Siinä missä heti ulkomaille muuton jälkeen tuli murehdittua ja panostettua lasten saksan kielen oppimiseen, on nyt vuosien aikana huolehtimisen kohde painottumassa suomen kielen säilymisen puolelle. Yhtäkkiä tietoisuuteeni on noussut tosiasia, että lasten suomen kieli ei tule säilymään erinomaisella tasolla ilman erillistä panostusta. Siinä missä vaikkapa alussa oli tärkeää, että lapset kuulevat saksan kieltä joka tuutista, on nyt aika alkaa siirtymään suomen kielisiin lastenohjelmiin, elokuviin jne. Mahdollisimman monipuolisiin kanaviin, jotta sanavarastokin laajenisi. On hyvä, että olen alkanut kiinnittää enemmän huomiota lasteni puheeseen. Aiemmin olin hieman siinä luulossa, että lasten suomen kieli on niin vahva, etteivät he mene sekaisin tai sekoita kieliä. Mutta aika kuluu ja saksan kielen vaikutus vahvistuu joka päivä.
Lapseni ovat äidinkieleltään suomalaisia, mutta täällä Saksassa asumisen myötä oppineet kaksikielisiksi ja voinee sanoa, että saksan kielestä on tullut heille toinen äidinkielen veroinen kieli. Tästä syystä en voi olla huomaamatta joitakin saksan kielen vaikutuksia lasteni suomen kielen taitoon. Aiemmin kirjoittelin siitä kuinka kirjoittaessa välillä kirjaimet menevät sekaisin, mutta välillä myös sanat tai lausemuodot menevät sekaisin.
Kellonaikojen ja muiden aikamääreiden hallitseminen ei ole helppoa. Näissä etenkin esikoinen soveltaa saksan ”sääntöjä” myös suomen kielessä. Hän saattaa sanoa että ”koulu alkaa viisi ennen kahdeksaa” tai joku ”tulee 10 kahdeksan jälkeen” Hän myös välillä käyttää ilmaisua, että ”läksyt on tehtävä maanantaihin saakka” (saks. bis Montag). Nämä kaikki ovat suoria käännöksiä saksan kielestä ja ilmaisuna varmaan hänelle tutumpia saksan kielellä.
Kahdella nuoremmalla lapsella menevät välillä myös äänteet sekaisin. Saksalainen pehmeä kurkkuärrä on helpompi lausua kuin suomalainen r-kirjain. Esikoisella nämä eivät mene sekaisin, koska hän ehti oppia suomalaisen ärrän niin hyvin Suomessa asuessamme. Nuoremmat lapset ovat puolestaan molemmat oppineet suomalaisen ärrän vasta täällä ollessaan. Ehkä he siksi useimmiten mieluummin sanovat suomalaisetkin sanat saksalaisella sorahtavalla ärrällä.
Ilman työtä suomen kielen hyväksi, suomi ei tule säilymään lapsilla erinomaisella tasolla edes meidän kokonaan suomen kielisessä perheessämme. Etenkin nyt ihan viime kuukauden aikana kuopus on yhtäkkiä alkanut käyttää saksan kieltä välillä myös kotona. Hän saattaa sanoa ensin asiansa saksaksi ja sitten kääntää sen minulle suomeksi. Kuopus täytti juuri 5 vuotta ja on asunut melkein koko ikänsä Saksassa. Ja tämä 4-5 vuoden ikäkin taitaa olla sellainen, että ympäristön ja kavereiden vaikutus alkaa olla jo merkittävä.
Esikoiseni täyttää ensi kuussa 10 vuotta. Olen miettinyt hänen osaltaan, josko aloittaisimme suomen kielen opiskelun etäkoulu Kulkurin kautta. Suomen puhekieli on helppo säilyttää hyvänä, koska kotona puhumme suomea ja meillä on täällä suomikoulu ja suomenkielistä seuraa saatavilla. Suomea siis pääsee puhumaan kodin ulkopuolellakin. Mutta kielioppi on sitten toinen asia. Sitä ei opi itsekseen, vaikka toki esimerkiksi suomen kielisten kirjojen lukeminen auttaa kirjakielessä. Kielioppisääntöihin ja oikeinkirjoitukseen pitäisi kuitenkin jaksaa panostaa kotioloissa. Olemme todennäköisesti jossain vaiheessa (tosin en yhtään tiedä milloin) palaamassa Suomeen, joten siksikin haluan, että lapseni hallitsevat saksan kielen lisäksi myös suomen kielen kieliopin. Onko teillä lukijoilla kokemuksia etäkoulu Kulkurista? Kuulisin mielelläni arvioita sen toimivuudesta tai siitä kuinka paljon se teettää lapsella työtä. Koulupäivät kuitenkin pitenevät ja vaatimukset kasvavat esikoisen siirtyessä ensi syksynä Gymnasiumiin. Jaksaako sitä sitten enää koulun ja läksyjen päälle opetella kotona suomea.
Olen myös huomannut, että esikoiseni mieluummin lukee saksan kielisiä kirjoja. Niissä tuntuu olevan valinnanvaraakin paljon enemmän. Olisiko antaa hyviä suosituksia suomalaisista isompien lasten kirjoista? Meillä tykättyjä ovat olleet Risto Räppääjät, mutta esimerkiksi Ella -kirjat eivät ole niin innostaneet. Ja heppakirjatkaan eivät ehkä ole sitä ominta juttua esikoiselle. Toinen ongelma toki suomen kielisten kirjojen suhteen on se, että niitä ei täältä voi niin vain kaupasta ostaa. Onneksi meillä suomikoululla on pieni kirjasto, josta voi lainata, mutta sielläkään ei kovin paljoa ole isompien lasten kirjoja. Olisi siis kiva saada täsmäsuosituksia ja vinkkejä kivoista uutuuksista.
En siis ole huolissani, että lapseni unohtaisivat suomen kielen. Mutta toivoisin heidän säilyttävän sen tunnekielenään, vahvimpana tai edes yhtä vahvana kuin saksan kielen. Suomi on itselleni ainoa tunnekieli, ainoa kieli, jonka hallitsen täydellisesti ja luonnollisesti (ja itsekkäästi) haluaisin jakaa tämän asian lasteni kanssa. Tietenkään emme vielä tiedä minne elämä meitä kuljettaa. Ehkä palaamme pian Suomeen, jolloin saan miettiä miten saisi saksan kielen säilytettyä hyvänä? Tai ehkäpä vaihdamme asuinmaata ja lapseni tulevat opettelemaan kolmannen kielen? Tai missä lapseni haluavat myöhemmin opiskellaa tai asua? Tällä hetkellä esikoinen on sitä mieltä, että hän asuu aikuisena Saksassa, mutta mieli ehtii vielä muuttua monta kertaa.
Vastaa