”Äiti mä haluan tuon nusselin!” sanoi kuopukseni minulle tässä yksi päivä kotimatkalla päiväkodista. Hän pysäytti pyöränsä kuralätäkön kohdalle. Katsoin maahan ja näin siellä saksanpähkinän.
”Joo, ota vaan se pähkinä. Niin, se on Nuss saksaksi.”
”Äiti mä haluan syödä sen kotona.”
”Se on kyllä aika kurainen. Voi olla, ettei sitä voi syödä.”
Kotona kuopukseni vaati, että avaan hänelle sen saksanpähkinän. Taas varoittelin, että voi olla pilaantunut tai ainakin kovin hiekkainen. Mutta halkaisin sen silti veitsen avulla. Ja voi mikä yllätys sisältä paljastuikaan!
Kuopus maistoi tyytyväisenä toisen puolikkaan sydäntä ja totesi sen hyväksi.
”Äiti mä olin oikeasssa. Se on tosi hyvää.”
Niinpä.
Pitäisi useammin uskaltaa katsoa tarkemmin ennen kuin tuomitsee. Pätee muihinkin asioihin kuin pähkinöihin.
Mukavaa perjantai-iltaa kaikille!
Vastaa