskustella, etenkin näin kesken lukuvuoden paikkoja hakiessa. Saatuani oppilashuollon esimiehen yhteystiedot, soitin hänelle. Ai että miten olikin helppoa ja ihanaa selvitella asioita suomen kielellä! Oikeastaan suurin keskustelunaihe oli se, että olimme hakemassa kuopukselle paikkaa koulusta, vaikka hän ikänsä puolesta olisi esiopetuksessa Suomessa. Lapsi itse on kuitenkin niin innoissaan koulunkäynnistä odotettuaan sitä jo vuoden verran täällä, että olisi ollut omituista siirtää hänet pois koulusta kesken kouluvuoden. Lapsi myös osaa jo lukea ja kirjoittaa molemmilla kielillä ja omaa koulussa tarvittavat sosiaaliset taidot ja keskittymiskyvyn. Asia olisi toki eri, jos muuttaisimme lukuvuosien välissä emmekä kesken vuotta. Siinä tapauksessa suosisin ikäluokan mukana menemistä, kuten muiden lastemme kohdalla.
Itse koulupaikkoja hain sähköisellä lomakkeella ja sähköpostiin kilahti viikon kuluessa vastaukset. Sen jälkeen soitin tulevan koulun rehtorille ja olipa mukavaa keskustella hänenkin kanssaan. Rehtori vaikutti todella mukavalta. Seuraava askel olikin sähköpostien lähettäminen tuleville opettajille ja koulun aloituksesta sopiminen. Meille on myös luvattu mahdollisuutta tukiopetukseen tai pienryhmäopetukseen äidinkielessä, jos sellaista tarvitaan. Lasten kielitaito suomen kielen osalta on varmasti hieman ikäisiään jäljessä. Ja ylipäätään koko opetuskielen vaihtuminen on iso muutos. Ekaluokkalaisella ei ehkä niin iso kuin vanhimmalla, joka on käynyt jo 5 vuotta koulua saksaksi.
Kaiken kaikkiaan olen niin iloinen, että lasten koulupaikat Suomesta järjestyivät nopeasti ja helposti ja ainakin etukäteen näyttää erittäin lupaavalta. Hyvä Suomi!
Seuraavassa osassa kirjoitankin tarkemmin varsinaisesta koulun aloittamisesta Suomesta, mitä eroja ja yhtäläisyyksiä Saksan ja Suomen koulujen välillä olemme huomanneet ja miten lasten suomen kieli sitten ihan oikeasti säilyi viiden vuoden poissaolon aikana!
Lue osa 2 eli pieni vertailu Saksan ja Suomen koulujen väliltä täältä.
Osa 3 eli totuus lasten suomen kielen säilymisestä löytyy täältä.
Muita paluumuuttojuttujani:
Tuoreita tunnelmia parin päivän Suomessa asumisen jälkeen
Vastaa