Saksalaiset mummot ovat kertakaikkisen ihania. Ja vaarit myös. Tai ehkä pitäisi puhua kohteliaasti vanhemmista rouvista ja herroista, sillä sellaisiahan he ovat. Koska haluan nähdä elämän mieluummin positiivisessa kuin negatiivisessa valossa, pyrin aina keskittymään asioiden hyviin puoliin. Huomaamaan mieluummin ne kivat asiat ja tapahtumat, ystävälliset hymyt ja sanat. Täällä se tuntuu myös melko helpolta, sillä oikeasti ainakin 90% saamastani (tai lasteni saamasta) kanssaihmisten huomiosta on positiivista. Ja erityisen ihania huomioita tulee vanhemmilta ihmisiltä.
Aloitetaan naapureistamme. Asumme kerrostalossa, jossa olemme ainoa lapsiperhe. Muut asukkaat ovat meitä tuplasti vanhempia. Vähän ylikin, sillä osa naapureistamme on jo yli 80 -vuotiaita. Iästään ja osa myös sairauksistaan huolimatta naapurimme ovat aina iloisia, kohteliaita ja huomaavaisia. Heillä on aina hyvää sanottavaa ja usein yllätyksiä varattuna lapsille. Mekin pyrimme toki heitä huomioimaan edes joskus, mutta kyllä pääsääntöisesti me olemme se vastaanottava osapuoli.
Kuljen lasten kanssa paljon kävellen tai pyörillä. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun saamme iloisia hymyjä vastaantulevilta henkilöiltä. Muutaman kerran joku vanhempi herrasmies on peukkuakin meille nostanut ja suullisestikin kehunut aktiivista liikkumismuotoamme.
Olemme saaneet myös kehuja lasten välipaloista kanssamatkustajilta raitiovaunussa. Minä pilkon aina lapsille Suomi-koulupäivinä matkaevääksi erilaisia kasviksia ja hedelmiä ja niistä tulee usein positiivista kommenttia kanssamatkaajilta. (On meillä epäterveellisempiäkin välipaloja mukana, mutta toisaalta – sitä lapset evääksi syövät mitä heille laitetaan).
Vanhemmat henkilöt myös huolehtivat usein lasten turvallisuudesta. Kun lapseni olivat pienempiä (siis ehkä 4-6 -vuotiaita) jätin heidät muutaman kerran pariksi minuutiksi odottamaan kaupan ulkopuolelle kipaistessani hakemaan yhden tai kaksi ostosta. Joka ikinen kerta tässä ajassa joku mummu ehti kyselemään heiltä missä äiti tai isä on ja ovatko he eksyneet.
Kaupan kassajonossa myös silloin tällöin vanhempi ihminen antaa meidän mennä edelle. Samaten olemme joskus saaneet tuntemattomilta asiakkailta kaupan kassalla keräystarroja lapsille. Kerrankin yksi vanhempi rouva oikein selitti vartavasten keräävänsä niitä ostoksistaan antaakseen aina tilaisuuden tullen ne jollekin lapsiperheelle. Aivan ihanaa huomaavaisuutta.
Uusimpana harrastuksenani aloitin jumppatunnin yhtenä arkiaamupäivänä. Tunnin kuvailussa sanottiin sen soveltuvan nuorille ja nuoren mielisille. Toki arvasin olevani varmasti nuorin osallistuja, mutta tosiaan, kaikki muut siellä jumpassa ovat reippaasti eläkeikäisiä. Mutta aivan ihastuttavia rouvia. Ja useampi on jo ehtinyt huolehtimaan, että onhan minulla jumppa-alusta mukana ja että mitä pidin tunnista. On se kyllä välillä hauskaa, ettei edes jumpassa saa rauhassa käydä. Aina pitää keskustella kanssaihmisten kanssa, myös jumppatunnin juomatauolla.
Minkälaisia positiivia huomioita sinä olet tehnyt viime aikoina? Mikä sinua on ilahduttanut?
Ihanaa ja positiivista perjantaita teille lukijoille!
P.s. postauksen artikkelikuva on otettu maanantaina auringonlaskun aikaan takapihaltamme. Viime aikoina on pienen pakkasen takia saanut ihailla aivan upeita auringonnousuja ja -laskuja!
Vastaa