Frankfurt am Main, Saksan ainoa pilvenpiirtäjiä tarjoileva kaupunki tarjoaa silmänruuan lisäksi myös suunmukaisia paikallisia makuja. Blogitreffeillämme pääpaino on aina ollut seurustelun ohella hyvin syömisessä ja juomisessa ja niin oli asian laita tälläkin kertaa.
Frankfurtissa jano sammutetaan paikallisella omenaviinillä.
Lounaalle suuntasimme perinteiseen frankfurtilaiseen omenaviiniravintolaan. Koska Saksa mielletään olutmaaksi, niin huomautan jo heti alkuun, että tästä ravintolasta olutta ei saa lainkaan! Oluen sijaan tarjolla on paikallista herkkua, omenaviiniä, jota saa joko laseittain tai yleisemmin isoissa kannuissa (Bembel) tarjoiltuna. Omenaviiniä juodaan usein joko happamana (sauergespritzt) kuplaveteen sekoitettuna tai makeana (süß) Spriteen sekoitettuna. Omenaviinin omakin maku on yllättävän hapan. Itse olin kuvitellut sen muistuttavan enemmän makeahkoa omenasiideriä.
Ravintolan kotisivut: Apfelwein Wagner
Makkaran sijaan suosittelen frankfurtilaista kasvisruokaa Grüne Soßea.
Ravintolan ruokavalikoimiiin kuuluivat hyvin perinteiset Schnitzelit eli porsaanleikkeet, erilaiset makkara-annokset tai salaatit. Itse valitsin paikallista erikoisuutta eli annoksen vihreää yrttikastiketta, joka tarjoillaan keitetyn kananmunan ja paistinperunoiden kera. Grüne Soße sisältää 7 yrttiä ja tarjoillaan kylmänä. Itse tykästyin tähän kastikkeeseen heti, se vei kielen mennessään! Muistutti ulkoisesti pinaattikastiketta, mutta oli paljon parempaa. Olisikohan sitä helppo valmistaa itse?
Pöytäseurueen lounasvaihtoehdot näyttivät jakaantuvan Grüne Soßen ja saksalaisen makkaran välille. Vierustoverin makkara-annosta kuvatessa (ja maistaessa) täytyy todeta, että ei se ulkonäkö vaan se maku. Kunnon saksalaista makkaraa maistaneet sen tietävät, saksassa raaka-aineissa ei pihistellä. Makkarat ovat lihaisia ja perunamuusissa ei voita säästetä! Tuhtia kelpo ruokaa, jolla lähtee nälkä.
Frankfurtissa kannattaa maistaa myös kulttidrinkki Mispelcheniä.
Kuivin suin näissä tapaamisissa ei ole tapana ollut istua ja niinpä omenaviinin ja paikallisten saksalaisten valkoviinien lisäksi tilasimme vastapäätä minua istuvan Oilin ehdotuksesta kaikille jälkiruokadrinkit. Pienet jalkalasit, joissa oli sisällä kirkkaan keltainen hedelmä, olivat kiinnittäneeet huomiomme heti sisääntullessamme ovensuussa istuvan seurueen pöydässä. Tällaista täytyisi itsekin maistaa. Tarjoilija kertoi drinkin sisältävän Calvadosta, mutta hedelmän nimestä emme saaneet selvää. Maultaan se muistutti hieman aprikoosia tai mirabelle -luumua. Kotona googlen avulla selvisi, että hedelmä onkin espanjalainen mispeli. Drinkin nimi, Mispelchen viittaakin juuri tähän hedelmään, joka ei ollut meille kenellekään entuudestaan tuttu. Mutta hyvää juoma oli ja suosittelen maistamaan tätä, jos Frankfurtiin päädyt!

Vastaa