Lapsistani nuorin on vielä päiväkodissa ja hän käy kotimme lähellä sijaitsevaa vanhempainyhdistyksen ylläpitämää, yksityistä (mutta kaupungin tukemaa) Waldorf -päiväkotia. Täällä meidän asuinalueellamme on yli 10 päiväkotia, joista suuri osa on melko pieniä. Vaihtoehtoina on kaupungin ylläpitämien päiväkotien ohella evankelisen tai katolisen kirkon päiväkodit tai erilaiset vanhempainyhdistysten ylläpitämät. Itse haimme pian muuttomme jälkeen silloin 4-vuotta juuri täyttäneelle keskimmäiselle päiväkotipaikkaa kaikista kaupunginosamme päiväkodeista, yhteensä 13 päiväkodista, mutta yhdessäkään ei ollut tilaa. Tämä oli meille jokseenkin iso yllätys, että kesken päiväkotivuoden ei mitenkään paikkaa saanut eikä päiväkoteihin täällä ole mitään yhtenäistä hakumenetelmää, vaan jokaiseen haetaan erikseen. Päiväkodeissa tulee myös vierailla esittäytymässä ja oma aktiivisuus usein myös palkitaan. Tämä tuntui alussa melkein ylitsepääsemättömältä, kun en osannut sanaakaan saksaa. Lopulta kesällä, yli 6 kk hakemisen jälkeen, saimme paikan useammastakin päiväkodista seuraavasta syksystä eteenpäin. Valitsimme Waldorf -päiväkodin hyvän ystävän suosituksesta. Saimme sieltä myös kerhopaikan kuopukselle, joka oli silloin 2-vuotias.
Itse en tiennyt Waldorf -pedagogiikasta (Suomessa tunnetaan paremmin Steiner -pedagogiikkana) oikeastaan mitään ennen päiväkodin aloittamista. Luotin ystävän sanaan, päiväkodin johtajan mukavuuteen (ja englannin puhuminen iso plussa) ja omaan ensivaikutelmaani. Waldorf -päiväkodeissa on selkeät rutiinit ja päiväohjelmat ja ympäristöarvot, ekologisuus ja kädentaidot ovat etusijalla. Omasta puolestani jotkut asiat ovat hiukan omituisia, esimerkiksi muovia ei lasten hiekkaleluja lukuunottamatta ole ollenkaan ja osa leluistakin on luonnonmateriaalia, esimerkiksi kiviä, simpukoita ja käpyjä. Toki löytyy myös puiset junaradat, erilaisia itsevalmistettuja nukkeja ja eläimiä ja mahtavat nukkekodit ja kotileikkimahdollisuudet posliiniastiastoineen. Toisaalta tämä toimii mielestäni hyvänä vastapainona nykypäivänä soiville ja välkkyville muovileluille. Lapsen mielikuvitukselle jää enemmän sijaa.
Jokainen päiväkotipäivä alkaa vapaalla leikillä ja sitä seuraa yhteinen leikki-/loru-/laulutuokio. Sen jälkeen syödään yhdessä aamun välipalaa ja sen jälkeen ulkoillaan. Tässä suhteessa Waldorf -päiväkoti eroaa tavallisesta saksalaisesta päiväkodista. Kaikissa päiväkodeissa ei välttämättä ulkoilla joka päivä. Meidän päiväkodissa ulkoilua ei jätetä väliin huonollakaan säällä, vaan kaikilla lapsilla tulee olla kunnolliset ulkoiluvarusteet, joissa pärjää sen 1,5-2 h ulkona vaikka sataisi sammakoita. Ja kerran viikossa on metsäretkipäivä, jolloin vietetään koko aamupäivä eli 4 tuntia metsässä. Itselleni tämä oli yksi syy valita Waldorf-päiväkoti. Suomalaisena uskon toki siihen, että lapset tarvitsevat paljon raitista ulkoilmaa joka päivä!
Päiväkodin pihalla kasvaa erilaisia marjapensaita. Näistä lapset poimivat yhdessä hoitajien kanssa marjoja syötäväksi. Lisäksi pihalta löytyy Saksanpähkinäpuu ja yrttipuutarha, joiden antimia myöskin hyödynnetään. Muutenkin päiväkodin piha on todellinen unelmapuutarha ja lapsille mieleinen leikkipaikka. Sieltä löytyy niin hiekkalaatikko, keinut, liukumäki, keinulauta ja erilaisia kiipelilytelineitä ja -puita.
Waldorf -päiväkodissa tehdään paljon käsitöitä ja lapsilla on mahdollisuus piirtää joka päivä. Lisäksi maalataan akvarelliväreillä ja askarrellaan. Laulut ja lorut ovat myös osa jokaista päivää. Kerran viikossa on eurytmiikkaa, joka on eräänlaista satujumppaa. Erityisesti eskarilaiset tekevät käsitöitä ja puutöitä. Oma keskimmäiseni oppi eskarivuotensa aikana todella taitavaksi ompelijaksi. Lisäksi lapset osallistuvat päiväkodin askareisiin eli esimerkiksi auttavat aamupalasämpylöiden leipomisessa, kattavat pöytää, ruokkivat akvaariokaloja, lakaisevat eteisen, haravoivat pihaa ja hoitavat kasvimaata. Suurin osa näistä töistä on eskarilaisten vastuulla.
