Lähimatkailu on hauskaa ja vielä hauskempaa se on hyvässä seurassa. Yhtenä lauantaiaamuna suuntasin Viherjuuria -blogin Heidin kanssa tutkimaan yhtä lähiseudulta löytyvää linnaa. Kohteemme oli Düsseldorfin Benrathin kaupunginosasta löytyvä Schloss Benrath, vaaleanpunainen linnaunelma.
Benrathin linnalle on helppo mennä myös Kölnin suunnasta. Junamatka RE-junalla kestää vain noin 25 minuuttia ja linna sijaitsee kävelymatkan päässä Düsseldorfin Benrathin asemalta. Linnan viehättävä puutarha on kaikille avoin, mutta linnaan sisälle pääsee vain ohjatuilla kierroksilla. Noin tunnin kestäviä kierroksia järjestetään saksan kielellä useita päivässä ja osallistuminen maksaa 10€. Opastettuja kierroksia järjestetään myös englanniksi.
Vuonna 1770 valmistunut Benrathin linna oli vaaliruhtinas Carl Theodorin ja hänen vaimonsa Elisabeth Augustan ”kesämökki”. Ruhtinaspariskunnan päälinna oli Münchenissä ja heillä oli linna myös Mannheimissa. Kesähuvilassaan Benrathin linnassa he vierailivat itseasiassa kumpikin vain yhden kerran. Tuntuu jotenkin uskomattomalta, että tällainen koristeellinen linna on rakennettu lähes turhaan, tyhjänpantiksi.
Itse osallistun mielelläni tällaisille ohjatuille kierroksille. Asiantuntevat oppaat osaavat kertoa paljon sellaista, joka ominpäin tutkiessa jäisi huomaamatta. Linnan esittelyn lisäksi opas kertoili sen ajan ylhäistön elämästä. Ei ollut ylhäisölläkään aina helppoa, etenkään naisilla. Vaikka sitä onkin voinut kelloa kilisyttämällä saada palvelijan hetkessä luokseen, on elämää hankaloittamassa ollut esimerkiksi vyötärön 48 cm mittaan kuristava korsetti ja täitä ja kirppuja kuhiseva painava peruukki. Ei ole toki tarvinnut juuri muuta tehdä kuin istua pelailemassa, mutta eipä tuo korsetti juuri muuhun mahdollisuuksia ole antanutkaan. Henkeä tuskin sai ja sisuskalutkin olivat lytyssä. Istualteen piti nukkuakin, peruukin takia. Kasvoja koristi lisäksi lyijypitoinen meikkimaski, ja peseytymistä pidettiin vaarallisena, joten pahat hajut peitettiin voimakkailla hajuvesillä.
Linna oli täynnään toinen toistaan koristeellisempi huoneita. Kaikkiaan huoneita oli linnassa yhteensä 80. Vieraiden asuinkäyttöön tarkoitetut huoneistot olivat toki vaatimattomampia kuin esimerkiksi juhlasalit tai ruhtinasparin käyttöön tarkoitetut huoneet. Linnasta löytyi myös piilotetut porraskäytävät ja asuinhuoneet palvelijoille.
Vaaleanpunaisen lisäksi linnasta löytyy muitakin pastellisävyjä ja kultaa. Yksityiskohdissa ei ole säästelty. Vaaleanpunainen on ollut tuolloin miehekäs väri ja siksi linnakin sitä pursuilee. Ennen miesten lisäksi myös poikalapset on puettu vaaleanpunaiseen ja vaaleansininen on ollut tyttöjen väri.
Schloss Benrath oli minulle yhdeksäs saksalainen linna, jossa vierailin. Enkä ole vielä kovin kaukana kotoani edes käynyt. Ei sitä turhaan Saksaa linnamaaksi kehuta! Jos tykkää näistä koristeellisista rokokoolinnoista suosittelen Schloss Augustusburgia Brühlin kaupungissa Kölnin ja Bonnin välillä. Kotiseutumuseo ja ritariromantiikkaa löytyy taas esimerkiksi Solingenin Schloss Burgista. Suomalaista prinsessahistoriaa sen sijaan pääsee tutkimaan Braunfelsin linnassa ja satumaista linnakauneutta Königswinterissä Drachenburgin linnassa. Mikä on sinun linnasuosikkisi Saksassa?
Heidin kertomuksen Benrathin linnasta pääset lukemaan tästä: Linnanneitona Düsseldorfissa
Vastaa