Paluumuuttomietteitä

Tehtävälistoja, irtisanomisia, puhelinsoittoja, sähköposteja, virastokäyntejä.

Uusien sopimusten tekemistä.

Pakkaamista, lahjoittamista, kierrättämistä.

Menneen läpikäymistä, tulevan suunnittelemista.

Siivoamista, puunaamista. Niin kodin kuin pääkopankin. Miksi nämäkin on pitänyt säilyttää. Tarvitseeko näitä enää. Missä ovat kaikki tärkeät paperit. Oi mitä muistoja!

Läksiäislahjat, läksiäiset. Hyvästien jättämiset.

Viimeiset käynnit lääkärissä, hammaslääkärissä, harrastuksissa, koulussa. Viimeiset keskustelut opettajien kanssa.

Uusien koulupaikkojen järjestäminen ja yhteydenotot tuleviin opettajiin.

Viimeisten lastensynttäreiden järjestäminen. Suomi-koulun juhlien ja joulumyyjäisten valmistelua.

Yökyläilyt lasten tärkeimpien kavereiden kanssa. Vakuuttelut, ettei yhteys katkea. Ilo hyvistä ystävistä, haikeus muutosta.

Positiivinen, kutkuttava odotus uusista mahdollisuuksista.

Paluumuuttoprosessi vaatii yllättävän paljon henkistä kapasiteettia ja se näkyy myös totaalisena väsymyksenä. Unta riittäisi tuntitolkulla ja unet ovat levottomia. Olen unissani suorittanut vaikeita tenttejä, jättänyt hyvästejä ystäville, puolustautunut varkaita vastaan ja ties mitä!

Näin jopa ensimmäisen uneni saksaksi.

Taitaa olla pientä paluumuuttostressiä havaittavissa.

 

Lue myös:

Pitäisikö palata Suomeen?

Palata vai pysyä?

Päätös on tehty.


Posted

in

by

Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *