Kölnistä ajaa noin tunnissa Hollannin ja Belgian rajoille. Siellä on siis helppo piipahtaa päiväseltään. Vaikka matka ei tämän pidempi ole, on reissun piristysvaikutus aina suuri. Onhan se nyt vaan eri asia käydä ulkomailla. Vaikka sitten vaan ruokakaupassa. Hollannista käymme säännöllisesti hakemassa salmiakkia ja lakritsia.
Nyt seison kuitenkin Carrefourin leivänpäällishyllyllä kolmen maan rajalla Kelmiksessä, Belgiassa tuijottamassa valikoimia. Täällä tulee hauskalla tavalla ilmi usean maan vaikutukset makutottumuksiin. Sinä on sulassa sovussa niin Nutellat, suklaaströsselit, marmeladit, siirapit kuin ohuet suklaapalaset.
Ostoskoriin päätyy lasten iloksi suklaaströsseleitä, joita hollantilaiset leipänsä päälle ripottelevat. Tai kumoavat, miten sen ottaa. Me ostimme strösselit lähinnä maustamatonta jugurttia maustamaan. Ostamme myös aitoa liegeläistä siirappia. Sen vieressä olisi ollut tarjolla saksalaista goldsaftia, kultamehua eli siirappia, jota Saksalaiset leipänsä päälle laittavat. Itse käytän sitä sämpylätaikinaan tai muuhun leivontaan.
Nutellaa meiltä löytyykin jo kotoa ja sitä laitetaan ihan surutta silloin tällöin leivän päälle. Se maistuu myös täysjyväisen tai rukiisen leivän kanssa. Kokeiltu on. Sopiva sekoitus suomalaista ja saksalaista ruokakulttuuria. Nutella sopii myös loistavasti pinaattipannukakun päälle. Siinä on samassa pää- ja jälkiruoka.
Valmiita ohuita suklaapaloja emme ostaneet. Olen kuullut, että Ranskassa suklalevystä taitetaan rivi ja laitetaan patongin väliin. Tämä on tyypillinen iltapäivän välipala, joita lapsille tarjotaan. Aikuisethan eivät välipaloja Ranskassa syö. Ilmeisesti tapa on tuttu myös Belgiassa. Ja toisaalta saksaksihan noi tekstitkin paketin kyljessä ovat.
Belgiasta ruokakaupasta ostoskassiin tarttuu mukaan jotain strösseleitäkin tärkeämpää. Jotain, mitä kaipaamme Ranskan ajoilta, jotain mitä emme ole onnistuneet Saksasta kaupoista löytämään. Couscous-kasviksia. Sellainen valmis kasvissekoitus mausteliemessä. Josta on helppo valmistaa herkullinen couscous-ateria ryynien, harissan ja merguez-makkaroiden kanssa. Ja makumatka muistoihin on taattu.
Ja taas vähän huvitti, kun hyllyn alareunasta säilyketölkkien luota löytyi saksaksi tieto ”halvin”. Liekö tämä kertoo jotain oleellista saksalaisesta kulttuurista. Vai kertooko se jo jotain meistäkin, kun juuri tämän purkin valitsimme ostoskoriimme.
Onko sinusta hauskaa vierailla eri maiden ruokakaupoissa?
Lempipaikkojani blogi löytyy myös Facebookista, Instagrammista ja Twitteristä. Tervetuloa seuraamaan!
Vastaa