Blogimaailmassa on nyt menossa haaste, jossa pyydetään kirjoittamaan onnellisuudesta ja siitä, mikä tekee (arjessa) onnelliseksi. En itse ole saanut haastetta, mutta nappaan sen omin lupineni Petralta, jonka blogista Ulkosuomalaisen äidin merkintöjä tämän haasteen bongasin 😀 On muutenkin aivan mahtava blogi, suosittelen tutustumaan, jos ette vielä ole!

Haaste arkisen onnen pohtimisesta sopii minulle. Sillä sitä minun elämäni juuri on. Onnellista arkea. En kaipaa mitään ihmeellisiä huippuelämyksiä. Olen tyytyväinen tavalliseen arkeen. Se on perusonnellisuuden pohja, sille rakentuu onnellinen elämä.

Olen onnellinen, koska minulla on perheeni, jonka kanssa jakaa tämä arki. Lapset ja mieheni ovat tärkeintä elämässäni. En voisi olla onnellinen, jos perheeni, erityisesti lapseni eivät olisi onnellisia. Onni on minulle siis pitkälti sama kuin koko perheeni onnellisuus. Olen onnellinen, että lapsillani on asiat hyvin. Olen onnellinen, että heillä on ystäviä.

Omassa arjessani olen onnellinen siitä, että minulla on aikaa pysähtyä ajattelemaan. Minulla on aikaa huomata kauniita pieniä yksityiskohtia. Olen onnellinen, että olen elämässäni saanut asua useilla paikkakunnilla ja useissa eri maissa. Olen onnellinen, että olen saanut elämääni lukuisia mahtavia ihmisiä ja ystäviä, jotka myös pysyvät menossa mukana välimatkasta huolimatta.

Olen onnellinen uusista haasteista. Olen onnellinen Suomi-kouluyhteisöstämme. Olen onnellinen myös tästä blogista, jonka kirjoittamisen uskalsin aloittaa ja joka on nyt jo tuonut paljon uutta elämääni.

Ja viimeisinpänä, vaan ei suinkaan vähäisimpänä, olen onnellinen siitä, että huomenna rakas siskoni tulee luoksemme vierailulle. Ulkosuomalaisen onni on saada kaukaisia vieraita.

Lopuksi haluan lähettää tämän onnellisuus-haasteen eteenpäin. Haastan ulkosuomalaisuudesta kirjoittavat blogikollegani Saksasta: Oilin Ajatuksia Saksasta ja Päivin Puolivälissä Lisäksi lähetän haasteen sisustusblogia Valkoisen vuoren rinteillä kirjoittavalle ystävälleni Katjalle Suomeen.
Vastaa