Suomiruokaa Saksasta

Saksaan muuttaneiden ja Saksassa asuvien suomalaisten keskuudessa kysellään usein – etenkin alkuvaiheessa – miten korvata tutut suomiruuat ja raaka-aineet ruuanlaitossa ja leivonnassa tai mistä löytäisi suomalaisia ruokia.

Itselläni on kyllä tässä suhteessa melko helppoa. Täällä Reininmaalla tuntuu olevan hyvin samankaltainen ruokamaku kuin Suomessakin. Peruna on ruokavalion peruspilari ja muutenkin ruoka koostuu pitkälti suomalaisille tutuista ruoka-aineista. Luonnollisesti pieniä erojakin on, mutta niistä saa vain hauskaa vaihtelua omaan ruokavalioonsa. Itselläni Saksassa asuminen on lisännyt esimerkiksi kasvisten osuutta ja toisekseen esimerkiksi makeiden leivänpäällisten suhteen olen muuttunut huomattavasti sallivammaksi. Näistä olenkin jo kirjoitellut aiemmin (lue lisää täältä).

Monille Saksaan muuttaneille suomalaisille päänvaivaa tuottavat tuttujen kahvimakujen ja rasvattoman maidon löytymisen vaikeus. Itselleni kahvi ei ollut ongelma, koska olimme jo Suomessa siirtyneet tummapaahtoiseen kahviin. Ja sanoisinkin, että minun mielestäni saksalainen kahvi maistuu paremmalta kuin suomalainen Juhla mokka. Mutta ymmärrän kyllä, että makuja on monia.

Rasvaton maito oli itsellenikin alussa pieni kynnyskysymys. Tai siis se, ettei sitä niin vain Saksassa myydä. Täällä tarjolla oleva maito on enimmäkseen kevytmaitoa (Fettarm eli vähärasvainen) tai jopa täysmaitoa (Vollmilch). Suomessa käytin itse rasvatonta maitoa muuten paitsi kahvissa aina kevtmaitoa. Saksassa en ole enää juonut maitoa sellaisenaan ja se on oikeastaan vain hyvä asia. Eipä aikuisen ihmisen tarvitsekaan ruuan kanssa maitoa litkiä. Lapsemme joivat jo Suomessa enimmäkseen kevytmaitoa, joten heille se ei tuottanut ongelmia täälläkään.

Toinen rasvaisuusharha on se, että alussa minäkin luulin saksalaisten jugurttien ja juustojen olevan tosi rasvaisia. Lukeehan paketeissa isolla tyyliin juustossa 40% rasvaa ja jugurtissakin saattaa olla 4-5%, jopa 10%. Tarkempi tutkiminen osoitti kuitenkin vain merkintätavan olevan erilainen. Täällä tuotteeseen monesti merkitään kuiva-aineen rasvapitoisuus. Todellisuudessa nämä ”huippuravaiset” juustot ja jugurtit ovat rasvapitoisuuksiltaan ihan Suomen luokkaa. Esimerkiksi raejuustossa lukee 20% rasvaa, mutta totuus on 4,5%/100g kohti. Tai Mozzarellajuustossa lukee 45% rasvapitoisuus ja oikea luku on 18,5g rasvaa/100 g juustoa.

Toinen huomionarvoinen seikka on se, että Saksassa suositaan erikoisliikkeitä, toreja ja pikkumyymälöitä ruoan hankinnassa. Toki myös suuria marketteja on, mutta useimmat hankkivat ruokansa useasta paikasta keräämällä. Myös tuotteiden sesonki/kausivaihtelut ovat suuria. Saksassa suositaan kausiruokaa ja kauden kasvikset ja hedelmät ovat edullisia. Monia hedelmiä ei edes kovin yleisesti myydä silloin, kun ei ole niiden sesonki.

Mutta pidemmittä puheitta, tässä pieni lista hyviksi havaitsemistani tuotteista, joilla korvata suomiruoka. Tai oikeastaan pitäisi ehkä sanoa kyseessä olevan myös eräänlainen pieni sanasto, jolla tunnistaa etsimänsä tuotteet.

