Loppuvuonna 2012 muutin kolmen pienen lapsen kanssa uuteen maahan, jonka kieltä en lainkaan osannut. Mies oli saanut loistavan työpaikan ja lentänyt muutamaa viikkoa aikaisemmin edeltä järjestelemään asioita. Vaihdoimme tutun ja turvallisen elämän omakotitalossa Suomessa kerrostaloelämään Kölnin kupeessa.
En koskaan ollut varsinaisesti kiinnostunut Saksasta maana tai pitänyt sitä mitenkään houkuttelevana matkakohteena. Koulussa olin lukenut ranskaa. Saksan kieltä pidin rumana ja maata tylsänä. Jos joku olisi kertonut, että tulen joskus asumaan Saksassa, en olisi uskonut. Mutta niin vain täällä nyt olen. Olen iloinen, että uskalsin muuttaa. Olen iloinen, etten antanut ennakkoluulojeni vaikuttaa liikaa. On ollut kasvattavaa huomata olleensa monessa asiassa väärässä. Näiden kolmen Saksassa vietetyn vuoden aikana olen oppinut pitämään Saksasta ja saksalaisista. Olen yllättynyt monta kertaa positiivisesti. Aina ei ole ollut helppoa, mutta niitäkään kokemuksia en vaihtaisi pois. Uskon, että Saksalla on vielä paljon annettavaa minulle.
Blogissa tulen pääsääntöisesti pitäytymään positiivisissa asioissa. Haluan ennenkaikkea tuoda esiin Saksassa asumisen hyvät puolet. Kaikissa asioissa on hyvät ja huonot puolet ja itse voi vaikuttaa siihen, kumpaan niistä haluaa keskittyä. Sitä näkee, mitä haluaa nähdä ja sitä löytää, mitä haluaa löytää.
Tervetuloa seuraamaan lapsiperheen arkea ulkomailla, kurkistamaan elämääni. Toivottavasti viihdytte blogini parissa!
Päivitys bloggaajan nykytilanteeseen:
Loppuvuonna 2017 muutimme takaisin suomeen, asetuimme vanhaan taloomme ja meistä tuli ulkosuomalaisten tilalta paluumuuttajia. Saksa ei häviä mielestä mihinkään, vaan pysyy matkassamme aina, ainakin ajatusten tasolla.
Blogissa keskitytään nyt paluumuuttomietteisiin, mietitään miten saksan kieli saataisiin lapsilla ylläpidettyä ja nautitaan matkailusta Suomesta käsin.