Vuosi on juuri vaihtunut uuteen ja olemme saaneet viettää joululomaa Suomessa meille rakkaiden ja läheisten ihmisten kanssa. Vaikka välillä lomamme Suomessa on ollut enemmän paikasta toiseen siirtymistä, kuin paikoillaan olemista ja rauhoittumista, en voi olla olematta kiitollinen siitä, että meillä on näin monia paikkoja, joissa käydä. Lepäämään ehtii sitten taas kotona. On ihana ja sydäntä lämmittävä ajatus, että meillä on yhä edelleen lukuisia ystäviä Suomessa. Joskus jopa mietin, että ulkosuomalaisena tiettyihin tahoihin tulee pidettyä enemmän yhteyttä kuin Suomessa asuessa. Kun asuu kaukana, tulee lomien yhteydessä järjestettyä aikaa tapaamisiin ja vietettyä tiiviisti aikaa yhdessä sukulaisilla tai ystävillä yöpyessä.
Muutaman päivän kuluttua palaamme takaisin kotiin, Saksaan. Sitähän se meille on. Koti. Nuorin lapsistamme oli vain 1-vuotias, kun muutimme Saksaan, joten hänellä ei ole Suomesta tavallisia arkielämän muistoja oikeastaan lainkaan. Hänelle Suomi näyttäytyy lomien onnelana. On ollut opettavaista katsella Suomea hänen silmillään ja huomata, että itselle arkipäiväiset asiat ovat ulkosuomalaiselle lapselle eksoottisia ja jopa hieman pelottaviakin kokemuksia. On jännittävää kävellä jäätyneellä järvellä ja odottaa pilkillä kalasaalista. On hienoa kokea vauhdin hurmaa potkukelkalla kiitäessä tai liukurilla mäkea laskiessa. Eikä mikään maistu paremmalta kuin nuotiolla paistettu makkara tai kuuma kaakao pakkasen kipristäessä poskia. On hienoa tarkkailla tähtiä yötaivaalla, etsiä Otavan tähtikuvio ja toivoa näkevänsä tähdenlento, jotta voisi esittää toivomuksen. Ne ovat kokemuksia, jotka ovat mahdollisia talvisessa Suomessa, maaseudun rauhassa. Ne ovat kokemuksia, joita on minulle tärkeää jakaa lasteni kanssa.
Joululoman jälkeen teemme sitten taas asioita, jotka ovat Saksassa mahdollisia ja keräämme mieliimme muistoja saksalaisesta elämästä. Ulkosuomalaisena saamme nauttia tuplamäärästä erilaisia tapoja ja juhlia. Koen, että olemme erityisen onnekkaita. Yhdistelemällä kahden maan tapoja ja juhlia saamme omanlaisemme elämän. Parhaimmillaan saamme mahdollisuuden valita itsellemme parhaiten sopivimmat ja mieleisimmät eli poimia niin sanotusti rusinat pullasta. On myös hauska ajatus, että omat arkiset lapsuusmuistoni ovat lapsilleni harvinaista herkkua ja lasteni tavallinen arki on minulle uutta ja erikoista!
Vastaa