Arkisten aakkosten kirjain i vie muistoissa Saksan alkuvuosille asti. Kuopus aloitti 2-vuotiaana kerhossa, joka oli kahdesti viikossa. Häntä kovin ujostutti jäädä kerhoon yksin, koska ei osaanut saksaa vielä kovin hyvin. Niinpä olin usein hänen mukanaan siellä. Tulipahan samalla tutustuttua muihin äiteihin ja kerhon ohjaajaan. Ja joka tapauksessa kerhossa oli oltava joka kerta jonkun vanhemmista ohjaajan apuna, sillä lapsia oli noin 10. Ei kymmentä kaksivuotiasta oikein yksi aikuinen paimenna.
Ennen joulumyyjäisiä meillä oli tapana tehdä käsitöitä myyjäisiin kerhon aikana. Yhden kerran käsityöpiirin vetäjä kasasi pöydälle mustaa, harmaata ja ruskeaa huovutusvillaa ja sanoi, että tänään tehdään ”iigel”. Minulla vilisi päässä kuvia mahdollisista eläimistä ja ainoa, joka tuli mieleen oli kotka. Olin nähnyt alakerran esittelyhyllyssä upeita huovutettuja joutsenia ja ajattelin, että miksipä ei kotkiakin voisi myyntiin tehdä. Ilmeeni taisi olla kuitenkin hieman epäileväinen tai epäuskoinen, sillä vetäjä alkoi kyselemään olinko varmasti ymmärtänyt tehtävänannon. Minulle yritettiin kuvailla tätä pientä eläintä, joka olisi tarkoitus tehdä. Lopulta minulla välähti. Siilihän se!
I niin kuin Igel.
Kyllä muitakin nauratti, kun selitin, että olin luullut iigeliä ensin kotkaksi, koska se on englanniksi eagle. Kotkahan on muuten Adler saksaksi.
Valitettavasti kuvia ei tullut otettua valmiista huovutetuista siileistä, mutta vannon, että ne olivat tosi suloisia. Sen sijaan artikkelikuvana saa tänään toimia lähestyvän joulun kunniaksi samaisessa kerhossa myyjäisiin huovuttamani joulupukki (Weihnachtsmann). Kaikenlaista muutakin tuli kerho- ja päiväkotivuosien aikana huovutettua.
Arjen aakkoset -postaussarjassa esittelen teille vuorollaan yhden saksalaiseen arkeen tai elämäämme täällä liittyvän saksan sanan.
Sarjan aiemmat osat:
Vastaa