Saksa teki sen taas. Yllätti minut.
Luulin, että olen jo nähnyt kaiken näkemisen arvoisen tässä kotimme lähellä. Voi miten väärässä olinkaan. Tuntuu, että tämä maa on täynnä hyvin varjeltuja salaisuuksia. Ehkä maan maine tylsänä ja harmaana matkailumaana onkin ovela suojelukeino liikoja turistimassoja vastaan. Tiedä häntä, mutta minulle toissaviikonloppu osoitti jälleen kerran sen miten kaunis ja monipuolinen maa Saksa on.
Surffailin netissä ja etsin Reinin alueelta jotain päiväretkikohdetta. Jostain syystä itselle Reinin jokilaakson viinialue (Mittelrhein) on tuntunut tylsältä ja olenkin jo moneen kertaan hehkuttanut miten upeita paikkoja jokilaaksot Mosel ja Ahr ovat. En ole osannut katsoa Reiniä tarpeeksi kaukaa. Olen jotenkin mieltänyt Reinin lähinnä Kölnin ja Bonnin tai Düsseldorfin kaupunkirantojen perusteella. Olen toki piipahtanut muutaman kerran viehättävissä kylissä, esimerkiksi Linz am Rhein, Bobbard ja St. Goar ovat kivoja paikkoja. Mutta se jokin on niistä silti puuttunut. Se jokin löytyi nyt alle 40 km päässä kotoa! Miten on mahdollista, etten ole huomannut tätä aiemmin. Hassuinta on, että olemme jo reilu vuosi sitten viettäneet pari tuntia tuossa Königswinterin pikkukaupungissa, mutta kaupungin parhaimmat palat jäivät sillloin huomaamatta.
Königswinterissä sanonta ”Romanttinen Rhein” avautuu minulle koko komeudessaan. Romanttinen Rein todellakin on!
Königswinterissä on jotain upeaa, jotain kaunista, jotain taianomaista. Siellä on todellinen satulinna. Schloss Drachenburg eli tuttavallisemmin suomeksi lohikäärmelinna on kaunein linna, jonka olen tähän mennessä nähnyt. Päihittää ainakin näkemäni (yhtä kaikki kuitenkin upean) Burg Eltzin Moselilla. Ja uskallan väittää, että Drachenburg ei voi mitenkään paljoa hävitä Saksan kuuluisimmalle linnalle, Neuschwansteinille. Vaikka en kyllä siellä ole käynyt. Sen verran katselin linnan sivuilta tietoja, että Schloss Neuschwansteinilla käy vuosittain 1,4 miljoonaa vierailijaa, parhaimmillaan 6000 päivässä. Olen käsittänyt, että sinne voi joutua varaamaan liput etukäteen ja voi olla, että aina edes mahdu haluamaan päivänä sinne. Kuulostaa jo minun korviini liian turistirysältä.
Sen sijaan Königswinterin kauniiseen linnaan pääsi jonottamatta. Linnan sisäänpääsy on erillinen rakennus, tavallaan portti linnan pihapiiriin. Sen yhteydessä on matkamuistomyymälä ja Bistro, joka oli myös erittäin viehättävän näköinen. Siihen voisi kuvitella tulevansa joskus uudelleenkin vaikka viehkeästi kahvittelemaan. Bistroon ja myymälään ei siis tarvitse maksaa sisäänpääsyä. Samaten linnan ulkopuolelta lähtee erilaisia vaellusreittejä. Niilläkin olisi kiva käydä erikseen kävelemässä. Maisemat tuolla ovat upea! Schloss Drachenburg seisoo Siebengebirge -vuoriston Drachenfels -vuoren rinteellä. Lisää Siebengebirgen luonnonpuistosta voit lukea tämän linkin takaa.
Pääsylippu Drachenburgin linnaan on mielestäni edullinen, 6€ aikuiselta. Alle 6-vuotiaat pääsevät linnaan ilmaiseksi. Me ostimme sinne perhelipun, joka maksoi 15€. Ei paha hinta lainkaan! Jos haluaa, voi linnaan tutustua myös ohjatulla kierroksella. Siihen pääsee 2,50€ lisämaksusta. Lisää linnasta, hinnoista, aukioloajoista jne voit lukea linnan kotisivuilta (englanniksi).
Upea linna on yhden miehen suuruudenhulluuden näyte, toki onnistunut sellainen.
Alunperin Drachenburgin linna on Paroni Stephan von Sarterin haave! Linnan rakennustyöt on aloitettu 1880-luvulla, mutta kuinkas ollakaan, paroni itse ei koskaan ehtinyt nauttia mahtipontisesta linnastaan. Aikojen saatossa linna on palvellut niin kesäpaikkana, hotellina kuin jopa natsien elittikouluna 1940-luvulla. Nykyään linna on NRW:n osalvaltion omistuksessa.
Schloss Drachenburg on ollut upeimmassa loistossaan vasta 6 vuotta (suurten saneerausten valmistuttua) ja ehkä vasta keräämässä mainetta. Luin heidän matkailulehdestään, että viime vuonna (2015) siellä tehtiin kävijäennätys, 700 000 vierailua. Sekin on kyllä aika paljon. Me vierailimme linnassa mahtavana +28 asteisena kuumana elokuisena lauantaipäivänä ja linnassa oli kyllä muitakin, mutta ei mitenkään liikaa. Elokuu on kuitenkin suosituin lomakuukausi, joten olimme luultavasti paikalla pahimpana turistiaikana. Ja arvostan sitä, että linnaan saa tutustua halutessaan omatoimisesti. Ja linnaa ympäröivä puisto on todella kaunis ja vehreä ja iso ja siellä saa vapaasti käyskennellä tai vaikkapa pitää piknikkiä. Linnan takaterasseilta ja puutarhasta avautuvat lisäksi upeat näköalat Reinin jokilaakson yli.
Drachenburgin linnaan pääsee joko omalla autolla tai junalla. Bonnin keskustasta matkaa on noin 12-15 km reitistä riippuen. Kölnistä matkaa Königswinteriin kertyy vajaat 40 km. Königswinterin juna-asemalta on toki linnalle jonkun verran kävelymatkaa, mutta ei mitenkään mahdottomasti. Itse kävelimme linnalta alas Königswinterin vanhaan kaupunkiin ja takaisin kolmen lapsen kanssa. Kannattaa toki huomioida, että rinne on todella jyrkkä ja nousu on noin 1,5 km pitkä. Ylös linnalle pääsee myös hauskalla rinnettä ylös kulkevalla junalla (Drachenfelsbahn). Autolla saapuvat voivat pysäköidä joko tuon Drachenfelsbahnin aseman lähelle (siitä pääsee myös kävellen linnalle, matka reilu 1 km) tai sitten ylemmäs (lähemmäs linnaa) maauimala Lemmerzbadin parkkipaikalle Oberweingartenwegin varrelle. Lisätietoja Drachenfelsbahnista kiinnostuneille löytyy täältä.
—
Drachenburgin linnavierailun ohella kannattaa ehdottomasti kiivetä myös hieman ylemmäksi vanhan Drachenfelsin linnan raunioille. Sieltä on huikeat näköalat Reinin jokilaaksoon! Lue lisää Königswinteristä ja Drachenfelsistä täältä.
Lue lisää Saksan linnoista muista postauksistani:
Vastaa