Minulle Saksa näyttäytyy useimmiten ystävällisenä ja avoimena maana, jonne on helppo sopeutua ja jossa on hyvä elää tavallista (lapsiperhe)arkea. Viihdyn hyvin Saksassa ja siihen vaikuttaa olennaisena osana toisten huomioiminen. Vaikka et tuntisi täältä ketään, et kuitenkaan ole näkymätön. Täällä sinut huomioidaan joka paikassa. Kevyen keskustelun voi halutessaan aloittaa melkein missä vain, eikä siitä pelästytä tai närkästytä. Itse olen jutustellut lukuisia kertoja kadulla vastaantulevan kanssa, kaupan kassajonossa, hississä, raitiovaunussa ja metrossa. Tässä on myös se puoli, ettei toisaalta ole pakkokaan. Kukaan ei pidä pahana, jos et aloita keskustelua tai vastaa pitkästi toisen aloittamaan keskusteluun. Ainoastaan tervehtiminen on pakollista siinä mielessä, että sen katsotaan kuuluvan hyviin tapoihin. Ja se myös murtaa jään. Jos astut huoneeseen (esimerkiksi lääkärin odotushuoneeseen) tervehtimättä muita odottajia, sinua pidetään epäkohteliaan lisäksi hieman pelottavana ja epäilyttävänä. Tästä syystä myös hississä muiden matkustajien huomioiminen edes hymyllä kuuluu asiaan. Ei siis puhettakaan epäilyttävästä kyräilystä omia varpaita tuijottaen!
Ja miten hyvältä tuntuukaan, että näistä lukuisista ventovieraiden kanssa käymistäni keskusteluista valtaosa on positiivisia. Toki saksalaisilla on myös suorasukainen tapa huomauttaa kanssaeläjille heidän virheistään (esimerkiksi väärään suuntaan pyörätiellä pyöräilystä), mutta ainakin omalla kohdallani palaute on useimmiten positiivista. Viikoittain saan kuulla (tuntemattomiltakin) ystävällisiä kehuja kauniista ja/tai taitavista lapsistani tai omaa kielitaitoani kehutaan. Erityisesti tämä saksan kielen kehuminen tuntuu hyvältä, vaikka tiedänkin sen olevan edelleen hyvin puutteellista. Mutta mikäpä kehua enempää voisi kannustaa rohkeasti kieltä harjoittelemaan ja käyttämään. Ei puhumatta opi. Suu auki rohkeasti virheistä huolimatta ja piristämään kanssakulkijoiden päivää jollain mukavalla asialla!
Paikallisten ystävien saaminen vieraasta maasta sen sijaan on vähän vaikeampaa. Saksalaiset ovat kohteliaita ja ystävällisiä, mutta eivät etenkään omasta mielestään kovin helposti lähelleen päästäviä. Täällä on paljon tilaisuuksia tutustua uusiin ihmisiin, mutta se vaatii myös omaa aktiivisuutta ja vastavuoroisuutta. Aluksi luonnollisesti sosiaalisen kanssakäymisen tarpeeni täyttivät täällä asuvat toiset suomalaiset, mutta alusta asti on ollut tarkoituksena tutustua myös paikallisiin. Huono (alussa täysin puuttuva) kielitaitoni on myös hidastanut ystävystymistä saksalaisten kanssa. Aluksi kontaktit rajoittuivat niihin, ketkä osasivat englantia. Lisäksi monilla paikallisilla on jo olemassa tiivis ystäväverkosto, eikä siten tarvettakaan etsiä uusia ystäviä. Nykyään ystäväpiiristäni löytyy ilokseni toisten ulkosuomalaisten lisäksi useita saksalaisia ja oma saksan kieleni on petraantunut niin, ettei kielitaito ole enää este tutustumiselle.
Vastaa