Satunnaisia havaintoja Suomesta ekan viikon ajalta

Kaikenlaista on päässä liikkunut ensimmäisen viikon aikana. Osa ajatuksista on varmasti kaukana järkevästä, mutta haluan silti koota niitä ylös tähän tuoreeltaan.

Mikä ihmetytti ja kummastutti Suomessa viiden Saksassa asutun vuoden jäljiltä?

Teiden leveys ja hyvä valaistus eli katulamppujen määrä oli ensimmäisiä havaintoja, jotka teimme satamasta kohti kotia ajaessamme. Ja liikenteen rauhallisuus ja autojen vähäinen määrä, vaikka kello oli 17 maanantaina. Rekisterikilvetkin näyttivät oudoilta.

Kotona hämmästyin sitä miten alhaalla wc-pönttö on.

Onpas hiljaista.

Onpas pimeää! Päivä on todella lyhyt. Ja jos aurinko edes paistaa, niin sehän paistaa vain matalalta.

Miten liukkaalla käveltiinkään? Ärsyttävää sohjoa, mökkylää, jäätä. Aurinkokin paistaa silmiin. Nyt kyllä ymmärrän miksei vastaantulijoita tervehditä. Kaikki keskittymiskyky menee pystyssä pysymiseen.

Onpas paljon talvipyöräilijöitä! Mutta miksei kellään ole pyöräilykypärää. En uskaltaisi ajaa jäisellä tiellä ilman kypärää. Ja miksi pyörällä ajetaan väärään suuntaan.

Ovatpas jalankulkijoiden vihreät valot pitkät. Ja oho, melkein jokainen auto pysähtyy suojatien eteen valottomassa risteyksessä koulun lähellä. Edistystä on tapahtunut!

Koulun ovet ovat lukossa!

Onpas raskasta kolata lunta.

Männyt ovat suoria. Ihan kuin asuisin metsässä. Miten tämä ennen tuntui enemmän kaupungilta.

Rakennukset ovat värittömiä ja likaisia, vanhan näköisiä.

Onpas kaupoissa mahtavat valikoimat kenkiä! Ja kunnollisia talvivarusteita. Miten paljon erilaisia liukureita ja mäenlaskuvermeitä onkaan keksitty.

Jälkiuunipalat maistuvat taivaallisilta, mutta toisen palan kohdalla alkaa leukoihin sattua.

Missä voi kierrättää? Ahdistaa laittaa kaikki roskat samaan pussiin sekajätteeseen. Onpa kierrättäminen tehty vaikeaksi. Saksassa saimme kierrätettyä kaiken joko oman taloyhtiön roskakatoksessa tai kadun toisella puolelle keräysastioihin. Viiden hengen taloudessamme kertyi sekajätettä vain yksi pikkuruinen pussi viikossa. Lue täältä lisää Saksan kierrätyssysteemistä: 7 kuvaa arjestani Saksassa.

Suomessa kierrätys on tehty paljon vaikeammaksi. Löysin sentään pahville, kartongille, metallille ja muoville keräysastiat, mutta ne ovat kilometrin päässä kotoa. Ärsyttävää! Vain lasin ja paperin voi viedä suht lähelle kotia. Saksassa kotikaupungissamme biojätteen, paperin, pahvin, muovin ja metallin kierrätysmahdollisuudet löytyivät myös OMAKOTITALOJEN omista pihoista ja lisäksi kierrätysastioiden tyhjennys oli ilmaista. Vain sekajäte maksoi. Kierrätysastioiden sisältöä vahdittiin ja väärin täytetty roska-astia saatettiin jättää tyhjentämättä. Näin siis ei voinut dumpata laiskana sekajätettä ilmaiseksi kierrätysastioihin.