Aloitetaan ksylitolipurukumista. Olen onnistunut löytämään Pennystä purukumia, jonka ksylitol-pitoisuus on 37%. Eihän se yhtä hyvä ole kuin täysksylitolipastillit tai täysksylitolipurkka (jossa ksylitolia ei tokikaan ole 100% Suomessakaan). Eli edelleen pysrin tuomaan/tuotattamaan Suomesta täysksylitolipastilleja ja purkkaakin, mutta niiden loppuessa tyydyn Pennyn tuotteisiin.

Tällaista ksylitolipurukumia saa Saksasta ruokakaupasta, Penny Marktista. Makuja on kolme ja hintaa muistaakseni 1,49€.

piimää vastaavaa on joko Buttermilch tai Kefir eli Kefiiri, joka muistuttaa mielestäni eniten suomalaista piimää

rahka = Quark. Rahkaa on erilaisilla rasvapitoisuuksina ja erilailla maustettuna.

kermaviilin tilalta käytän Saure Sahnea (suora käännös hapan kerma) Saure Sahne ainakin itselläni toimii esimerkiksi leivonnassa ja dipeissä aivan kermaviilin tavoin. (Ja pieni lisähuomautus: Suomessa kermaviili valmistetaan kermaa hapattamalla eli nimestään huolimatta kermaviili on hapankermatuote.)

kuohukerma = Schlagsahne

raejuusto = Körniger Frischkäse tai Hüttenkäse

siirappi = Goldsaft, Zuckerrübensirup (Huom: löytyy kaupasta hillohyllyltä, ei sokereiden luota!) Pakkaus voi olla muovipullo tai sitten pahvinen purkki.

vehnäjauho = Weizenmehl, Dinkelmehl on spelttijauoa. Volkorn tarkoittaa täysjyväjauhoa.

ruisjauho = Roggenmehl

raesokeri = Hagelzucker

tomusokeri = Puderzucker

perunajauho = Kartoffelmehl

maissijauho/maissitärkkelys = Speisestärke

leivinjauhetta, kuivahiivaa ja tuorehiivapala.

kaurahiutaleet = Haferflocken. Jos haluaa tehdä puuroa, kannattaa ostaa pehmeitä eli Zarte Haferflocken. Niistä saa puuroa. Saksassa kaurahiutaleita käyttään yleisemmin myslissä ja siihen tarkoitetut hiutaleet ovat kovempia.

mannaryynit = Grieβ, Weizengrieβ on sitä vaaleaa vehnästä tehtyä mannaryyniä ja Dinkelgrieβ speltistä tehtyä. Mannaryynit löytyvät helpoiten luomuhyllystä tai luomutuotteisiin erikoistuneista kaupoista.

riisipuuro = Milchreis ja sillä nimellä myydään myös riisipuuroryynit

ruisleipä. En tiedä miten on etelämpänä Saksaa, mutta ainakin täältä NRW:stä saa ruislimppua leipomoista ja kaupoista. On ruissämpylää ja kovakuorista rapeaksi paistettua hapanjuureen tehtyä kunnon leipää. Oman kokemuksen mukaan parhaimmat löytyvät luomuleipomoiden valikoimista.

Myös Suomessa valmistettua ruisleipää myydään kaupoissa, mutta se on sellaista paahdettavaksi tarkoitettua ”säilöleipää”.

Juuri mitään suomalaisia elintarvikkeita ei saksalaisista ruokakaupoista löydy. Poikkeuksena tälläiset luomu-ruisleivät, joita saa melkein joka ruokakaupasta. Lidlissä myytävässä lukee valmistajana Pekan Leipä Oy.
Juuri mitään suomalaisia elintarvikkeita ei saksalaisista ruokakaupoista löydy. Poikkeuksena tälläiset luomu-ruisleivät, joita saa melkein joka ruokakaupasta. Lidlissä myytävässä lukee valmistajana Pekan Leipä Oy.

