Ihania naisia oli tässä blogitapaamisessa mukana täysi kymppi!
Ja minulla jo valmiiksi haikea olo. Tämä oli minulle neljäs ulkosuomalaisten bloggaajien treffiviikonloppu ja erittäin todennäköisesti viimeinen. Ainakin tällä erää. Nämä meidän tapaamiset ovat olleet antoisia ja hauskoja. Olen tutustunut moniin kasvoihin blogien takana. Moniin upeisiin naisiin. Joukkoomme mahtuu niin kirjailijaa kuin tohtoria, monilla aloilla menestyneitä naisia. Kaikenlaisia. Ihanaisia. Osan näin nyt ensimmäistä kertaa, osan tapasin toisen kerran. Osaa näen muutenkin, koska asumme lähellä toisiamme.
Viherjuuria -blogin Heidi, London and Beyondin Leena, H niin kuin Hausfraun Jenni, Ajatuksia Saksasta -blogin Oili, Hin und zurück -blogin Heini, Viisi kymppiä lasissa -blogin Aino, Oh wie nordisch -blogin Eeva, Hollanninhippiäisen Liisa ja Suomalainen im Ällgau -blogin Kati. Olette ihania! Kaikki. Ihania. Sanoinko sen jo.
Kiitos ja kippis!
Eikä tapaamispaikassammekaan Frankfurt am Mainissa mitään vikaa ollut.
Päin vastoin. Pienistä ennakkoasenteistani huolimatta tunsin viehätystä kaupunkia kohtaan. Pilvenpiirtäjien ja vanhojen talojen sekoitus on mielenkiintoinen. Yhdistelmä vanhaa ja uutta sulassa sovussa. On bisneskatuja ja on bisneskatuja. Ensinäkymät kaupungista osuivat juuri punaisten lyhtyjen alueelle ja taisimme parkkipaikkaa etsiessä ajaa seksikadun läpi jopa kolmesti. Mainittakoon, että ihan oikeasti vahingossa. Hotellimme sijaitsi aivan niillä nurkilla. Tarkoituksella kävimme myöhemmin kyllä kadulla räpsimässä pari valokuvaa. Ihan vaan mielenkiinnosta. Tämä on asia, joka minua Saksassa aina hieman hämmentää.
Viini virtasi ja Kaija Kookin soi.
Lauantai sujui juomisen ja syömisen merkeissä. Tuli juotua muutama lasillinen viiniä ja maistettua Frankfurtin erikoisuutta, omenaviiniäkin. Lounasravintolamme, Katin vinkkaama Wagner oli napakymppi ja ruoka oli tuhtia ja maittavaa.
Lue tarkemmin lounasravintolastamme ja frankfurtilaisesta ruokakulttuurista täältä: Syö, juo Frankfurt.
Sunnuntaina taas nautimme Frankfurtin kaupungin sponssaamasta maisemaristeilystä Primus Linie -jokiristeilijän kyydissä. Kiitokset Jennille tämän asian hoitamisesta. Risteily oli juuri parasta ohjelmaa sateiselle ja kolealle sunnuntaille. Mikäs siinä lämpimissä ja avarissa sisätiloissa istuessa ja hyvästä seurasta ja kaupunkinäkymistä nauttiessa.
Harmi, etten voi tähän lopuksi sanoa, että ensi kertaan leidit!
Aiemmat treffimme:
Vastaa