Kodin siivoaminen sen sijaan on Suomessa monta kertaa helpompaa. Eihän täällä kerry mitään siivottavaa! Saksassa viikossa kertyi järjetön pölykerros joka paikkaan. Tuuletus eli ilmanvaihtoylipäätään hoitui ikkunat avaamalla, niin liikenteen nostama pöly, saasteet ja siitepöly löysi tiensä sisätiloihin ennätystahtia. Nyt olemme asuneet Suomessa viikon ja pölyä ei ole yhtään.

Hämähäkkejäkään ei Suomessa sisälle ilmesty. Saksassa oli aina pidemmän poissaolon jäljiltä joka huoneessa useita hämähäkkejä verkkojaan vahtimassa.

Viimeiseksi hauska havainto, jonka teki perheen kuopus. Olimme kirpputorilla, jossa pysähdyin tutkimaan lupaavaa myyntiartikkelia.

”Mitkä nämä ovat?” kysyi kuopus tuotteesta.

”Nämä ovat sukset. Tällaisilla sinunkin pitäisi koulussa hiihtää.”  selitin.

Tervetuloa Suomeen ulkosuomalainen lapsi!

Lue myös: Tuoreita tunnelmia parin päivän Suomessa asumisen jälkeen.


Posted

in

,

by

Comments

19 vastausta artikkeliin “Satunnaisia havaintoja Suomesta ekan viikon ajalta”

  1. Hanneli/ duunireissaaja avatar

    Näitä on tosi hyvä kirjata ylös. Hetken kuluttua ei enää muista, mikä kaikki alussa hämmästyttikään. Ja näitä on hauska lukea!

    1. Jonna / Lempipaikkojani avatar

      Arvaa harmittaako ja paljon, etten älynnyt aloittaa bloginkirjoittamista silloin Saksaan muuttaessa. Aloitin vasta 3 vuoden asumisen jälkeen, joten kaikki oli jo ”tuttua”.

  2. Pirjo avatar
    Pirjo

    Hei. Auttaako kierrätysahdistukseen se, että ainakin Pirkanmaalla sekajäte poltetaan laitoksessa ja siitä tulee hyötylämpöä tms. Eli roskat ei enää päädy kaatopaikalle. 🙂

    1. Jonna / Lempipaikkojani avatar

      Ei oikeastaan, sillä kyllä ne (paljon pienemmät) sekajätteet Saksassakin poltettiin. Etusijassa pitää materiaalit kierrättää ja vain kierrätykseen kelpaamaton poltetaan. Ja jos js kun biojäte menee sekajätteeseen, haittaa se varmasti myös polttoprosessia. Mutta eipä tuo kilometrin matka lähimmälle muovin- ja metallinkeräyspaikalle niin kamala ole, joko kauppareissun yhteydessä heittää keräykseen tai hyvää arkiliikuntaa kävellen vieminen.

      1. Pirjo avatar
        Pirjo

        No höh. Siis ettei auttanut.?Tietysti lähtökohta vaikuttaa. Itsellä tuo polttaminen auttoi kun sitä ennen kaikki sekäjäte meni kaatopaikalle. Meille se oli siis edistystä.? Muovin kierrätystä odottelen kovasti. On nyt kokeilussa isommilla paikkakunnilla. Sekajätteeseen meillä menee vain mitä muualle ei saa eli lähinnä tuo muovi. Sen verran maalla ollaan että lähes joka omakotitalon pihassa on komposti. Parempaan suuntaan mielestäni täällä ollaan menossa mutta tietysti saksan malliin on vielä matkaa. Ja valitettavasti asenteet on välillä kovassa. Itselläkin löytyy tuttavia joiden mielestä koko kierrätys on humpuukia. ?

        1. Jonna / Lempipaikkojani avatar

          Huomasin, etten riittävästi korostanut kuinka Saksassa kotikaupungissamme biojätteen, paperin, pahvin, muovin ja metallin kierrätysmahdollisuudet löytyivät myös OMAKOTITALOJEN omista pihoista ja lisäksi kierrätysastioiden tyhjennys oli ilmaista. Vain sekajäte maksoi. Kierrätysastioiden sisältöä vahdittiin ja väärin täytetty roska-astia saatettiin jättää tyhjentämättä. Näin siis ei voinut dumpata laiskana sekajätettä ilmaiseksi kierrätysastioihin. Kiva kuulla, että teillä päin löytyy hyvin omia komposteja. Kaupungissa se on vähän hankalampaa, tai ainakaan ruuantähteitä ei voi laittaa mihinkään avokompostiin. P

          1. Pirjo avatar
            Pirjo

            Hyvä tarkennus. Itse olin tästä tietoinen. Alkuperäinen tarkoitukseni oli vain ”lohduttaa” ajatuksella, että kierrätysasiat ovat kuitenkin edenneet edes hiukan täällä viidessä vuodessa.

  3. Noona avatar
    Noona

    Voi vitsi että kuulostaa tutulta! Asuin hieman kauemmin Sveitsissä (18v) ja paluumuutin kolmen lapsen kanssa pari päivää sitten, lapset eivät ole koskaan Suomessa asuneet, vaikka tokihan täällä on lomailtu…

    1. Jonna / Lempipaikkojani avatar

      Hauska kuulla, että samoja mietteitä pyörii toisenkin paluumuuttajan päässä! Teillä onkin vielä isompi muutos lapsille. Miten on sujunut? Minkä ikäisiä lapsia sinulla on menivätkö Suomessa kouluun? Meillä nuorin oli vain 1-vuotias Saksaan muuttaessa, joten hän ei muista Suomessa asumista ollenkaan. Ja nyt vaikuttaa, että paluumuutto ottaa aika koville hänelle, vaikka etukäteen ei asiaa valitettlutkaan. Nyt itketään iltaisin tyhmää taloa ja tyhmää suomea ja haluitaan Saksaan kotiin takaisin.

  4. MatkaMartta avatar

    Tutulta kuulostaa, esim. pimeys, lumityöt, liukkaus ja päivän lyhyys ja kierrättäminenkin tavallaan. Tosin siis Turkissa kierrätetään paljon vähemmän kuin täällä, että sikäli tilanne oli minulle päinvastainen. Täällä maalla se ei kuitenkaan ole kovin helppoa, muoviroskien lähin jättöpaikka on 45 kilometrin päässä, lehdet sentään saa viedä 3 kilometrin päähän ja pahvien ja metallien paikka on 10 kilometrin päässä. Iloa ja tsemppiä asettumiseen!

    1. Jonna / Lempipaikkojani avatar

      Maalla sen ymmärtääkin, että kierrätyspisteisiin on pitkät matkat. Asukkaita on niin vähän ja harvakseltaan, ettei olisi edes ekologista järjestää kierrätyspisteitä jokaisen lähelle. Mutta kylä tuo 45 km aika lailla motivaatiota kysyy, jos edes kannattaa noin kauaksi muoveja toimittaa. Ainakaan mitään järkeä ei pelkästään niiden takia ole sinne ajella. Me asumme kuitenkin yli 40 000 asukkaan kaupungissa, joten odotukseni kierrätyksen helppoudesta ovat toisenlaiset. Mites sinulla on paluumuutto (taitaa olla väliaikainen?) on sujunut? Onko tullut isompia kriisejä?

  5. Suvi avatar
    Suvi

    Jotenkin outoa, että viidessä vuodessa unohtaa kaiken, mitä Suomessa on. Etkö koskaan muka edes käynyt Suomessa tuona aikana? Kuulostaa jotenkin taas niin bloggaajan brassailulta, että ”ollaan tässä asuttu ulkomailla ja voi teitä Suomen reppanoita.” Unohditko suomen kielenkin ainakin osittain??

    1. Jonna / Lempipaikkojani avatar

      En tietenkään ole unohtanut kaikkea mitä Suomessa on, enkä niin missään ole sanonutkaan. Tämä postaus on tehty hieman huumorimielessä kuvailemaan niitä ihmetyksen aiheita, jotka mieleen tulivat paluumuuton jälkeen. Kun arkea elää toisaalla, tottuu siellä esiintyviin asioihin, tapoihin, makuihin ja käytäntöihin ja pitkän tauon jälkeen Suomen tavat tuntuvat erilaisilta. Kun esimerkiksi kuuteen kuukauteen ei ole tarvinnut punnita itse hedelmiään kaupassa, voi aluksi olla vaikea muistaa niin taas tehdä. Jo lyhyenkin poissaolon jälkeen esimerkiksi äänimaailma tuntuu hetken aikaa oudolta ennen kuin siihen taas tottuu. Olemme käyneet Suomessa Saksassa asumisen aikanakin noin kahdesti vuodessa. Suomi on koko ajan ollut meille niin kotimaana kuin kielenäkin tärkeä ja jos luet blogiani enemmän löydät paljon juttuja esimerkiksi suomen kielen säilyttämisen eteen tehdyistä asioista. Missään nimessä tarkoituksenani ei ole ollut brassailla ulkomaan kokemuksella. Välillä kyllä tuntuu, että jo pelkkä asian mainitseminen tuntuu joistakin leuhkimiselta.

  6. sarsa/ pohjoistuuli puhaltaa avatar

    Mietteitäsi arkeen asettumisesta on mielenkiintoista lukea. Vähän odotinkin sun ekoja Suomi-fiiliksiä. Toivottavasti lapsillakin arki asettuu uomiinsa ja Suomikin alkaa tuntua kodilta.

    1. Jonna / Lempipaikkojani avatar

      Kiva, että näitä on odotettu 😀 Kyllä se tästä. Isoimmat surut on nyt olleet kuopuksella, joka on iltaisin kovastikin itkeskellyt saksalaisia ystäviään, tuttua kotia siellä ja Saksan koulua. Onneksi nyt tuli eka synttärikutsu ja kavereitakin on jo koulusta löytynyt. Kaksi isompaa lastrakin toki ikävöi Saksaan ja kavereita siellä, mutta he pystyvät helpommin itse pitämään yhteyttä netin välityksellä vanhoihin ystäviin.

  7. Terhi/Fammo matkalla avatar

    Pimeätä on ja sohjoa on, nämä ovat asioita jotka täytyy vain kestää ja meilläpäin ei ole kyllä katuvalaistuksessakaan hurraamista koska kaupunki säästää ja sammuttaa valot kymmeneltä. Tuo puhtaana pysyminen oli outoa, ehkä hyvinkin totta, meillä tosin riittää noita koirankarvoja.

    1. Jonna / Lempipaikkojani avatar

      Meidän kaupungissakin voisi mun mielestä vähän säästää katuvaloissa. Katulappuja on todella tiheästi ja molemmin puolin tietä, niin kyllä kai niistä osan voisi yön ajaksi sammuttaa. Meillä ei ole lemmikkejä, mutta uskon kyllä, että niistä irtoo pölyä ja karvaa siivottavaksi asti. Saksassa tosissaan pölyt olisi pitänyt pyyhkiä pinnoilta joka toinen päivä, jos ei olisi halunnut pölyä katsella. Nyt olen testannut pölynpyyhkimättömyyttä jo pitkälle toista viikkoa, eikä sitä vieläkään ole! Toki nyt on talvi eikä meidän talon vierestä mene isoa autotietä. Asumme silti keskellä kaupunkia, emme missään korvessa.

  8. Sisko avatar

    Tervetuloa takaisin Suomeen! 🙂
    Hyviä havaintoja olet kerennyt jo tekemään. Eipä noita kaikkia tule itse edes ajateltua samalla tavalla.

    Nyt vaan koko perhe suksille ja hiihtämään! 🙂

    1. Jonna / Lempipaikkojani avatar

      Hih, on kyllä hauskaa katsella hetken aikaa kotimaata vähän kuin turistin silmin 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *