Pari viikkoa sitten kävimme Reinin varrella sijaitsevassa Königswinterissä ja siellä olevassa kauniissa prinsessalinnassa, Schloss Drachenburgissa (lue lisää täältä). Linnavierailun jälkeen kävimme alhaalla Königswinterin vanhassa kaupungissa syömässä, jäätelöllä ja viinimyymälässä. Illalla kotona lueskelin linnasta mukaan nappaamaani turistilehteä ja siemailin viiniliikkeestä ostamaani paikallista valkoviiniä. Matthias Müllerin viinitilan Dragon’s Cliff Riesling Spätlese Feinherb maistui ja pullo hupeni illan mittaan. Mielessä kyti toive päästä tutustumaan Königswinterin alueeseen vielä uudestaan. Tämä haave toteutettiinkin heti seuraavana päivänä, sillä kotoamme on tuonne matkaa vain noin 40 km!
Tutustu Reinin jokilaakson viineihin.
Königswinter kuuluu Mittelrheinin viinialueeseen. Königswinterissä on asukkaita reilut 40 000 ja siellä on paljon nähtävää kuuluisan linnan lisäksi. Kaupunki on aivan Reinin rannalla kapeassa solassa ja osa kaupungista on itseasiassa Siebengebirge -vuoriston rinteillä. Königswinter on mainio paikka aloittaa tutustuminen keskireinin viinialueeseen.
Romanttinen Rein: Mittelrhein on Rein-joen Bonnin ja Bingenin välinen jylhä maasto, joka tunnetaan Reinin solana. Joki on raivannut tiensä savikukkuloiden halki ja kaivertanut syvän, kapean laakson, jonka mikroilmastossa viiniköynnökset ovat kukoistaneet jo kaksituhatta vuotta. Ikivanhojen linnojen rauniot häämöttävät viiniköynnösten peittämien vuortenseinämien ja keskiaikaisten kylien yllä. Raikkaat ja tuoksuvat Riesling-viinit ovat alueen tavaramerkki. lähde: Saksan viinitiedotus

Bongaa lohikäärmeitä.
Königswinteriin tutustumisen voi aloittaa vanhasta kaupungista Reihin rannasta. Vanhan kaupungin talot ovat värikkäitä ja sieviä ja perinteistä ristikkorakennustyyliä näkee myös paljon. Kaupungilla on lukuisia kauppoja, ravintoloita ja kahviloita. Myös lohikäärmeitä muodossa tai toisessa saa bongailla. Onhan kaupungin yläpuolellä kohoava vuori nimeltään Drachenfels eli suomeksi lohikäärmekallio. Tuonne lohikäärmekallion huipulle oli meidänkin määrä kavuta.
Kapua ylös vuorelle.
Ylös huipulle pääsee omien jalkojen lisäksi myös hauskalla rinnettä ylös kulkevalla junalla (Drachenfelsbahn). Tämä hammaspyörämentelmällä kiskoja pitkin kulkeva juna on liikennöinyt jo vuodesta 1883 eli se on Saksan vanhin hammaspyörätekniikkaa käyttävä vuoristojuna. Lisätietoja Drachenfelsbahnista kiinnostuneille löytyy täältä. Me käytimme kulkemiseen omia jalkojamme, samalla saa hyvän ja tehokkaan mäkitreenin niin halutessaan. Drachenfelsbahn pysähtyy kahdella pysäkillä. Matkalla voi siis jäädä kyydistä pois jo puolivälissä Drachenburgin linnalla. Drachenburgin linnan läheltä löytyy myös muuta nähtävää. Me kävimme tutustumassa myös matelijanäyttelyyn (Reptilien zoo) ja lohikäärmeluolaan (Drachenhöle), jossa on 12 metrinen kivilohikäärme. Nämä molemmat löytyvät Nebelungenhalle nimisestä rakennuksesta.
Häikäisty näköaloista.
Drachenburgin linnalta kannattaa ehdottomasti jatkaa matkaa samaa tietä vielä ylemmäs, aina Drachenfelsin vanhan linnan raunioille saakka. Matka on kaiken kiipeämisen arvoinen, huipulta on upeat näköalat. Drachenbergin korkeus on 321 m. Drachenfelsbahnilla pääsee näköalapaikalle ja ravintolalle asti. Asemalta voi vielä jatkaa jalkaisin vähän ylemmäs varsinaisille linnan raunioille asti. Me emme tutustuneet näköalapaikan terassin tarjontaan, mutta täytyy kyllä sanoa, että en ole ennen noin upeaa näköalaa miltään terassilta vielä nähnyt. On siinä maisemalla avaruutta!
Pysähdy paluumatkalla historialliselle viiniterasille.
Raunioilta alas pääsee onneksi huomattavasti kevyemmin kuin jyrkkää mäkeä ylös mennessä. Siitä huolimatta paluumatkalla on kiva pitää taukoa. Taukopaikaksi suosittelen Drachenburgin linnan läheltä löytyvää erittäin viehettävää ja perinteistä viiniterassia kauniilla Reinin näköaloilla varustettuna. Kyllä siellä kelpaa lasillinen reiniläistä Rieslingiä siemailla.
*yhteistyössä Saksan viinitiedotus
Vastaa