Ah, mikä tuoksu. Neulaset, sammal, vehreät mättäät ja korvia hivelevä lintujen laulu. Minä <3 metsä. Täällä tunnen olevani kotona.
Olen maalta kotoisin. Olen lapsena viettänyt paljon aikaa ulkona ja metsässä retkillä, marjastamassa, sienestämässä, hiihtämässä tai ihan vaan leikkimässä. En kuitenkaan ole mikään eräjorma tai muutenkaan ekstreme-luontomatkailija tai edes intohimoinen luontoharrastaja. Silti metsässä kävely ja ajan viettäminen on sydäntä lähellä. Metsä on minulle tärkeä paikka rauhoittumiseen. Kunnioitan luontoa ja yritän elää mahdollisimman ekologisesti.
Onnekseni myös täällä Saksassa on mahdollisuus viettää aikaa metsässä ja nauttia luonnosta. Joskus tuntuu, että jopa helpommin kuin Suomessa.
Saksassa metsää arvostetaan ja niitä jätetään joka paikkaan. Suomessa metsiä pidetään liian itsestäänselvyyksinä eikä niitä samanlailla jätetä kaupunkeihin. Me asumme ihan miljoonakaupunki Kölnin rajalla, noin 100 000 asukkaan kaupungissa. Siitä huolimatta kotimme vieressä on useampia metsiä (suojelualueita), joihin pääsee käytännössä heti kotiovelta tai korkeintaan muutaman kilometrin matkan päästä.
Kirjoitin joku aika sitten erilaisista leikkipuistoista, joissa tykkäämme käydä.
Mutta vielä enemmän lapset tykkäävät leikkiä metsässä. Metsästä löytyy loputtomasti erilaisia leikkipaikkoja, kiipeilymahdollisuuksia, aarteita ja vaikka mitä.
Usein ulkoilemme metsissä myös ystävien kanssa, jolloin siellä on vielä hauskempaa! Ja minä äitinä pidän siitä, että saan itsekin enemmän liikuntaa metsässä kävelemällä kuin puiston reunassa istua kököttämällä. Hyvällä säällä voimme viettää metsässä jopa koko päivän. Riittävästi vaan evästä mukaan.
Metsäretket koko perheen kesken ovat lapsuusmuistojeni aatelia.
Haluan tuoda omille lapsilleni samat mahdollisuudet ja luontokokemukset kuin mitä itse olen saanut. Marjastusta nyt täällä Saksassa ei voi kovin helposti harrastaa, mutta suomilomien aikana käymme mahdollisuuksien mukaan mustikassa ja vadelmassa. Metsässä on mahdollisuuksia myös nähdä erilaisia eläimiä. Me olemme onnistuneet täällä näkemään esimerkiksi peuroja, oravia, erilaisia pikkulintuja, sammakoita ja nuijapäitä, hiiriä, haikaroita ja haukkoja. Metsien vaihtelevassa maastossa oppii myös erilaista kehonhallintaa ja liikkumista muuallakin kuin tasaisella asfaltilla.
Välillä ajamme pyörillä melko kauaskin kotoa metsäretkille. Lapsemme ovat hyviä pyöräilijöitä ja jo neljävuotiaana jaksaneet tehdä jopa 12 km pyörälenkkejä! Tekee hyvää niin ruumiille kuin pääkopallekin. Vauhdin huuma ja tuulenvire kasvoilla saavat väriä poskiin. Ja hiljalleen vihreämmäksi muuttuva luonto piristää mieltä. Mars matkaan!
Vastaa