Kävelyllä metsässä

Sunnuntaiaamu valkeni harmaana, mutta sadetta ei suuremmin lupailtu. Ei siis mitään tekosyitä jättää ulkoilua väliin.

Pidän kävelemisestä. Erityisesti yksin. Kävellessä ajatus kulkee paremmin ja ”kirjoitan” mielessäni monet blogipostaukset kävelylenkillä. Ideoita putkahtelee mieleen ihan itsekseen.

Tämän päivän kävelylenkillä suuntasin pitkästä aikaa läheiseen metsikköön havainnoimaan metsäluontoa. Kunto ei ehkä nouse, mutta haahuilullakin on hyviä puolia. Ehdin huomaamaan monta kaunista yksityiskohtaa, joita reippaillessa ei ehdi nähdä.

Metsä oli sateiden jäljiltä raikas ja kostea. Harmaa taivas piti suurimman osan muista ihmisistä kotioloissa, joten sain kulkea melko rauhassa. Ei täällä nyt tietenkään ikinä ihan yksin saa metsässä olla, mutta nyt saattoi mennä viisikin minuuttia ilman vastaantulijoita. Tai ainakin kolme.

Kyykin ja poukkoilin sammalikossa ja tallensin kännykän kameraan yksityiskohtia, jotka mielestäni taltioimisen ansaitsivat. Kukkivat ketunleivät ja valkovuokot. Sinisenä hohtelevan kovakuoriaisen tutkimusmatkallaan sammalikossa. Valkovuokkoja ihailin myös viime viikonloppuna Kölnin puolella.

Tuonne pitäisi kyllä mennä ihan oikeankin kameran kanssa! Kännykälläni saa onneksi ihan kelvollisia lähikuvia ja kuvakulmillakin olen oppinut jo vähän kikkailemaan. Mutta paremmaksi voi aina kehittyä ja valokuvaus on sellainen asia, jota pitäisi ihan asiakseen alkaa opetella. Niiden muiden listalla olevien kiinnostavien asioiden lisäksi.