Hapankorppuja (suomalaisia) myydään nimellä Finncrisp ainakin Reweissä ja Kauflandissa. Samaten ruissipsejä myydään näissä liikkeissä. Wasan näkkileipää myydään myös ihan yleisesti.

ruissipsit_hapankorppu_saksasta

Suomalaista suklaata tai karkkeja ei myydän peruskaupoissa, mutta ruotsalaista Marabou -suklaita saa useista liikkeistä. Samaten ruotsalaisia karkkeja.

salmiakki ja lakritsi. Niidenkin suhteen saa täällä Kölnin nurkilla olla onnellinen. Haribon ja Katjeksen lakritsia myydään joka paikassa. Ja tanskalaisia turkinpippureita olen ostanut Rossmannilta. Ja jos oikein salmiakkihammasta kolottaa, niin aina voi piipahtaa Hollannin puolella täydentämässä varastojaan.

Ja viimeisenä vinkkinä korvaaja Marianne karkeille eli Mint Chocs. Maistuu hyvin lähelle samalta, mutta hinta on huomattavasti edullisempi 😛 Näitä myydään ainakin Rewessä ja Pennyssä.

mariannekarkkia_saksasta

Toivottavasti listasta oli iloa ja hyötyä. Ja jos joku oleellinen puuttuu, niin vinkkaa ihmeessä kommenttiboksiin omat vinkkisi!

Mites muissa maissa, onko helppoa löytää suomalaistyyppistä ruokaa vai pitääkö käyttää enemmän luovuutta?

Comments

15 vastausta artikkeliin “Suomiruokaa Saksasta”

  1. -A- avatar

    FinnCrispejä eli ’ripirapileipää’ tulee ostettua ja mutusteltua paljon. Nuo Mint Chocks’it menee ostoslistalle heti, Mariannet ovat tosi hyviä! Pandan lakua löytyy myös lähimarketista ja taitaa hinta olla halvempi kuin vaikka Prismassa/Citymarketissa. 🙂

    1. Jonna / Lempipaikkojani avatar

      en olekaan huomannut saisiko täältäkin Pandan lakua. Noi ruissipsitkin muuten ainakin jossain vaiheessa olivat täällä halvempia kuin suomessa.

  2. Viherjuuria avatar

    Kyllä. olin aluksi skeptinen mutta sitten opin, että saksalainen tummapaahtoinen kahvi on niin paljon parempaa kuin kotimainen pannujauhatus. Meillä mies hifistelee ja jauhaa itse pavut esprressopannuun…

    Ja rasva. Minusta Suomen rasvaton maito on lähinnä valkoista vettä, joten 1,5 % rasvaa on ihan terveellistä. Olen huomannut, että olen Saksaan muuton jälkeen alkanut syödä ”kunnon” ruokaa; ei mitään kevyttuotteita tai eineksiä, vaan aitoa tavaraa rasvoineen päivineen ja itse kokattuna. Saksalaiset arvostavat iltaruokaa ja yhdessä syömistä ja se on hyvä se =)

    Mutta se täytyy sanoa, että kunnon salmiakkia (Fazer) saa kyllä lähinnä vaan Suomesta!

    1. Jonna / Lempipaikkojani avatar

      Mä uskallan kans väittää, että syön terveellisemmin täällä Saksassa. Just kaikki kevyttuotteet ja einekset ovat jääneet pois. Ja hyvä niin. Mä en itse sellaista Fazerin salmiakkien tyylistä salmiakkia niin kaipaakaan. Mutta totta, sellaista ei täältä saa. En sit tiedä saako Hollannin puolelta.

  3. Saara avatar

    Tällanen lista kun olisi ollut jo tänne muuttaessa :D. Täällä etelässä on todella vaikea löytää salmiakkia/lakritsia, mutta Ikean lakuthan on aitoja Suomessa tehtyjä!

