Koulunkäynti muualla maailmassa on usein hyvin erilaista kuin koulunkäynti Suomessa. Eroja löytyy ihan Euroopan sisältäkin, vaikka pääpiirteittäin varmasti koulunkäynti Suomessa ja Keski-Euroopassa noudatteleekin samoja ratoja. Suurimpia eroja on varmasti se, että monissa maissa vanhempien odotetaan osallistuvan lasten koulunkäyntiin tavalla jos toisellakin. Suosikkiblogini Chez Helena kertoo hauskasti lapsiperheen elämästä Ranskassa. Yhdessä kirjoituksessaan Helena kertoi, että häntä oli pyydetty lapsensa koulun uimatunneille valvojaksi. Että ilman vanhempien osallistumista uimatunteja ei voitaisi edes järjestää. Helena kirjoittaa blogissaan:
Tätä se on koulunkäynti tässä kolkassa maailmaa. Vanhempien odotetaan olevan valmiita osallistumaan arkiseen koulunkäyntiin jopa keskellä päivää, vaikka omat työt jäisivät siinä samalla tekemättä.
Hyvin samanlaista on Saksassakin. Vanhempien oletetaan osallistuvat koulun toimintaan ts vaikkapa juuri erilaisille retkille mukaan valvojaksi lähtemistä. Itse olin pari vuotta sitten kahdeksan kertaa esikoisen luokan luistelutunneilla auttamassa keskellä päivää. Luistelutunnit eivät olisi onnistuneet, jos ei joka kerran olisi kaksi vanhempaa tullut mukaan auttamaan. Itselleni tämä oli hauska tapa osallistua omalta osaltani koulutoimintaan, sillä mikäs sen kivempaa suomalaiselle on kuin saada kehuja luistelutaidoistaan. Kerrankin sai päteä jossakin asiassa ? Eikä huono saksankielen taito ollut esteenä. Luokan pojat etenkin kehuivat minua aidoksi taitoluistelijaksi, vaikka toki oikeasti olen todella kaukana sellaisesta!
Itselleni tuo luisteluapuna toimiminen oli mukava ja antoisa tapa auttaa lapsen koululla. Se toimi myös itselleni motivaattorina ostaa luistimet. En ollutkaan omistanut luistimia 15 vuoteen! Tai oikeastaan edes luistellut. Edellisesti luistelukerrasta oli kulunut ainakin 6 vuotta. Minä siis koin, että olin itse oikeastaan saamapuolella tässä asiassa, vaikka pohjimmiltaan tarkoitus olikin mahdollistaa esikoisen luokan luistelutunnit. Näin asia on varmasti monessa muussakin vapaaehtoistyössä. Parhaimmillaan ja antoisimmillaan siitä hyötyvät molemmat osapuolet.
Luisteluapuopen homman lisäksi vanhempien on odotettu osallistuvat esikoisen alakoulun aikana muun muassa erilaisille koulun museo- ja teatteriretkille valvojan roolissa, paistavan makkaraa ja leipovan kakkuja myytäväksi erilaisiin koulun juhliin ja toki siis myös olevan paikalla näissä juhlissa niitä myymässä. Koululta on myös joskus otettu yhteyttä vanhempiin useamman opettajan sairastellessa ja sijaistilanteen ollessa huono ja vanhempien on toivottu pääsevän tällöin avuksi luokkaan. Lisäksi luokan opetussuunnitelmaan kuului esimerkiksi ekaluokalla joka viikkoiset lukutunnit, jolloin yksi vapaaehtoinen vanhempi oli opettajan apuna auttamassa lapsia lukemaan opettelussa.
Vanhemmat ja isovanhemmat ovat myös tulleet pitämään esitelmiä koululle. Kertoneet esimerkiksi ammateistaan tai tuoneet lemmikkieläimiä mukanaan. Esikoisen luokka on myös vieraillut koulupäivän aikana yhden oppilaan kotona tutkimassa perheen hunajatuotantoa eli mehiläisten kasvatusta. Toisella kerralla luokka oli niin ikään yhden oppilaan isän puusepänverstaassa, jossa he saivat valmistaa puisen lautapelin kotiin mukaan otettavaksi.
Keskimmäinen lapsi on eri koulussa ja tässä koulussa vanhempien velvollisuudet ovat samankaltaisia, mutta hieman erilaisia kuin esikoisen koulussa oli. Keskimmäisen koulussa yhtä lailla vanhempia tarvitaan retkille mukaan valvojiksi ja samanlaista lemmikkieläinten esittelyä on myös ollut. Vanhemmat ylläpitävät ja vuorollaan vahtivat myös koulun pientä kirjastoa, lukuhuonetta, jonne lapset voivat joskus välitunnilla mennä kirjoja lukemaan.
Nyt esikoinen on viidennellä luokalla Gymnasiumissa ja vanhempien osallistumista ei enää odoteta samalla tavalla luokkakohtaisesti. Sen sijaan koko koulun toiminnassa on rooleja ja tilaisuuksia vapaaehtoisille vanhemmille. Esimerkiksi koululla on joka päivä yhdellä välitunnilla mahdollisuus ostaa terveellistä välipalaa edullisesti ja tästä toiminnasta vastaavat pelkästään vapaaehtoiset vanhemmat. Koululla järjestetään myös upeita konsertteja ja näiden yhteydessä on myös kahvio, jonka tuotoilla kerätään rahaa. Kahviotoiminnasta niissäkin vastaavat vanhemmat.
Näiden rahankeruu- ja auttamistehtävien lisäksi Saksan kouluissa vanhempien vastuulla on koulutarvikkeiden hankkiminen. Vanhemmat ostavat kaikki koulussa tarvittavat vihkot, kynät, kumit, mustekynät, erilaiset viivottimet, harpit tms. Tämä tuntuu osaltaan oudolta. Etenkin, kun joka oppiaineessa ja luokka-asteella on käytössään erilaiset vihkot ja niiden metsästämiseen saa menemään yllättävän paljon aikaa. Jotenkin ajattelisi, että olisi järkevämpää tilata nämä kimppatilauksena koulun kautta. Itse asiassa kuopuksen koulussa vihkot tulevatkin koulun kautta ja itselle jäi ostettavaksi ”vain” kirjoitusvälineet, liimat, sakset, vesivärit, vahaliidut, piiristuspaperit, muovitaskut ja -kansiot, pensselit, terottimet, viivottimet jne… Kyllä niissäkin riittää hankittavaa, vaikka onneksi esimerkiksi vesivärit ja värikynät kestävätkin yleensä pari vuotta.
Lue aiheesta lisää blogistani:
Koulunkäynti Saksassa: alakoulu
Mitä maksaa koulunkäynti Saksassa?
Vastaa