Syyskuun alkupuolella ollut Finventuran Reini Liekeissä -ryhmämatka alkoi osaltani Trieristä. Toiset olivat lentäneet Suomesta edellisenä iltana ja tapasin seurueen Trierin Porta Negran luona varhain perjantaiaamuna. Päivä oli jo aamusta lämmin ja kaunis ja syyskuun alun helteet hellivät meitä.
Itse matkustin Trieriin junalla. Junamatka Kölnistä Trieriin kestää noin kolme tuntia ja maksaa normaalihinnalla noin 35€. Reittivaihtoehtoina on joko suoraan Eifelin läpi (tätä reittiä käytin itse ja noh – maisemat olivat peltoja, metsää ja metsää ja jotain pikkukyliä…) tai sitten Reiniä pitkin Koblenziin ja Koblenzissa vaihto Moselin rantoja pitkin Trieriin. Tätä vaihtoehtoa suosittelisin enemmän. Maisemat ovat huomattavasti kivemmat! Matkalla näkyy jokilaaksojen söpöjä kyliä ja viinirinteitä. Olen itse aiemmin junaillat sekä Reiniä pitkin että Moselillä, joten nyt sillä ei ollut niin väliä. Valitsin vaihdottoman vaihtoehdon, koska oli tärkeää olla ajoissa perillä. Kölnin ja Koblenzin välillä on nyt menossa rakennustöitä ja junat saattavat olla myöhässä tästä syystä. Junamatkailu Saksassa on kyllä yleisesti oikein suositeltavaa ja kätevä matkustusmuoto. Lisää junamatkailuvinkkejäni Saksassa voit lukea täältä.


Mutta palataas aiheeseen eli itse Trierin kaupunkiin ja ryhmämatkan ensimmäisiin tunteihin. Trier on Saksan vanhin kaupunki, yli 2000 vuotias! Rooman valtakunnan aikana Trier oli mahtava suurkaupunki ja yksi valtakunnan keskus. Silloin siellä asui noin 100 000 asukasta eli saman verran kuin tänäkin päivänä.
Trierin kaupunkikierros aloitettiin kaupungin portilta, Porta Nigralta. Portin vierestä löytyy myös kaupungin turisti-info. Porta Nigra on alkuperäinen, Rooman valtakunnan aikainen kaupunginportti. Alunperin portti on ollut valkoinen, mutta aikojen saatossa saanut pintaansa kemiallisen reaktion seurauksena tumman kerroksen. Siitä johtuu nykyinen nimi, Porta Nigra eli musta portti. Tästä Rooman aikaisesta kaupunginportista ei ole jäljellä kuin tämä yksi osuus ja sekin on säilynyt vain siksi, että se oli välillä kirkon käytössä. Rooman valtakunnan aikana ja sen jälkeen on ollut tapana purkaa käytössä tarpeettomat rakennukset ja käyttää ne uudestaan rakennusmateriaalina. Ihan ymmärrettävää, onhan helpompi käyttää jo olemassa olevia muokattuja kiviä kuin louhia ja kuljettaa uusia. Tästä syystä Rooman valtakunnan aikaisia rakennuksia ei ole kovin paljon jäljellä.


Trierissä meitä kierrätti paikallinen kaupungin opas, Suomesta noin 20 vuotta sitten Trieriin muuttanut Johanna. Trierissä on siis mahdollista saada kaupungin opastettu kierros suomeksi! Opastetut kävelykierrokset ovat kyllä hyviä, olen tykästynyt niihin etenkin viime aikoina. Olen huomannut miten paljon enemmän paikoista saa irti paikallisen oppaan kertomukset avulla. Lyhyessä ajassa saa hyvän katsauksen paikan historiaan ja tärkeimpiin nähtävyyksiin.
Opas kertoi syyskuun olevan Trierissä suosituin matkailukuukausi ja muita turisteja katukuvassa kyllä riitti. Ei kyllä riesaksi asti eli ei suotta kannata vältellä vuoden suosituinta turistikuukauttakaan. Kyllä sinne sekaan mahtuu!

Trieristä löytyy kaikkiaan yhdeksän unesco-kohdetta, joten unesco-kohteiden keräilijälle Trier on oiva valinta. Itse en näitä mitenkään erityisesti keräile, mutta onhan se aina mielenkiintoista ne käydä läpi, jos niitä matkan varrelle sattuu osumaan. Trierin turisti-infon sivulta löytyvät kaikki kaupungin unesco-kohteet täältä saksaksi ja täältä englanniksi. Meidän kierrokselle osui näistä neljä eli tuo edellä jo mainittu Porta Nigra ja kolme kirkkoa: Trierin Dom eli tuomiokirkko, Liebfrauenkirsche ja Konstantin-Basilika.


Olin kuullut paljon kehuja Trieristä ja odotin siellä vierailua kovasti. Täytyy kyllä sanoa, että kaupunki oli hieman pettymys. Olin jotenkin ajatellut, että Trieristä tulee yksi tämän matkan kohokohdista, mutta oikeastaan Trier jäikin reissun latteimmaksi kokemukseksi. En tiedä johtuiko se siitä, että odotukseni olivat kovat ja sitten se ei ollutkaan yhtään sen erikoisempi kuin muutkaan Moselin paikat. Onhan Trier toki iso kaupunki (100 000 asukasta), ja siellä varmasti olisi matkailutarjontaa vaikka kuinka. Pidän kuitenkin huomattavasti enemmän Moselin pikkuisista söpöistä kylistä, jotka saa paremmin haltuun ja joissa joki ja viinirinteet ovat koko ajan silmien edessä. Onneksi ryhmämatkan seuraava kohde olikin Bernkastel-Kues, oma ehdoton suosikkikyläni Moselilla!

*yhteystyössä: pieni, mutta suurenmoinen matkatoimisto Finventura Oy.
Lue lisää Moselin alueesta:
Ryhmämatkalla Saksan jokilaaksoissa
Vastaa