Kolme vuotta sitten jännitti todella paljon. Lensin kolmen pienen lapsen kanssa uuteen maahan, jonka kieltä en lainkaan osannut. Mies oli saanut loistavan työpaikan ja lentänyt muutamaa viikkoa aikaisemmin edeltä järjestelemään asioita. Vaihdoimme tutun ja turvallisen elämän omakotitalossa Suomessa kerrostaloelämään Kölnin kupeessa.
En koskaan ollut varsinaisesti kiinnostunut Saksasta maana tai pitänyt sitä mitenkään houkuttelevana matkakohteena. Koulussa olin lukenut ranskaa. Saksan kieltä pidin rumana ja maata tylsänä. Jos joku olisi kertonut, että tulen joskus asumaan Saksassa, en olisi uskonut. Mutta niin vain täällä nyt olen. Olen iloinen, että uskalsin muuttaa. Olen iloinen, etten antanut ennakkoluulojeni vaikuttaa liikaa. On ollut kasvattavaa huomata olleensa monessa asiassa väärässä. Näiden kolmen Saksassa vietetyn vuoden aikana olen oppinut pitämään Saksasta ja saksalaisista. Olen yllättynyt monta kertaa positiivisesti. Aina ei ole ollut helppoa, mutta niitäkään kokemuksia en vaihtaisi pois. Uskon, että Saksalla on vielä paljon annettavaa minulle. Ja minulla paljon opittavaa niin itsestäni kuin ympäröivästä maailmasta.
Tervetuloa seuraamaan lapsiperheen arkea ulkomailla, kurkistamaan elämääni. Blogissa tulen esittelemään lempipaikkojani niin arjesta kuin matkoilta. Toivottavasti viihdytte matkassa!
Vastaa