”Analogitelkkari ja lankapuhelin, mitä sitä ihminen muuta tarvitsee?” päivitti mieheni Facebookkiin joku aika Saksaan muuttomme jälkeen.
Toden totta. Yksi ensimmäisiä hankintojamme Saksassa oli lankapuhelin. Aivan oikein. Lankapuhelin.
Moni asia Saksassa on vielä vanhalla hyvällä mallilla. Mitä sitä hyväksi todettuja asioita muuttamaan, kun vanhoillakin pärjää. Muutto Saksaan oli jossain määrin kuin paluu menneisyyteen.
Kun lähden kauppaan, varaan mukaan riittävästi käteistä. Kaupan kassalla ojennan alennuskupongin myyjälle saadakseni alennusta. Kohteliaisuuksia ja teitittelyä ei sovi unohtaa.
Tuoretta ruokaa halutessani nappaan mukaan oman korin ja kävelen paikalliselle viikkotorille kasviksia valikoimaan.
Kun minulla on asiaa lapseni opettajalle, kirjoitan hänelle viestin reissuvihkoon, jonka lapseni näyttää opettajalle koulussa. Viestiin tietysti kirjoitan Frau/Herr sukunimi ja käytän teitittelymuotoja. Ollaanhan täällä sentään kohteliaita! Lapsetkin kutsuvat opettajaa rouva/herra tittelillä ja sukunimellä. Luonnollisesti voin toki myös sittaa opettajalle, joko kotinumeroon tai mieluummin tiettyyn kellonaikaan koululle. Opettaja ei tietenkään jaa omaa kännykkänumeroaan tai sähköpostiaan kenellekään. Sen sijaan opettajaa pääsee tapaamaan henkilökohtaisesti aina halutessaan. Ja suoraa kasvokkain tapahtuvaa kanssakäymistä myös suositellaan, näin asiat hoituvat parhaiten.
Koulussa oppilaat kirjoittavat täytettävällä mustekynällä kaunokirjoitusta. Monistenippu kasvaa ja kännyköitä tai tabletteja ei todellakaan käytetä opetuksessa. Mietteitäni mustekynän käyttämisestä kouluissa voit lukea täältä.
Iltapäivällä olen menossa naapurikaupunkiin raitiovaunulla. Lipun voin ostaa aseman kioskista tai kolikoilla raitiovaunun sisältä automaatista. Hieman halvemmalla pääsee, kun ostaa neljän matkan taiteltavan leimakortin. Samalla voin ostaa kioskista irtokarkkia numero kaksi 20 sentin kappalehintaan ja numeroa kolme 10 sentin kappalehintaan. Ihanan nostalgista!
Nämä olivat esimerkkejä, joihin törmään arkielämässä. Näillä kaikilla on toki myös modernimpi vastapuoli. Perinteisten paperilippujen ohella kaupungin liikenteessä voi myös maksaa mobiilisti kännykällä. Luonnollisesti monissa paikoissa voi maksaa myös pankkikortilla, nettikaupat kukoistavat ja ruokatarvikkeet nyt voi tilata kotiin melkein kaupasta kuin kaupasta kotiinkuljetuksella.
Saksassa voi olla niin vanhanaikainen tai nykyaikainen kuin haluaa. Monissa asioissa. Ja joissakin asioissa en pistä pahakseni tiettyä vanhanaikaisuutta, en lainkaan.
Vastaa