Kävin pitkästä aikaa lasten kanssa uimahallissa täällä Suomessa ja siitä intoutuneena päätin koota blogiin ylös muistoja saksalaisista uimahalleista. Eroja uimahallikäytännöissä ja käyttäytymisessä Saksan ja Suomen välillä on yllättävän paljon.
Aloitetaan niistä asioista, jotka olivat Saksan uimahalleissa kivoja. Itse tykkäsin siitä, ettei niissä ollut aikarajaa, vaan liput olivat päivälippuja. Hintataso Suomen kanssa samoissa, noin 5-6€ Aikuiselta. Jokaisessa meidän käymässämme uimahallissa oli useita altaita sisällä ja useita ulkouima-altaita ja usein myös leikkipaikkoja ja nurmikenttiä ulkona. Eli siis sisähalli (Hallenbad) ja maauimala yhdistettynä. Lisäksi kävimme myös maauimalassa (Freibad tai Sommerbad), jotka ovat avoinna vain kesäkaudella.
Saksalaiset viettävät uimahallissa jopa kokonaisen päivän.
Saksan uimahalleissa oli myös edulliset ruokailumahdollisuudet. Kansallisruokaa ranskanperunoita sai parin euron hintaan. Myös alkoholipitoisia juomia olisi voinut altaille ostaa. Omia eväitäkään ei tietenkään ollut kielletty. Päinvastoin. Uima-allasalueella oli omien eväiden nauttimista varten pöytäryhmiä ja yleisesti rentoutumiseen on tarjolla lepotuoleja. Uimahalliin ei siis mennä pelkästään kuntoilemaan vaan viettämään kivaa rentoa päivää perheen kesken. Tai vaikka lukemaan kirjaa kaikessa rauhassa uimisen välillä. Tai kuhertelemaan rakkaansa kanssa. Pussailevat pariskunnat porealtaassa tai uima-altaan reunalla eivät olleet myöskään harvinainen näky.
Uima-altaassa kutevista pariskunnista valittelee myös Kati Suomalainen in Allgäu blogista. Lue hänen kokemuksiaan ja mietteitään saksalaisista uimahalleista: uimahalli-hallenbad
Ensikokemukseni saksalaisesta uimahallista sisälsi sipsipussin ja karvaisen miehen.
Omista eväistä uimahallissa voi toki olla montaa mieltä. Itselleni on jäänyt elävästi mieleen ensimmäinen uimahallikokemus Saksasta, kun tuijotin epäuskoisena ja pöllämystyneen näköisenä reippaan kokoista lastenaltaassa lötköttävää mieshenkilöä, jolle vaimo syöttää sipsiä suuhun altaan reunalta käsin. Siinä oli ehkä laiskuus huipussaan.
Entäs se hygienia sitten?
Allasalueella ruokailun lisäksi saksalaiset eivät olleet niin nuukia peseytymisenkään suhteen. Yllättävän moni uimaan suuntaava ei käynyt lainkaan suihkussa ennen altaille menoa. Ja jos kävikin, niin suihkuttelu hoidettiin uimapuku visusti päällä. Alastomia suihkutiloissa ei paljoa näkynyt itseni lisäksi. Myöskään suihkujen määrässä Saksa ei kilpaile Suomen uimahallien kanssa. Pukuhuoneetkin olivat Saksassa ahtaat, etenkin väkimäärään nähden. Siinä missä suomalaisessa uimahallissa tuntuu sateisenakin sunnuntaina olevan vain pari kourallista uimareita, sai Saksassa viikonloppuna änkeytyä tupaten täysiin altaisiin.
Oma suosikkiuimahallini oli roomalainen kylpylä Mediterana Kölnin lähellä.
Kävimme ruuhkan takia usein uimassa hienommassa kylpylässä, Mediteranassa Bergisch Gladbachissa. Korkeamman hinnan takia siellä oli usein mukavan tyhjää. Uima-allasalue oli todella viihtyisä ja tunnelmallinen ja vedet ihanan lämpimiä ja hoitavia mineraaleja sisältäviä. Olo oli kuin ulkomailla olisi ollut. Siinä sitä uiskenteli patsaiden ja pylväiden lomassa tai nautti auringonpaisteesta kauniin puutarhan keskellä.
Välillä kyllä uidessa sai haistella hienojen rouvien hajuvesivanaa, kun he täydessä tällingissä kuin suoraan kampaajalta ja meikistä tulleina uiskentelivat roomalaisessa tunnelmassa. Onneksi meikatut mummot olivat kuitenkin aika harvinaisia.
Muista ottaa omat läpykkäät tai tossut mukaan!
En osaa sanoa kuinka yleistä on, että saksalaisessa kylpylässä on uimakenkien/läpykkäiden käyttöpakko, mutta ainakin Mediteranaan ilman kenkiä oli turha yrittää päästä uimaan. Jos omia läpykkäitä ei ollut mukana, saa kassalta ostaa 5€ hintaan kylpylän tossut.
Äläkä jätä pyyhettäsi tai pesuaineita suihkutiloihin uinnin ajaksi.
Pyyhkeitä, uimakellukkeita, shampoita tms peseytymisessä tarvittavia varusteita pitää kuljettaa mukanaan uimahallin puolelle. Iso kassi onkin tärkeä muistaa ottaa uimahallireissulle mukaan. Mieheni ei aina muistanut ottaa pyyhettä tai shampoopulloaan mukaan altaiden puolelle ja häneltä katosikin pyyhe ja shampoo pari kertaa. Näille tavaroille ei myöskään pesutiloissa ole oikein säilytystilaa.
Niin, ja entäs se kuuluisa saksalainen sauna sitten.
No sitähän ei saksalaisissa uimahalleissa ollut kaikkien käyttöön lainkaan. Jos mielit saunomaan, piti saunapuolelle ostaa lisämaksusta oma lippu. Usein sanalippu oli paljon kalliimpi kuin uimahllilippu. Pelkkään uimahallikäyntiin kuuluivat siis vain suihkut. Itse en kertaakaan vieraillut saksalaisissa saunoissa, mutta tiedän, että niissä olisi sitten pitänyt saunoa alasti sekasaunoissa. Saksalaisista saunakokemuksista kannattaa lukea Viherjuuria -blogista: saksalainen saunakulttuuri.
Oletko sinä käynyt Saksassa uimahallissa, kylpylässä tai saunomassa? Millaisia kokemuksia sinulla on?
Vastaa