Ystävällisiä sanoja

Minulle Saksa näyttäytyy useimmiten ystävällisenä ja avoimena maana, jonne on helppo sopeutua ja jossa on hyvä elää tavallista (lapsiperhe)arkea. Viihdyn hyvin Saksassa ja siihen vaikuttaa olennaisena osana toisten huomioiminen. Vaikka et tuntisi täältä ketään, et kuitenkaan ole näkymätön. Täällä sinut huomioidaan joka paikassa. Kevyen keskustelun voi halutessaan aloittaa melkein missä vain, eikä siitä pelästytä tai närkästytä. Itse olen jutustellut lukuisia kertoja kadulla vastaantulevan kanssa, kaupan kassajonossa, hississä, raitiovaunussa ja metrossa. Tässä on myös se puoli, ettei toisaalta ole pakkokaan. Kukaan ei pidä pahana, jos et aloita keskustelua tai vastaa pitkästi toisen aloittamaan keskusteluun. Ainoastaan tervehtiminen on pakollista siinä mielessä, että sen katsotaan kuuluvan hyviin tapoihin. Ja se myös murtaa jään. Jos astut huoneeseen (esimerkiksi lääkärin odotushuoneeseen) tervehtimättä muita odottajia, sinua pidetään epäkohteliaan lisäksi hieman pelottavana ja epäilyttävänä. Tästä syystä myös hississä muiden matkustajien huomioiminen edes hymyllä kuuluu asiaan. Ei siis puhettakaan epäilyttävästä kyräilystä omia varpaita tuijottaen!

Ja miten hyvältä tuntuukaan, että näistä lukuisista ventovieraiden kanssa käymistäni keskusteluista valtaosa on positiivisia. Toki saksalaisilla on myös suorasukainen tapa huomauttaa kanssaeläjille heidän virheistään (esimerkiksi väärään suuntaan pyörätiellä pyöräilystä), mutta ainakin omalla kohdallani palaute on useimmiten positiivista. Viikoittain saan kuulla (tuntemattomiltakin) ystävällisiä kehuja kauniista ja/tai taitavista lapsistani tai omaa kielitaitoani kehutaan. Erityisesti tämä saksan kielen kehuminen tuntuu hyvältä, vaikka tiedänkin sen olevan edelleen hyvin puutteellista. Mutta mikäpä kehua enempää voisi kannustaa rohkeasti kieltä harjoittelemaan ja käyttämään. Ei puhumatta opi. Suu auki rohkeasti virheistä huolimatta ja piristämään kanssakulkijoiden päivää jollain mukavalla asialla!

Naapurimmekin ovat aina ystävällisiä. Lapsemme saavat usein suklaata ja sainpas minäkin kerran ihastuttavan kukkakimpun naapurin rouvalta.
Naapurimmekin ovat aina ystävällisiä. Lapsemme saavat usein suklaata ja sainpas minäkin kerran ihastuttavan kukkakimpun naapurin rouvalta.

Paikallisten ystävien saaminen vieraasta maasta sen sijaan on vähän vaikeampaa. Saksalaiset ovat kohteliaita ja ystävällisiä, mutta eivät etenkään omasta mielestään kovin helposti lähelleen päästäviä. Täällä on paljon tilaisuuksia tutustua uusiin ihmisiin, mutta se vaatii myös omaa aktiivisuutta ja vastavuoroisuutta. Aluksi luonnollisesti sosiaalisen kanssakäymisen tarpeeni täyttivät täällä asuvat toiset suomalaiset, mutta alusta asti on ollut tarkoituksena tutustua myös paikallisiin. Huono (alussa täysin puuttuva) kielitaitoni on myös hidastanut ystävystymistä saksalaisten kanssa. Aluksi kontaktit rajoittuivat niihin, ketkä osasivat englantia. Lisäksi monilla paikallisilla on jo olemassa tiivis ystäväverkosto, eikä siten tarvettakaan etsiä uusia ystäviä. Nykyään ystäväpiiristäni löytyy ilokseni toisten ulkosuomalaisten lisäksi useita saksalaisia ja oma saksan kieleni on petraantunut niin, ettei kielitaito ole enää este tutustumiselle.

