Mainz on viehättävä noin 200 000 asukkaan kaupunki Reinin varrella vajaan kahden tunnin junamatkan päässä Kölnistä. Mainz on tunnettu mediakaupunki. Erityisen tunnettu se on televisiokanava ZDF:n kotikaupunkina. Toinen asia, josta Mainz on kuuluisa, on kirjapainon kehittajä Gutenberg ja Mainzissa löytyykin Gutenbergin museo. Mainz on myös vilkas yliopistokaupunki ja sen vuoksi se onkin ilmeeltään hyvin nuorekas ja kahvila- ja ravintolatarjonta on laajaa. Mainz tunnetaan myös karnevaaleista, joita sinne juhlimaan tulee joka vuosi miljoona ihmistä. Mainz on Saksan karnevaalikaupungeista suurin heti Kölnin jälkeen.
Mutta oikeastaan yllä luettelemista syistä yksikään ei ollut syynä siihen, miksi löysin itseni junasta matkalla Mainziin. Ei, syy ei ollut kulttuurissa eikä Mainzin maineikkaassa historiassa. Syy oli ihanat naiset, toiset ulkosuomalaiset bloggaajat, joiden kanssa meillä oli vapaamuotoinen tapaaminen Mainzissa. Tästä tapaamisesta voit lukea enemmän täältä.
Lounas vegaaniravintolassa
Tapaamisessa mentiin ruoka- ja viini edellä, hyvää seuraa unohtamatta. Perjantain lounaspaikaksi valikoitui kahvila/bistro Möhren Milieu, joka sijaitsee melko lähellä Mainzin päärautatieasemaa. Löysin paikan googlen kautta rautatieaseman lähialueita kartasta tutkiessani ja kiinnostuin heti. Onneksi sain houkuteltua muut naiset ideaan mukaan ja varasin sieltä pöydän kuudelle hengelle. Pöytävaraus oli kyllä tälle henkilömäärälle ehdoton, sillä kahvila on hyvin pieni. Möhren Milieussa kaikki tarjottava ruoka ja kahvilaherkut ovat luomua ja vegaanisia. Tämä oli se perimmäinen syy miksi minua ko paikka kiinnosti kovasti. En ollut aiemmin syönyt vegaaniravintolassa.
Toinen seikka, joka paikkaa etsiessäni herätti kiinnostukseni, oli todella kauniit kuvat ruoka-annnoksista niin kahvilan kotisivuilla kuin istagrammissakin. Ja todellakin, Möhren Milieu on ehkä Saksan instagrammattavin paikka. Moderni, kiva sisustus lukuisine viehättävine yksityiskohtineen tarjoaa hyviä kuvakulmia. Lisäksi ruokien esillepanoon on panostettu. Onhan houkutteleva ulkonäkö jo puoli ruokaa! Eikä vaan se kaunis kuori, vaan myös maku oli loistava. Tässä asiassa koko seurueemme oli yhtä mieltä. Kahvilan yhteydessä on myös vegaani- ja luomutuotteita myynnissä pienen puodin puolella.
Viinikaupunki Mainz
Mainz on Rheinland-Pfaltzin osavaltion pääkaupunki ja tunnettu myös Rheinhessenin viinialueen viinipääkaupunkina. Mainzin ympäristössä on lukuisia viinitiloja ja itse kaupungista löytyy useita viinitupia ja -myymälöitä. Me olimme etukäteen suunnitelleet menevämme jonnekin viitupaan lounaan ja illallisen välissä. Ensimmäiseen paikkaan emme mahtuneet sisälle ja toiseenkin paikkaan mahduimme vain autotalliin laajennettuun loungeen. Viikonloppuisin kannattaa siis myös tehdä pöytävaraus viinitupiin. Erityisesti, jos joku tietty paikka on haaveissa.
Meillä kävi hyvä tuuri ja Weinhaus Michelin ”autotallilounge” osoittautui lopulta aivan mahtavaksi paikaksi ja viini oli hyvää. Saimme kaikessa rauhassa puhua pälpättää ja nauraa suureen ääneen ilman, että tarvitsi pelätä häiritsevänsä muita asiakkaita. Meitä palveli mukava (ja söpö!) nuorimies, joka kertoili asiantuntevasti, mutta rennosti viineistä. Itselle valikoitui maistettavaksi kahta erilaista punaviiniä, joista ensimmäinen, voimakkaan tamminen Merlot (Altstadtadel) oli erityisesti mieleeni. Viinien ohella napostelimme paikallisia juustoja. Täydellistä sanon minä.
Illalliseksi kiviuunipitsaa
Illallisen olimme varanneet yhden bloggaajan työkaverin suosituksesta Al Cortilesta, italialaisesta ravintolasta. Tämä oli aika perinteinen ravintola ja ruoka oli kyllä hyvää, muttei mitenkään erityistä. Ymmpäristö oli myös hieman liian meluisa. No, emme mekään olleet sieltä hiljaisimmasta päästä… Al Cortilessa söin alkuruuaksi todella herkullista kurpitsakeittoa ja pääruuaksi kasvispitsaa. Alkuruoka päihitti pääruuan ja muidenkin alkupalavalinnat näyttivät herkullisilta. Vaikutti siltä, että tuolla kannattaa satsata alkuruokiin, pääruokien ollessa tavanomaisempia vaihtoehtoja. Jälkiruuista en valitettavasti voi sanoa mitään, sillä vatsat olivat kaikilla niin täynnä, ettei jälkiruualle ollut enää tilaa.
Samoilua vanhan kaupungin kapeilla kujilla
Seuraavana aamuna nautimme brunssia valoisassa ja modernissa Cafe del Artessa. Brunssi ei ollut mitenkään erityinen, mutta hyvää se oli ja vatsan sai täyteen. Sijainti oli myös kätevä eli keskellä Mainzin vanhaa kaupunkia (kuten myös Al Cortile ja Weinhaus Michel). Brunssin jälkeen oli helppo jäädä kiertelemään vielä vanhan kaupungin katuja ennen kotiinlähtöä. Mainzin vanhakaupunki on täynnä pieniä putiikkeja ja muutenkin viehättävän näköinen. Varsinaisissa nähtävyyksissä emme poikenneet lukuunottamatta katolista St Stephan kirkkoa, josta löytyy upeat, siniset Chagallin lasi-ikkunat. Jäipähän vielä tutkittavaa uudelle Mainzin vierailulle. Kaupunki nimittäin viehätti niin paljon, että uskon suuntaavani sinne uudestaan myöhemmin!
Vastaa