Olen sen monesti ennenkin sanonut, mutta sanonpa taas. Bloggaamisessa parasta on uusiin ihmisiin tutustuminen. Aikuisena, saati ulkomaille muuttaessa ei aina ole helppo löytää uusia ystäviä tai edes tutustua uusiin ihmisiin. Onneksi on erilaiset piirit, joissa tavata toisia. Itse olen löytänyt tuttavia ja ystäviä paikallisista lasten kautta (lasten päiväkoti- ja koulukavereiden vanhemmista) ja toisista ulkosuomalaisista (esimerkiksi Suomi-koulun tai Facebookin kautta). Viime aikoina on tullut kunnostauduttua erityisesti toisten bloggaajien kanssa verkostoitumisessa.
Viime aikoina on tullut tehtyä useampi hauska pikkureissu bloggaajaporukoissa. Helmikuuhun mahtui niin lounastreffit Kölnissä kuin linnavierailu Düsseldorfissa. Miten hauskaa, että näillä kulmilla asuu niin monta ulkosuomalaista blogia kirjoittavaa!
Maaliskuukin alkoi blogitapaamisen merkeissä. Duunireissuja -blogia kirjoittava Hanneli kyseli joku aika sitten vinkkejä, miten päästä kuvissani esiintyville ristikkotalokujille. Hän oli tulossa työmatkalle Düsseldorfiin maaliskuun alussa. Minäpä vastasin, että lähden mielelläni näyttämään paikkoja, jos seura kelpaa. Ja onneksi kelpasi. Joten ei muuta kuin aloin suunnitella pientä päiväreissua Reinin varrelle. Päivästä kehkeytyi lopulta oikein mainio ihanien naisten hyvänmielen reissu, kun mukaamme liittyivät vielä Viherjuuria blogin Heidi ja London and beyond blogin Leena.
Kuten kunnon matkabloggaajilla, päivämme alkoi tietysti hohdokkaasti laadukkaalla kulkupelillä paikallisjunalla edullisesti ryhmälipulla köröttelemällä. Tärskyt olimme sopineet Köln Deutz/Messen asemalle, josta jatkaisimme kaikki yhdessä kohti ensimmäistä määränpäätä, Linz am Rheinia. Itselläni jo tuo ratikkamatka kotoa Kölniin alkoi mieltä piristävissä merkeissä. Saatoinpa tehdä lähtemättömän vaikutuksen vastapäätä istuvaan matkustajaan.
Linzissä tarkoituksemme oli valokuvaamisen lisäksi käydä lounaalla jossain viinituvassa. Kaavailemani saksalaista viiniä tarjoileva ravintola oli yllättäen kiinni, joten päädyimme espanjalaisia viinejä ja tapaksia tarjoilevaan ravintolaan. Spanischer Garten osoittautui kuitenkin nappivalinnaksi ja rento omistajakin osasi juttua heittää juuri sopivasti.
Linzista matka jatkui Königswinteriin, jossa leikimme ihan oikeita turisteja ja ostimme liput hammasrataskiskoja pitkin kulkevaan vaunuun, Drachenfelsbahniin. Ylhäällä Reinin yläpuolella oli mahtavaa istua rauhassa näköalaravintolassa maitokahvia litkimässä. Näkymät Drachenfelsin linnan raunioilta ovatkin todella upeat. Jopa näin talvella. Sää oli sen verran kirkas, että sieltä näki Kölnin tuomiokirkon tornitkin. Kameraan niitä ei toki saanut talletettua.
Valokuvattua tuli kyllä päivän mittaan kiitettävästi. Kerrankin sai rauhassa keskittyä kuvaamiseen, eikä tarvinnut huudella yleensä mukana reissaavaa perhettä odottamaan vielä parin kuvan verran. Siinä kuvaamisen (ja viinin ja kahvin) ohessa tuli myös juteltua ja naurettua. Kaikkea sopivasti. Niin että taas jaksaa arkea. Jännä miten paljon pienikin irtiotto arjesta ja reissu muihin maisemiin (vaikkakin vain tunnin junamatkan päähän!) piristää.
Ennen kotiinpaluuta otimme vielä kaikki kuvat Königswinterin vanhan kaupungin ehkä kuvatuimmasta talosta. Ja onhan se söpö vai mitä?
Tässä vielä suorat linkit kanssamatkaajieni juttuihin meidän reissusta:
Viherjuuria: Parasta bloggaamisessa
Duunireissuja: Päivä saksalaisten ristikkotalojen keskellä
Vastaa