    1. Jonna / Lempipaikkojani avatar

      Hmm, Ikean irttishyllyille voiskin tässä joku päivä tehdä retken 😛

  4. Terveiset Düsseldorfista avatar
    Terveiset Düsseldorfista

    Salmiakkia löytyy yllätys yllätys apteekeista. Kannattaa poiketa siis siellä, jos alkaa karkkihammasta kolottamaan. ?

    1. Jonna / Lempipaikkojani avatar

      Joo niin löytyy. Ja monista kemikalioista löytyy myös, sieltä kurkkupastillien ja vitamiinien luota.

      1. Terveiset Düsseldorfista avatar
        Terveiset Düsseldorfista

        Sehän onkin selvää terveysruokaa ?

  5. Terveiset Frankfurtista avatar
    Terveiset Frankfurtista

    Hei,
    Itse löysin muutama kuukausi sitten Fazerminttejä Galeria-Kaufhofin karkkiosaston alahyllyiltä 🙂

    Tänä kesänä Suomessa lomaillessa pohdin useaan otteeseen, että katoaisiko osa lomien ihanuudesta, jos kaikkea (silloin tällöin) kaipaamaansa saisi joka päivä täällä ulkomailla. Nyt on ihana syödä kuusi viikkoa karjalanpiirakoita, saaristolaisleipää, viiliä ja suffeleita, kun seuraavaan kertaan on sitten taas aikaa… Ja täällä Saksassa on ne omat herkut, kuten tuoreet aamiaissämpylät nurkan takana. Niitäkin ennätti jo alkaa ikävöidä kesälomalla.

    T. Ensi-visiitillä blogissasi oleva expatti

    1. Jonna / Lempipaikkojani avatar

      Kiitos kommentista ja tervetuloa toistekin blogiini 🙂 Ihan totta, osa Suomen lomien ihanuudesta on juuri ne tietyt hetkut ja maut, joita on mahdollista vain silloin nauttia. Meille ne ovat esimerkiksi Vaasan ruispalat, kesällä torilta tuoreet herneet ja mustamakkara ja ruokakaupasta lapset ostavat aina viilikset. Osa entisistä suomiherkuista taas on jäänyt kokonaan pois, esimerkiksi meille ei enää suomalaiset makkarat tahdo maistua (saksalaiset raakamakkarat pesevät ne mennen tullen) ja itselleni ei enää siideri maistu sitten lainkaa. Näin sitä maku muuttuu 🙂

  6. valkkis avatar
    valkkis

    Olipas hyvä yhteenveto! Pakko varmaan opetella itse tekemään riisipiirakoita, kun ne on sekä lasten että mun herkkua ja kiireisien päivien aamupalan / välipalan / iltapalan pelastajia 😀

    1. Jonna / Lempipaikkojani avatar

      Kiva kuulla, että koit tämän hyödylliseksi. Mä olen muutaman kerran tehnyt itse riisipiirakoita. Ei se ole niin vaikeaa kuin kuvittelin. Riisipuuroa meillä muutenkin syödään tosi usein, se on täällä ihan tavallinen välipala tai iltapala. Itse keitän aina ison kattilallisen iltapalaksi ja samasta satsista yleensä jää myös seuraavaksi aamuksi aamupalapuuroa 🙂 Hmm, pitäisköhän tehdä niitä riisipiirakoita lähipäivinä 😛

  7. Riikka avatar
    Riikka

    Tuhannet kiitokset listasta! Tänään Rewessä etsimällä etsittiin siirappia ja yritin oarhaimpani mukaan kuvailla sitä myyjälle. Onneksi tajusin loppuviimein googlettaa ja löysin tämän listan, näytin käännöstä myyjälle, joka heti tajusi mistä on kyse. Hillohyllystähän se löytyi, koska saksalaiset laittavat siirappia ennemminkin leivän päälle.

    1. Jonna Lempipaikkojani avatar

      Onpa mukavaa kuulla, että tästä listasta oli sinulle apua ☺️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *