Ei haittaa vaikka et pitäisikään saksalaisesta viinistä. Tai viinistä ylipäätään. Vaellukselle Saksan Ahr-joen varrelle viinirinteiden ja kauniin luonnon keskelle kannattaa silti lähteä. Eikä haittaa, jos et olisi edes kokenut vaeltaja. Reitti on niin helppo ja enimmäksen asfaltoitu, että siellä pärjää vaikka lastenrattaiden kanssa. Ja jos et usko, että kannattaa, niin katso edes nämä kuvat! Huh miten kaunista sanon minä!
Lauantaiaamuna herätyksen hälyttäessä seitsemältä, pidin hetken aikaa itseäni hieman typeränä. Kuka nyt vapaaehtoisesti nousee lauantaiaamuna aikaisin! Kahvikupposen voimin polkaisin raitiovaunupysäkille repussa vesipullo ja kamera. Jo tutuksi käyneen Kölnin Deutz/Messen rautatieaseman kautta kävi matkani kohti päivän seikkailuja. Piristävän matkaseuran, Eau de Cologne -blogin Johannan noustua saman junan kyytiin, alkoi aikainen herätyskin tuntua toisarvoiselta. Vaihdoimme Remagenissa toiseen paikallisjunaan ja päätepysäkillä Dernaussa, pienessä Ahrin varren kylässä, olimme kymmenen jälkeen aamulla. Tarkoitus oli koukata Dagernovan viinimyymälän kautta punaviinivaellusreitille (rotweinwanderweg) kohti lopullista määränpäätä Ahrweileria.
Huhtikuun alku ei ole optimaalisin vuodenaika mitä tulee viinirinteiden ulkonäköön. Kasvukausi on vasta aluillaan ja viiniköynnöksissä oli vasta pienet silmut merkkinä heräämisestä talven jälkeen. Muu luonto sen sijaan oli jo keväisen kukkivaa ja hennon vihreää. Paikoin viinirinne oli keltaisten voikukkien peitossa. Päivän sää antoi parempaa kuin oli luvattu. Aamulla taivasta peittäneett pilvet kaikkosivat melkein kokonaan ja tarkenimme nauttia lounasta terassilla lyhythihaisilla. Ja viinirinteitä kivutessa tuli ihan kunnolla hikikin. Ja väitän tämän johtuvan enimmäkseen ilman lämpötilasta, joka oli reilusti 20 yläpuolella. Vaellusreitti itsessään ei ole kovin haastava, vaan sopii monen kuntoiselle.
Olin suunnitellut reittimme Dernausta Marienthalin ohi kohti Försterhofin ja Altenwegshofin viinitiloja, jotka sijaitsevat aivan reitin varrella. Tiloilta matkamme jatkuisi Ahrweileriin, josta pääsee junalla takaisin Kölniin. Reitin pituudeksi sain googlemapsilla noin 6 km eli ei paha. Koko punaviinivaellusreitin pituus on 35,5 km. Reitin varrella on selkeät opasteet ja jos vain muistaa mihin kylään on menossa, ei reitiltä voi eksyä.
Päivään sisältyi monta ihastelevaa huudahdusta, lukuisten valokuvien ottamista, virkistäviä juomataukoja ja mukavasti aikaa päivittää kuulumiset pitkästä aikaa! Saksalaisiin viineihin tuli tutustuttua kolmessa muodossa. Ensimmäisenä nautittiin Dagernovan punaista kuohuviiniä (Rot-Sekt), parsan kyytipoikana lounaalla valkoista Rieslingiä ja päivän päätti paluu punaiseen eli lasillinen paikallista, ahrilaista spätburgunderia.
Sanotaanko, että vaikka kunnon kohottamisen kannalta lyhyehkö, 6-7 km kävely ei ollut ehkä optimaalinen, niin mielialan nostamiseen päivä oli mitä mainioin. Harmillisesti pieni takaisku tuli kuitenkin reitin loppupuolella, kun Johanna loukkasi nilkkansa. Onneksi siitä selvittiin ilman sairaalakeikkaa, vaikka tahtia toki tämä vähän hidasti.
Ahrin jokilaakson vehreät, kumpuilevat maisemat ja raikas ilma teki tehtävänsä. Jäljelle jäi kaipuu paluusta noihin rauhoittaviin maisemiin. Seuraavalla kerralla voisi kävellä punaviinivaellusreittiä jonkun toisen pätkän. Valinnanvaraa onneksi on, vaikka en usko, että näihin samoihinkaan maisemiin ehtisi uusintakierroksella kyllästyä. Etenkin, kun vuodenajan vaihtelut tuovat luontoon aina omat värinsä.
Lisää vinkkejä Saksaan ja matkaideoita Lempipaikkojeni facebookissa / instagrammissa / twitterissä
Vastaa