Waldorf -pedagogiikkaan kuuluu myös luomun suosiminen eli kaikki päiväkodissa tarjottava ruoka on luomua ja lisäksi kasvisruokaa. Itselleni tämä on tärkeä arvo, vaikka olemmekin sekasyöjiä. On hienoa, että lapseni tottuu erilaisiin ruokiin ja oppii myös sen, että ruoka on ”oikeaa”, vaikka se ei sisältäisikään aina lihaa. Päiväkodissa tarjottava ruoka on myös terveellistä eli paljon tuoreita kasviksia ja täysjyväviljaa. Kirjoitan päiväkotiruokailusta tarkemmin myöhemmin erillisessä postauksessa.
Päiväkodissamme on yhteensä 45 lasta ja kaksi ryhmää. Ikäjakauma on 2-5/6 vuotta. Ylipäätään alle 2-vuotiaille ei usein päiväkodeissa ole paikkoja, vaan pienimmät menevät perhepäivähoitajille. Päiväkotimaksut ovat samaa luokkaa Suomen kanssa eli täälläkin kaupunki tukee hoitomaksussa. Joissakin kaupungeissa hoitopaikat saattavat olla kaikille ilmaisia, mutta meidän kaupungissa vain eskari-ikäiset ovat ilmaisia. Muuten hoitomaksu määräytyy hoitotuntien ja tulojen mukaan. Hoitoaika on aina joko 25, 35 tai 45 tuntia viikossa. Se tarkoittaa sitä, että 25 hoitotunnin sopimuksella lapsi voi olla hoidossa 5 tuntia päivässä, eikä hoitopäivään sisälly lounasta. Lapsi haetaan kotiin klo 12. Vastaavasti 35 ja 45 tuntia tarkoittavat maksimissaan 7 ja 9 tuntia päivässä ja niihin sisältyy (maksullinen) ruokailu. Päiväkotimme menee kiinni klo 16.
Koska päiväkotimme on vanhempainyhdistyksen ylläpitämä, tulee vanhemmille hoidettavakseen enemmän velvollisuuksia (esimerkiksi talkoita) kuin kaupungin ylläpitämissä päiväkodeissa. Näistä lukuisista vanhempaintöistä olen kirjoittanut aiemmin oman postauksen. Vaikka meidän päiväkodissamme on keskimääräistä enemmän vanhempaintöitä, ei niistä missään päiväkodissa voi täysin välttyä. Ylipäätään täällä vanhemmilla on enemmän vastuita ja velvollisuuksia hoidettavanaan. Eivätkä ne lopu päiväkotiin, myös peruskoulussa vanhemmilta odotetaan osallistumista erilaisiin tapahtumiin tai jopa opetukseen. Itse olen esimerkiksi ollut luisteluapuopena esikoisen koulussa!
Päiväkotivuoteen mahtuu arjen lisäksi lukuisia erilaisia pyhiin tai vuoden kiertokulkuun liittyviä juhlia ja koko perheen tapahtumia. Tästä postauksesta löydät kootusti kaikki vuoden mittaan päiväkodissa pidettävät juhlat. Juhlamäärissä on ehkä noiden mainitsemieni vanhempaintöiden lisäksi suurin ero suomalaiseen päiväkotiin verrattuna. Juhlia todellakin riittää vuoden jokaiselle viikolle, kun mukaan lasketaan lasten syntymäpäivät, joita myös juhlitaan päiväkodissa suureellisesti. Samaten kodin ja päiväkodin välistä yhteydenpitoa on mielestäni enemmän ja esimerkiksi vanhempainiltoja on vuodessa neljä kertaa ja kasvatuskeskustelut kahdesti vuodessa. Lisäksi päiväkodin tavat, henkilökunta ja muut perheet tulevat tutuiksi lukuisissa vuoden mittaan pidettävissä koko perheen juhlissa ja tapahtumissa. Samalla näiden avulla kerätään varoja päiväkodin toimintaan esimerkiksi kahvia ja kakkuja myymällä. Myös yhteisiä lauluhetkiä järjestetään päiväkodilla silloin tällöin aamuisin. Niissä olen itse tykännyt olla mukana aina, kun vain ehdin. Päiväkoti ei siis ole vain lapsen hoitopaikka vaan tärkeä osa koko perheen arkea. Täällä lähes jokainen yli 3-vuotias lapsi on aamupäivisin päiväkodissa, sillä se on tärkeää lapsen sosiaalisten suhteiden ja oppimisen kannalta. Ja lisäksi maahanmuuttajaperheissä, kuten meillä, se on tärkeää lasten saksankielen oppimisen kannalta.
Vastaa