Comments

12 vastausta artikkeliin “Ystävällisiä sanoja”

  1. Helmie avatar
    Helmie

    Pienet ystävälliset eleet ja teot vaikuttavat niin paljon. On kiva, että siellä osataan ”käyttäytyä”. Kiva teksti ja blogi. ?

    1. jujukas avatar
      jujukas

      Niinpä! Monesti jo yksikin hymy pelastaa koko päivän. Ja kiitos kauniista sanoistasi.

  2. minttu avatar
    minttu

    Hei Jujukas,
    tosi kiva positiivinen ja blogi – kurzweilig (mikä lienee suomeksi) …osaat tuoda saksalaisia piirteita kivasti esille…tästä olisi varmaan monelle uusmuuttajallekin hyötyä.

    1. jujukas avatar
      jujukas

      Kiitos Minttu 🙂 Viihdyttävä taitaa olla tuo kurzweilig suomeksi (ja kiitos, opinpa tässä taas yhden sanan lisää, sanakirjasta piti tuo etsiä). Nämä ovat tosiaan minun kokemuksiani ja näkemyksiäni Saksasta ja saksalaisista. En tiedä olenko vain onnekas, kun olen törmännyt lähtökohtaisesti vain ystävällisiin saksalaisiin ja saanut joka paikassa -myös englanniksi- hyvää palvelua. Ylipäätään koen, että suomalaisena on ollut yllättävänkin helppoa sopeutua tänne. Saksalaiset ovat riittävän lähellä suomalaisia, mutta toisaalta juuri sen verran avoimempia, että tänne pääsee helpommin sisälle. Kokemusta on myös Ranskassa asumisesta ja silloin ei kyllä yhtä helposti päässyt siihen kulttuuriin mukaan.

  3. Sannankuplan Sanna avatar

    Onpas kiva että olet kohdannut positiivisia kokemuksia! Minäkin olen kokenut samoin täällä Hollannissa että erityisesti Kentuckyssa asuessamme. Moni muukin ulkomailla asuva (missä tahansa) sanoo samaa ja olen miettinyt johtuisiko se pitkälti siitä, että sitä on viihtyäkseen ja pärjätäkseen itse avoimempi, hymyilevämpi ja positiivisempi? Maailma peilaa sitä mitä itse sinne antaa ja sillä tavalla ihminen kohtaa muissa ihmisissä aina tavallaan vain itsensä.

    1. jujukas avatar
      jujukas

      Kyllä! Varmasti osittain kyse on myös pienoisista kulttuurieroista, mutta erittäin paljon myös omasta asenteesta. ”Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan” näin kliseisesti sananlaskulla ilmaistuna 🙂

  4. Teija avatar
    Teija

    Tuo ”tuntematon, mutta ei näkymätön”! Se oli niin mielettömän merkittävä juttu kotiutumiselle ja hyvälle mielelle läpi kaikkien Saksassa asumiemme vuosien ajan. Aina kun lähti liikkeelle, joku sanoi sinulle jotain jossain. . Tai ylipäätään katsoi reilusti silmiin ja usemmiten aina myös hymyili. Sanoin aina, että kuinkahan paljon saataisiin Suomen masennustilastoja tippumaan, kun jokainen lisäisi vieraille hymyilemistä ?. Kiitos ihanasta blogista!

    1. jujukas avatar
      jujukas

      Kiitos Teija 🙂 Ei täällä(kään) kukaan kotoa tule hakemaan, mutta jos tosiaan vaan itse pääsee liikkeelle, niin se piristää aina. Hymy on helppo tapa huomioida toiset, eikä maksa mitään! Hymyjen täyttämää viikkoa sinulle perheinesi sinne Suomeen!

