Arki on palannut ja tänään oli lapsilla toinen koulu- ja päiväkotiaamu joululoman jälkeen. Vielä olemme kaikki melko väsyneitä intensiivisestä Suomen lomastamme, mutta sitäkin suuremmalla syyllä päätin tehdä pienen kävelylenkin vietyäni kuopuksen päiväkotiin. Ja kyllä kannatti. On ihanaa, kun aamulla on jo heti kahdeksan jälkeen valoisaa ja lenkkimaisemat olivat erityisen kauniita.
Valkoposkihanhet metelöivät kovasti, niillä taitaa olla jo kevättä rinnassa. Näin myös haikaran torkkumassa rannalla. Luonto todellakin on jo kevätmoodissa, sillä ensimmäiset puut ovat jo puhjenneet kukkaan.
Oikeastaan lenkin parasta antia ei lopulta ollutkaan nuo kauniit maisemat, vaan ohijuoksevan tuntemattoman koiranulkoiluttajan kauniit sanat! Nainen huikkasi ohi mennessään minulle, että ”upeat hiukset sinulla, ne todella loistavat! Huikkasin perään kiitoksen ja hymyilin koko matkan kotiin asti. Tämä on saksalaisuutta parhaimmillaan. Aitoja kohtaamisia, yllättäviä kehuja 🙂 Ja jos en olisi opetellut saksankieltä, olisi tämä(kin) kehu jäänyt ymmärtämättä.
Tällä saksalaisten suoraanpuhumisella on kehujen lisäksi myös toinen puoli. Yhtä lailla palautetta annetaan negatiivisista asioista. Usein näille on syytäkin eli esimerkiksi väärään suuntaan pyöräilystä saa (aina) kuulla eli suoruudella on myös ”opettavainen” puoli, neuvoja satelee helposti. Pidetään huoli, että kanssaeläjät noudattavat tapoja ja sääntöjä. Mutta välillä tuntuu, että sanotaan vähän turhastakin. Esimerkiksi vieläkin minua vähän kaivelee saamani suora palaute keskimmäisen synttäreistä. Juhlien jälkeen sain paljon positiivista palautetta vanhemmilta ohjelmanumerona olleesta leipomisesta ja olin itsekin todella tyytyväinen hyvin sujuneisiin juhliin. Seuraavana maanantaina kuitenkin tapasin kauppareissulla yhden äidin, joka alkoi kyselemään, että ihanko totta synttäreillä oli tarjottu aitoa Coca Colaa? Että ei heidän lapset kyllä juo Colaa kuin ehkä vasta 11-vuotiaana. Että heidän tyttönsä oli valvonut illalla ainakin tunnin saamatta unta. Noh, hymyillen otin nämä kritiikit vastaan, mutta suomalainen minä toki hieman närkästyi.
Vaikeinta Saksassa asumisessa on ollut oppia ottamaan vastaan kaikki suorat negatiiviset palautteet. Niihin pitää vaan tottua ja oppia olemaan ottamatta liian henkilökohtaisesti. Ei niitä sellaisena edes samalla tavalla tarkoiteta kuin Suomessa. Palaute annetaan ja sillä selvä, sitä ei jäädä ruotimaan pidemmäksi aikaa. Tämä kyseinen äitikin on siis hyvä ystäväni ja olemme edelleen hyvissä väleissä. (Toki muistan seuraavissa juhlissa olla tarjoamatta hänen lapselleen kofeiinipitoista juomaa.)
Ja vaikka monesti saamani suora kritiikki ärsyttää, arvostan sitä kovasti. Tälläkin kolikolla on kaksi puolta. On hienoa, että asiat voidaan sanoa suoraan, eikä niitä vatvota selän takana. (Tai mistä minä oikeasti tiedän, vaikka vatvoisivatkin.) Tarkoitan siis, että huonoista asioista uskalletaan heti mainita ja vääryyksiin saa puuttua heti. Jos joku asia ei miellytä, vaikka lasten opettajan käytöksessä/menetelmissä, niin siitä sanotaan suoraan henkilökohtaisesti opettajalle (hyviä tapoja ja asiallisuutta noudattaen tietysti) eli asioista voidaan keskustella ja parannusehdotuksia antaa puolin ja toisin. Ja mikä parasta, sitä positiivista palautetta annetaan erityisen paljon 🙂
Vastaa