Loma vanhoilla kotikulmilla Saksassa on ohi. Ja päällimmäisenä tunteena on ikävä ja haikeus, kaipaus Saksaan.
Jo Berliinissä olo oli kotoisa, mutta Kölnin kautta vanhaan kotikaupunkiin saapuessa tuntui aivan kuin kotiin olisi tullut. Että olisi ollut melkein 7 kuukautta poissa kotoa ja nyt vihdoin takaisin siellä.
Siinä missä aikanaan saksan kieli kuulosti rumalta ja kovalta, oli nyt taas aivan ihanaa kuulla sitä. huomata edelleen ymmärtävänsä ja osaavansa.
Kadut tuntuivat tutuilta ja kaupoista löysi paremmin haluamansa. Ah minkä makuisia kasvikset, hedelmät ja marjat ovatkaan! Ja döner, tuo pikaruokalempparini! Eikä sovi unohtaa tuoreita käsintehtyjä jäätelöitä, joita saa noin euron pallohintaan lähes joka kadunkulmalta. Leipomoista puhumattakaan. Oli ihanaa mennä omiin lempikauppoihin ostamaan juuri ne itselleen parhaiten sopivat kesämekot, kengät ja sukkahousut. Täyttää ostoskori edullisella luonnonkosmetiikalla. Esikoista oli vaikea saada pois saksalaisten kirjakauppojen valtavilta manga-hyllyiltä.
Ja entäs ne ihmiset sitten! Ystävällisiä hymyjä, tervehdyksiä, kohteliaisuuksia. Näitä olen niin kaivannut.
Oli hauska kävellä vanhalla asuinalueella ja kuulla useamman kerran iloisen huudahduksen, kun joku vanha tuttu tuli vastaan. Puhumattakaan siitä lasten ilosta, kun he pääsivät viettämään aikaa parhaiden ystäviensä luokse. Eikä meillä aikuisillakaan valittamista ollut seurassa, päinvastoin. Ihanaa, että meillä on säilynyt useampi saksalainen ystäväperhe, joiden luona voi vierailla. Tehtiinpä jo suunnitelmia saksalaisten vierailusta Suomeenkin.
En ymmärrä mistä tulee esimerkiksi käsitys jäykistä ja ankarista saksalaisista opettajista. Meidän lasten entinen opettaja sitä vastoin ryntäsi halaamaan meitä, kun saatoin kuopusta koulun pihalle. Pian ympärille kerääntyi joukko vanhoja luokkakavereitakin ilahtuneen puheensorinan saattelemana. Koulussa oli niin kivaa, että kuopus olisi halunnut päästä sinne koko viikoksi. Harmi, että alakoululaisille oli luvattuna vain päivänä vierailu. Ja kuulemma meidän pitää muuttaa takaisin Saksaan ennen kuin koulut siellä syksyllä alkavat.
Esikoinen oli omassa vanhassa koulussaan kolme päivää. Saksassa oli nyt menossa viimeinen kouluviikko ja gymnasiumissa oli jo oppikirjatkin palautettu ja arvosanat annettu. Hyvä aika siis vierailla koulussa.
Tuo ihana, reilun viikon pituinen aika jätti taakseen mietteen jopa Saksaan paluusta. Sitten joskus. Ehkä. Ihan vielä emme kuitenkaan noudata kuopuksen toivetta. Hän ilmoitti jäävänsä ystävän luokse odottamaan, kun me muut haemme muuttokuorman Suomesta. Toki ymmärrän, että loma siellä ei ole sama kuin arki, mutta toisaalta arki Saksassa oli myös todella hyvää ja täyttä. Useimmiten. Eikä missään nimessä ainakaan huonompaa kuin Suomessa.
Loma Saksassa vahvisti sen, että tulemme aina olemaan kahden maan välillä. Osa sydämistämme jäi Saksaan.
P.S. Artikkelikuva on otettu tiedekeskus Odysseumista Kölnistä. Tästä ja muista käymistämme museoista niin Kölnistä kuin Berliinistä on tulossa juttua blogiin lähiaikoina. Samoin kirjoittelen tarkemmin junamatkailusta Saksassa ja annan vinkkejä edullisiin perhehotelleihin Berliinissä. Saksanmatkailusta kiinnostuneiden kannattaa siis seurata blogia lähiviikkoina!
Vastaa