  5. Héléna @ Chez Héléna avatar

    ”Täällä sinut huomioidaan joka paikassa. Kevyen keskustelun voi halutessaan aloittaa melkein missä vain, eikä siitä pelästytä tai närkästytä.” Tuon voin allekirjoittaa täysin! Rakastan sitä, että ulkonakin voi avata suunsa missä vain, ihan avoimesti. Suomessa äippälomalla muistan aina raahautuneeni naapurin Alepaan ”tapaamaan muita aikuisia”. Olin kuitenkin aistivani, ettei kassaneiti aina ollut niin hirvittävän onnellinen minun höpöttelystäni.

    1. jujukas avatar
      jujukas

      Hih, mä olen kanssa jo niin tottunut tähän, että huomaan Suomen lomilla hieman aiheuttavani ihmetystä ja jopa närkästystä, kun aloitan höpöttämisen melkein joka paikassa. Onneksi useimmiten hymyyn vastataan hymyllä ja kivoihin kommentteihin samaten, myös Suomessa.

  6. Katriina avatar
    Katriina

    Guten Tag, Frau Jujukas!” Pitää paikkansa, että tervehtiminen on saksalaisille hyvän käytöksen a ja o. Tervehtimiseen pitää liittää nimikin ja jos sitä ei tiedetä , niin sitten venytetään kysyvästi :” Frauuuuuuu…….?” ja sanot vaistomaisesti nimesi.;) Kelpaa tosin anonyymi tervehtiminenkin, ihan vaikka ”hei” tai ”hallo”:

    Saksalaiset tervehtivät myös metsäteillä vaelluksella. Yritin äsken urkkia netistä, että miksi. Kukaan ei sitä oikein näytä tietävän. Exäni sanoi sen viestittävän ” en ole rosvo”. jJoku oletti sen osoittavan yhteisöllisyyttä tai luonnossa vaeltamisen rentouttavaa vaikutusta.Kolmas viittasi siihen että pienissä maalaiskylissä on tapana tervehtiä kaikkia- niin kuin muinoin Suomessakin maalla. Tuo saksalaissa maalaiskylissä tervehtiminen pitää paikkansa: jos käyt enemmän kuin kolme kertaa kylässä tuttavan luona ja kävelet kadulla, niin kuulut jo jotenkin yhteisöön ja sinua tervehditään. Minun 160 000 asukkaan pikkukaupungissani sitä sattuu jopa, kun käyn toisessa kaupungiosassa.

    Alapuolellani asuva mies käyttäytyi erittäin törkeästi minua kohtaan, joten ”rankaisen” häntä ja olen julistanut hänet ”kuolleksi”: varon etten joudu häntä näkemään. Jos niin sattuu käymään , niin en päin katso saati sitten tervehdi. Siis potut pottuina: en toivota hänelle mitään hyvää, eikä huonoa ole tapana kenellekään toivottaa. Heh!

    ” Schönen Tag noch, Frau Jujukas!”

    1. jujukas avatar

      Todellakin nimi kuuluu aina mainita puhuteltaessa ja tervehtiessä. Tässä asiassa itselläni on vielä paljon opeteltavaa! tämä tapa ei tahdo millään suomalaiselta luonnistua, enkä meinaa muistaa nimiä… Minulla on juurikin se käsitys tuntemattomien tervehtimisestä, esim metsässä lenkkipolulla, että sillä osoitetaan, ettei ole pelättävää. Itseänikin viime aikoina on todella usein tervehditty pimeillä lenkkipoluilla. En tiedä toimisiko tämä Suomessa päinvastoin eli juuri niitä tervehtiviä vastaantulijoita pelättäisiin 😀 Kiitos sinulle Katriina jälleen kerran mukavasta kommentista ja mukavaa päiväjatkoa sinullekin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *