Kaikenlaista on päässä liikkunut ensimmäisen viikon aikana. Osa ajatuksista on varmasti kaukana järkevästä, mutta haluan silti koota niitä ylös tähän tuoreeltaan.
Mikä ihmetytti ja kummastutti Suomessa viiden Saksassa asutun vuoden jäljiltä?
Teiden leveys ja hyvä valaistus eli katulamppujen määrä oli ensimmäisiä havaintoja, jotka teimme satamasta kohti kotia ajaessamme. Ja liikenteen rauhallisuus ja autojen vähäinen määrä, vaikka kello oli 17 maanantaina. Rekisterikilvetkin näyttivät oudoilta.
Kotona hämmästyin sitä miten alhaalla wc-pönttö on.
Onpas hiljaista.
Onpas pimeää! Päivä on todella lyhyt. Ja jos aurinko edes paistaa, niin sehän paistaa vain matalalta.
Miten liukkaalla käveltiinkään? Ärsyttävää sohjoa, mökkylää, jäätä. Aurinkokin paistaa silmiin. Nyt kyllä ymmärrän miksei vastaantulijoita tervehditä. Kaikki keskittymiskyky menee pystyssä pysymiseen.
Onpas paljon talvipyöräilijöitä! Mutta miksei kellään ole pyöräilykypärää. En uskaltaisi ajaa jäisellä tiellä ilman kypärää. Ja miksi pyörällä ajetaan väärään suuntaan.
Ovatpas jalankulkijoiden vihreät valot pitkät. Ja oho, melkein jokainen auto pysähtyy suojatien eteen valottomassa risteyksessä koulun lähellä. Edistystä on tapahtunut!
Koulun ovet ovat lukossa!
Onpas raskasta kolata lunta.
Männyt ovat suoria. Ihan kuin asuisin metsässä. Miten tämä ennen tuntui enemmän kaupungilta.
Rakennukset ovat värittömiä ja likaisia, vanhan näköisiä.
Onpas kaupoissa mahtavat valikoimat kenkiä! Ja kunnollisia talvivarusteita. Miten paljon erilaisia liukureita ja mäenlaskuvermeitä onkaan keksitty.
Jälkiuunipalat maistuvat taivaallisilta, mutta toisen palan kohdalla alkaa leukoihin sattua.
Missä voi kierrättää? Ahdistaa laittaa kaikki roskat samaan pussiin sekajätteeseen. Onpa kierrättäminen tehty vaikeaksi. Saksassa saimme kierrätettyä kaiken joko oman taloyhtiön roskakatoksessa tai kadun toisella puolelle keräysastioihin. Viiden hengen taloudessamme kertyi sekajätettä vain yksi pikkuruinen pussi viikossa. Lue täältä lisää Saksan kierrätyssysteemistä: 7 kuvaa arjestani Saksassa.
Suomessa kierrätys on tehty paljon vaikeammaksi. Löysin sentään pahville, kartongille, metallille ja muoville keräysastiat, mutta ne ovat kilometrin päässä kotoa. Ärsyttävää! Vain lasin ja paperin voi viedä suht lähelle kotia. Saksassa kotikaupungissamme biojätteen, paperin, pahvin, muovin ja metallin kierrätysmahdollisuudet löytyivät myös OMAKOTITALOJEN omista pihoista ja lisäksi kierrätysastioiden tyhjennys oli ilmaista. Vain sekajäte maksoi. Kierrätysastioiden sisältöä vahdittiin ja väärin täytetty roska-astia saatettiin jättää tyhjentämättä. Näin siis ei voinut dumpata laiskana sekajätettä ilmaiseksi kierrätysastioihin.
Kodin siivoaminen sen sijaan on Suomessa monta kertaa helpompaa. Eihän täällä kerry mitään siivottavaa! Saksassa viikossa kertyi järjetön pölykerros joka paikkaan. Tuuletus eli ilmanvaihtoylipäätään hoitui ikkunat avaamalla, niin liikenteen nostama pöly, saasteet ja siitepöly löysi tiensä sisätiloihin ennätystahtia. Nyt olemme asuneet Suomessa viikon ja pölyä ei ole yhtään.
Hämähäkkejäkään ei Suomessa sisälle ilmesty. Saksassa oli aina pidemmän poissaolon jäljiltä joka huoneessa useita hämähäkkejä verkkojaan vahtimassa.
Viimeiseksi hauska havainto, jonka teki perheen kuopus. Olimme kirpputorilla, jossa pysähdyin tutkimaan lupaavaa myyntiartikkelia.
”Mitkä nämä ovat?” kysyi kuopus tuotteesta.
”Nämä ovat sukset. Tällaisilla sinunkin pitäisi koulussa hiihtää.” selitin.
Tervetuloa Suomeen ulkosuomalainen lapsi!
Lue myös: Tuoreita tunnelmia parin päivän Suomessa asumisen jälkeen.
Vastaa