Wupperin varrella

Tiedättekö mistä löytyy Saksan korkein rautatiesilta? Tai missä voi kulkea resiinan tyyppisellä hissillä joen yli? Kulkea metsässä pitkin kaunista joenrantaa? Jännittää tuolihississä? Leikkiä upean linnan pihalla? Syödä herkullista vohvelia? Kaikki tämä on mahdollista Solingenissa, Wupper -joen varrella.

Kaksi viikkoa sitten kevätloman lopulla matkasin lasten kanssa lähikaupunki Solingeniin tapaamaan ystäviä ja tutustumaan Wupperin rannalla kulkevaan luontoreittiin. Täytyy myöntää, ettei Solingen varmastikaan ole Saksaan matkaavien lomakohde numero yksi. Mutta yllättävän monipuolinen paikka se on ja etenkin Saksassa asuville tai Saksaa esimerkiksi autolla kiertäville se on harkitsemisen arvoinen päiväretkikohde.

Me menimme paikalle julkisilla eli junalla. Junamatka Kölnistä Solingenin päärautatieasemalle kestää vain noin 20 minuuttia! Päärautatieasemalta vaihdoimme paikallisjunaan kohti Wuppertalia ja jäimme pois Schabergin pysäkillä. Siitä pääsee suoraan metsään. Jos haluaa kävellä Solingenin linnalle (Schloss Burg) asti, kertyy matkaa noin 4,5 km. Ihan passeli matka lastenkin kanssa. (Toki me emme kävelleet enää takaisin junapysäkille, vaan otimme linnalta paikallisbussin Solingeniin.)

Ensimmäisenä kävelimme jyrkkää rinnettä alas Wupperin rantaan, Saksan korkeimman rautatiesilla alle. Siinä oli hyvä pitää ensimmäinen ruokatauko. Ilman eväitä ei tällaiselle reissulle kyllä voi lähteä lasten kanssa.

Remscheidin ja  ja Solingenin kaupungit toisiinsa yhdistävä, Saksan korkein rautatiesilta, Müngstener Brücke, on valmistunut vuonna 1897 ja edelleen käytössä. Se ylittää Wupperin jokilaakson huimassa 107 metrin korkeudessa. Sillan alle puistoon (Müngstener Brückenpark, osoite Müngstener Brückenweg 71, 42659 Solingen) pääsee myös autolla tai bussilla. Oikein kiva päiväretkikohde. Siitä voi valita eripituisia ja -tasoisia kävelyreittejä Wupper -joen rantaa pitkin. Me ylitimme ensin joen hauskalla käsikäyttöisellä resiinaa muistuttavalla hissillä. Saksaksi sen nimi on Schwebefähre, en tiedä mikä se olisi suomeksi. Se on eräänlainen köysiä pitkin liikkuva (roikkuva) silta, gondoli tai joku sellainen. Lisätietoja löytyy täältä.

Kävelimme Solingenin linnaa kohti rauhallista tahtia jokea ihaillen. Välillä pysähdyimme leikkimään pienten vesiputousten luokse tai jokirantaan kiviä keräilemään. Linnan alle päästessämme totesimme tietä pitkin kiipeämisen sijaan lepuuttavamme mieluummin jalkojamme kahden hengen tuolihisseissä.

Nämä tuolihissit ovat peräisin vuodelta 1952 ja olivat ensimmäiset Nordrhein-Westfalenissa henkilökuljetukseen avatut tuolihissit. Meno-paluu tuolilla linnalle maksaa aikuiselta 4€ ja lapsilta 3€. Ajo-ohjeet ja lisätietoja löydät täältä. Kallista hupia nuo hissit eivät olleet, mutta melko jännittävät. Ihan täysin en pystynyt rentoutumaan, kun ajattelin miten helppo lasten olisi niistä tipahtaa. Kuten alla olevasta paluumatkalla napatusta kuvasta näkee, juuri mitään turvalaitteita niissä ei ole! Ja, koska yksi aikuinen voi ottaa viereensä vain yhden lapsen, tulivat meillä isommat lapset keskenään hississä. Ehkä ihan hyvä, että tulivat selkäni takana. Ei tarvinnut nähdä mitä touhuavat.

1100-luvulla rakennettu linna, Schloss Burg an der Wupper, on yksistäänkin jo käymisen arvoinen kohde. Linna on upea ja sen alueelta löytyy erilaisia kahviloita, myymälöitä ja ravintoloita. Linnassa on museo ja siellä voi kierrellä omaan tahtiinsa. Olemme pari vuotta sitten käyneet siellä lasten kanssa ja voin suositella paikkaa pienillekin lapsille. Kiersimme linnan läpi reilussa tunnissa ja siellä on vaikka mitä nähtävää. Ajo-ohjeet ja lisätietoja linnasta löydät täältä. Linnalla järjestetään myös kaikenlaisia tapahtumia teatterista ja konserteista erilaisiin keski-aikatapahtumiin. Ennen linnavierailua kannattaa kyllä tarkistaa tapahtuma-aikataulut, koska suosituimpian tapahtumien aikana siellä on todella paljon kävijöitä ja sekaan voi olla vaikea mahtua.

Tällä kertaa emme menneet linnaan sisällä, söimme vain herkulliset vohvelit linnan pihamaalla. Sen jälkeen lapset halusivat päästä leikkimään hienoon, hetki sitten avattuun kiipeilypuistoon.

Vaikka hyvällä säällä ja vielä paremmalla seuralla oli vaikutusta päivämme onnistumiseen, voin silti rehellisesti suositella muillekin. Ja ihan  varmasti tulemme itsekin käymään jokivarren luontoreiteillä uudestaan. Seuraavalla kerralla voisikin kiertää jokea toista rantaa pitkin 🙂 Aivan mahtava päiväretkikohde kaiken kaikkiaan.