Vuodet Saksassa ovat muuttaneet minua. Tietysti. Olisi ihmeellistä, jos mikään maan tapa ei olisi tarttunut minuun. Luettelen tässä muutamia melko hassujakin muutoksia, jotka olen itsessäni huomannut viime vuosien aikana. Toisaalta kaikkia tapoja ja käytäntöjä en täällä vieläkään tunne täysin omakseni, mutta olen alkanut silti ymmärtää niitä. Asioilla on usein monta puolta.
Kun muutimme Saksaan, tuntui käteisellä maksaminen hankalalta ja vanhanaikaiselta. Nykyään huomaan järkyttäväni myyjiä Suomessa tarjotessani heille useimmiten käteistä 😀 Tämä seikka muuten herätti eniten ihmettelyjä tekemäni turistioppaan kommenteissa!
Aluksi Saksassa oli mielestäni todella pimeää, katulamppuja on todella harvakseltaan ja valaistuja lenkkimaastoja on huonosti löydettävissä. Nykyään Suomessa tuntuu, että katuvalojen määrässä liioitellaan. Kyllä nyt vähempikin riittäisi ja energiaakin säästyisi. (No, on täällä silti edelleen todella pimeää ja vieläkin ärsyttää ihmisten jatkuva kysely siitä, että miten ihmeessä te siellä pimeässä kestätte… (lue täältä mitä saksalaiset Suomesta ajattelevat) Hei haloo, Suomessa on katuvalot! Ja lunta. Jos on.)
Tuntemattomien tervehtiminen kadulla ei tunnu ollenkaan oudolta tai vaivaannuttavalta. Hississä kanssamatkustajien kanssa keskusteleminen ei ole enää pelottavaa. Suomessa huomaan aloittavani keskustelun melkein missä vain ja läheskään aina siihen ei suhtauduta myönteisesti.
Aluksi toivoin, että asiat voisi hoitaa helposti sähköpostitse tai nettilomakkeilla, kuten Suomessa. No, useimmiten ei voi. Täällä pitää aina soittaa. Se on kamalan pelottavaa puutteellisella kielitaidolla varustetulle ja muutenkin ujolle suomalaiselle. Tämä on kyllä edelleen vähän ärsyttävää (lue pelottavaa), mutta toisaalta olen alkanut nähdä asiassa toisenkin puolen. Nimittäin soittamalla asiat selviävät ihan oikeasti paljon nopeammin ja helpommin kuin sähköpostitse ja saat heti vastauksen.
Soittamisesta tuli mieleen, että täällä on edelleen lankapuhelimet yleisessä käytössä. Niinpä meiltäkin löytyy sellainen 😀 (Huom: lankapuhelut ovat ilmaisia!)
Suomessa on välillä vaikeaa muistaa punnita hedelmät itse. On paljon kivempaa, kun kassa tekee sen puolestasi.
Muistan vieläkin elävästi yhden kesälomalla sattuneen tapauksen. Olin tapaamassa ystäviäni ja menimme Tampereella samppanjabaariin. Minä kävelin suoraan pöytään istumaan ja ihan aidosti ihmettelin, miksi ihmeessä ystäväni jäivät jonottamaan baaritiskin eteen ja kaivoivat rahapussit esille. Jonkin ajan päästä tajusin, että niin, täällähän pitää hakea juomat itse. Sitä en kyllä vieläkään voi hyväksyä, että edes 14€ sampanjalasillista ei saa pöytään tarjoiltuna!
Toinen mikä nykyään nyppii Suomessa on kahviloiden tarjoilun puute. Ei paljon huvita Suomessa käydä (kalliilla) kahvilla, kun myyjän vastaus kahvitilaukseen on ”pannu on tuolla, kaada sieltä itse”. Niinpä. Sitä ties kuinka kauan pannussa seissyttä kahvia itse kuppiin kaataessasi ja myöhemmin sen likaisen kupin itse palauttaessasi voi miettiä, että mistä tässä oikein maksaa. Parempaa saa kotona.
Saksalaiset ovat suoria puheissaan. Saat palautetta välittömästi. Niin positiivista kuin negatiivista. Aluksi tämä oli aivan järkyttävää ja olen vetänyt herneen nenään muutamaankin kertaan. Nyt olen kuitenkin oppinut sietämään ja ymmärtämään tätä tapaa. Ja toisaalta monissa tilanteissa on hyvä, että sanotaan, jos esimerkiksi aiheuttaa vaaratilanteita muille. Täällä on paljon ihmisiä ja toiset on opittava ottamaan huomioon. Ja arvostan tässä suoruudessa myös sitä, että asiat puidaan heti, yleensä rakentavassa hengessä ja se on sillä selvä. Ei puhuta selän takana (tai vain nurista tekstiviestipalstoilla tai somessa) vaan puututaan epäkohtiin heti.
Edellisestä tuli mieleen, se Saksassa sisäistämäni sääntö, että pyöräteillä saa ajaa vain liikenteen suuntaisesti. Eli tien oikealla laidalla vain autojen ajosuuntaan. Aluksi tätä oli vaikea sisäistäää, mutta tiedän, että kyse on turvallisuudesta. Pyöräkaista on monesti vain noin puolen metrin levyinen eli ei siinä mitenkään mahdu vastaantulijoita väistämään. On parempi, että kaikki ajavat samaan suuntaan. Tämä on itselle mennyt niin hyvin perille, että huomasin viime kesänä Suomessa pyöräillessäni miettiväni pitkän matkaa, että voinkohan nyt ajaa tässä ”väärään” suuntaan.
En enää hätkähdä alkoholin saatavuutta melkein missä vain. Ensimmäisenä kesänä silmät hieman levisivät, kun esikoiseni koulun juhlassa myytiin olutta. Sillä kerättiin rahaa koululle. Tai alkoholia joskus tarjotaan vaikka päiväkodin iltajuhlassa. Alkoholia tarjoillaan myös ilmaiseksi kaduilla ja kaupoissa mainosmielessä. Siitä on tullut normaalia, eikä jokaista ilmaista paukkua ole mikään pakko ottaa vastaan. Ihan oikeasti mainoskärryn edessä ei ole yhtään asiakasta ja se on minusta normaalia. Alkoholi on vain yksi juoma muiden juomien joukossa.
Olen alkanut pitää marmeladista leivän päällä. Eikä se nutellakaan niin ällömakealta enää tunnu. Miksi ihmeessä leivänpäälliset eivät voisi olla makeita? Useimmiten kyllä syön leipäni yhä suolaisilla päällisillä.
En enää kaipaa astiankuivauskaappia. Paljon mieluummin katselen ikkunasta ulos. Siis keittiöissä on monesti (astiankuivauskaapin paikalla) ikkuna ulos. Ja mihin sitä kuivauskaappia edes tarvitsee, jos on astianpesukone?
Vastaa