Lokakuun kuulumisia ja syksyisiä kuvia Kölnistä.
Ihana intiaanikesä saapui lokakuussa luoksemme. Otin kaiken irti lämmöstä auringonpaisteesta saatavasta ylimääräisestä energiasta ja kuljin tutkimassa Kölniä monesta suunnasta. Kävelin jo tutuksi tulleilla kulmilla. Tein tutkimusretkiä entuudestaan minulle tuntemattomille kaduille. Meillä kävi lokakuun aikana myös kahdesti vieraita Suomesta, joten itsellekin oli hyvä syy turisteilla Kölnissä. Kävimme esimerkiksi kurkkimassa miltä Köln näyttää yläilmoista eli kiipesimme Kölnin tuomiokirkon torniin. Useamman Kölnin visiitin lisäksi ehdin lokakuussa viettää yhden viikonlopun Frankfurtissa ja yhden päivän Düsseldorfissa.
Yksi Saksassa asumisen parhaita puolia on varhainen kevät kukkaloistoineen ja pitkälle jatkuva lämmin syksy mahtavan ruskan kera. Toki en kiellä, etteikö välillä ole vain pimeää, märkää, sateista ja koleaa. Mutta vastapainoksi on niitä päiviä, jolloin aurinko lämmittää kasvoja ja T-paidalla tarkenee ulkona vielä lokakuussa.
Otin itseäni niskasta kiinni ja pyöräilin Kölniin.
Lokakuussa toteutin myös pitkään mietinnässä olleen haaveen. Tai ehkä pitäisi sanoa, että tartuin pyörää sarvista ja polkaisin matkaan kohti Reinin rantaa, Kölnin keskustaa. Mistään huippusuorituksesta ei ollut kyse, sillä meiltä kotoa matkaa Reinin rantaan Kölnin keskustaan kertyy noin 13 km. Eli edes-takaiseen matkaan 26 km. Aikaa tähän meni kyllä yllättävän kauan. Nopeus tuolla reitillä ei päätä huimaa, sillä välillä pitää puikkelehtia autojen seassa, väistellä tietöitä ja pysähtyä lukuisiin liikennevaloihin. Pyöräteiden (jos niitä on!) kuntokaan ei aina vakuuta loistokkuudellaan, vaan halkeamia ja reikiä pitää muistaa tarkkailla. Välillä pyörätie on pienen polun levyinen, välillä sitä ei ole lainkaan.
Metsän keskeltä miljoonakaupungin humuun.
Parasta pyöräretkessäni Kölniin oli alku- ja loppupätkän metsän läpi kulkeva osuus. Se on jotenkin uskomatonta, että ensin ohitat laiduntavat hevoset ja keltaiset pellot, sitten polkaiset läpi vihreän metsikön, sivuutat useita Kölnin kaupunginosia kauppoineen ja liikenneruuhkineen ja sitten olet perillä, mahtavan isä Reinin rannalla. Silmiesi eteen avautuu Kölnin tunnusomaisin näky, historiallinen tuomiokirkko ja toisella puolella modernia kaupunkirakentamista. Ja sitten sama takaisin päin. Sieltä miljoonakaupungista siirryt polkaisu polkaisulta takaisin todellisuuteen. Vaikka ihan yhtä totta se kaikki näkemäsi oli.
Kotimatkalla pysähdyin vielä valokuvaamaan syksyistä metsämaisemaa. On se sitten kaunis ja monipuolinen. Koko Köln. Mutta etenkin syksyinen luonto.
Mitä sinun lokakuuhusi kuului?
Vastaa